Parlamenttikirjasto

perjantai 9. joulukuuta 2016

Takinkääntämisestä

Takinkääntäminen on erityisesti politiikasta tuttu, yleensä negatiivinen käsite. Se on poliittista selkärangattomuutta, äänestäjien pettämistä ja sielunsa myymistä – mahdollisesti jopa lehmänkauppaa, josta vastapelurit piikittevät pitkään.

”Paavo Arhinmäellä ei ole enää takkia mitä kääntää, Paavolta puuttuu paitakin.”
(Timo Soinin ploki, 18.5.2011)

”Arhinmäki käänsi takkinsa provokatiivisesti samaan aikaan tv-haastattelua antaneen ulkoministeri Timo Soinin (PS) takana.”
(MTV 18.9.2015)

Takinkääntäminen on poliittiseen peliin kuuluvaa retoriikkaa. Me elämme siinä uskossa, että poliitikkojen tulee pysyä aatteellisissa poteroissaan. Meille äänestäjille on tärkeää, että puolueet ja poliitikot käyttäytyvät ennalta-arvattavasti heidän arvomaailmansa mukaisesti.  Linjauksista ja lupauksista tulee pitää kiinni.

”[…]Näin näyttää muuttuvan miehen mieli. Lapissa tuli kirjoitettua yhtä ja etelään siirryttyä tulee näköjään puhuttua ihan toista. Kovin vakavasti tämmöistä takinkääntäjää ei pysty ottamaan.”
(Edustaja Tennilä kollegastaan Markku Laukkasesta eduskunnan täysistunnossa 9.4.1992.)

”Edustaja Tennilälle ensin totean, että en ole muuttanut mielipidettäni.[…]”
(Edustaja Laukkasen vastauspuheenvuoro 9.4.1992.)

Poliitikkojen lisäksi takkia voivat kääntää muutkin julkisuuden henkilöt, jopa kokonaiset virastot.

”Heikki Salo on kääntänyt takkinsa monta kertaa.”
(Surkkari.fi, Suur-Jyväskylän lehti 2.7.2015)

”Carunan hintapiikin tausta: Energiavirasto käänsi takkia”
(Taloussanomat 3.2.2016)

Meillä on pidetty myös takinkääntöpäivää ja löytyy myös futisjoukkue AC Takinkääntäjät.

Yksi näkökulma takinkäännön vaikeuteen henkilökohtaisella tasolla selitetään Tetlockin ja Gardnerin kirjassa Superforecasting – the artand science of prediction. Siinä he esittävät, että ihmisillä on luontainen psykologinen taipumus tehdä tiettyyn aiheeseen liittyviä olettamuksia ja arvioita sitä voimakkaammin mitä enemmän niihin sijoittuu oman persoonan ”rakennuspalikoita”. Toisin sanoen, mitä enemmän näkemys on osa omaa persoonaani, sitä tiukemmin pidän siitä kiinni. Tetlock nimittää tätä termillä ”ego investment”.

On helppo uskoa, että teoria pätee poliitikkoihin ja takinkääntöretoriikkaan. Yksittäinen poliitikko on kenties lapsesta asti kasvanut tietyssä poliittisessa perheessä, toiminut puolueen nuorisojärjestössä ja myöhemmin puolueessa. Poliitikon persoonan rakennuspalikat on marinoitu perusteellisesti aatteen tai oman ryhmänsä mukaisiin mielipiteisiin. Takinkääntö on tuossa kontekstissa vaikea teko.
Nykyään puhutaan paljon poliittisen päätöksenteon pohjautumisesta tutkittuun tietoon. Se on ideaalitilanne, missä tutkittua tietoa kyettäisiin optimaalisesti soveltamaan yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä. Valitettavasti tieteellinen ja vankasti tutkittu tieto ei välttämättä aina riitä murtamaan päättäjän persoonan rakennuspalikoita.

Tämä ilmiö on sisäänrakennettuna meissä kaikissa, ei vain poliitikoissa.

On henkisesti raskasta, jos uusi (faktapohjainen) tieto horjuttaa oman persoonan rakennuspalikoita tai vähintäänkin pakottaa uudelleenarvioimaan oman näkemyksensä järkevyyttä. Tästä syystä pitäydymme helposti totutuissa konservatiivisissa uskomuksissamme, mahdollisesti jopa välttelemme joutumasta sellaisen informaation äärelle, joka heiluttaisi omaa korttitaloamme. Duunipaikan asiantuntija on koko työuransa keskittynyt omaan tehtäväänsä ja sen nyansseihin. Hän ei ehkä kykene tunnustamaan mahdollisia omia virheitään tai ajattelussaan olevia vinoutumia. Asiantuntijuuden rakennuspalikoita on vuosien saatossa pinottu päällekkäin useita kerroksia ja yhden alimmaisen palikan poistaminen voi sortaa asiantuntijan ammatti-identiteetin, kuten Jenga-pelin tornin. Uuden oppiminen on vaikeaa, jos ahdistumme tai ärsyynnymme sellaisen tiedon äärellä, joka haastaa totuttuja ajatusmallejamme.

Tässä myös minä, keski-ikäinen asiantuntija, istun toimistohuoneessani ja kirjoitan tätä juttua. Minullakin on omat rakennuspalikkani ja jumiutuneet kantani tietyistä työasioista. Saatan olla asiasta jotain mieltä ja perustella näkemykseni samalla vanhalla, ehkä jo kumotulla, tiedonjyväsellä. Toisaalta argumenttina on usein vain se kuuluisa asiantuntijan mutu tai muu näppituntuma, ilman mitään vankkoja perusteluja.

Mitä itse teen kun törmään uuteen tietoon, joka haastaa aiemman vankan näkemykseni jostain asiasta? Ahdistunko ja suljen silmäni koko aiheelta? Pystyisinkö kuitenkin kriittisesti arvioimaan uutta tietoa ja vähintäänkin oppimaan uutta? Pystynkö kääntämään takkini tyylikkäästi?

Kykenen kyllä uudistumaan.Olen häilyväinen

Otan takkini.

Jani Stenvall 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sadan vuoden sananvapaus

Tiellä sananvapauteen –verkkoteos on laajin tähän saakka ilmestynyt suomalaisen sananvapauden kehityskaarta kuvaava julkaisu. Kai Ekholm, Päivikki Karhula ja Tuomo Olkkonen ovat koostaneet yli 900 sananvapauteen liittyvää artikkelia, joiden taustatietona on käytetty lehtiartikkeleita, tutkimuksia, haastatteluja ja alkuperäisaineistoa 100 vuoden ajalta. Kirjoituksia täydentävät usean kymmenen asiantuntijan kirjoitukset omilta aihealueiltaan, kuten sanavapauteen liittyvästä lainsäädännöstä, sotasensuurista ja elokuvasensuurista.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Koulutuspäivä kirjastoille

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta
Järjestimme maananataina 14.11.2016 eri kirjastojen henkilökunnalle suunnatun koulutuspäivän, jossa tietoasiantuntijat perehdyttivät osallistujia Eduskunnan kirjaston erityisaihealueisiin kuten eduskuntatietoon, yhteiskunnallisiin ja oikeudellisiin tiedonlähteisiin. Koulutuspäivää kirjastoille on järjestetty myös kahtena edellisenä syksynä, joten tapahtuma on vakiintumassa jokavuotiseksi. 

Koulutuspäivä oli maksuton ja tarkoitettu kaikille Eduskunnan kirjastosta, sen kokoelmista, palveluista ja koulutuksesta kiinnostuneille kirjastoalan ihmisille. Koulutuspäivään osallistui 44 henkilöä ja edustettuna oli monipuolisesti niin korkeakoulujen, erikoiskirjastojen kuin yleistenkin kirjastojen henkilökuntaa. Koulutuspaikkana oli eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio.

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta

Päivän ohjelmaan kuului viisi 45 minuutin luentoa Eduskunnan kirjaston erityisaihealoilta. Luennot olivat varsin tiivistahtisia. Osallistujat käyttivät kuitenkin aktiivisesti hyväkseen tilaisuutta kysyä asiantuntijoilta mieltä askarruttavista seikoista jonkin aiheen tiimoilta. 

Myös jälkikäteen olemme saaneet hyvää palautetta koulutuspäivän järjestämisestä, mikä kannustaa jatkamaan kirjastoalan ihmisten kouluttamista. Todennäköisesti osallistujien osaaminen ja ainakin tietämys  Eduskunnan kirjaston palveluista lisääntyivät. Luonnollisesti toivomme tämän tiedon välittyvän koulutukseen osallistujien kautta myös heidän asiakkailleen. Ja toivotamme nämä asiakkaat myös tervetulleiksi suoraan asioimaan Eduskunnan kirjastoon! Koulutuspäivä sinällään tarjosi erinomaisen tilaisuuden tavata oman alan vanhoja kollegoja niin yleisen kuin tieteellisen kirjaston puolelta, kuin tutustua myös uusiin.

Sirkka-Liisa Korkeila

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta 

Linkki -  koulutuspäivän esitykset:

Johdatusta eduskuntatyöhön / tutkija Joni Krekola

Valtiopäiväasioiden hakutoiminnot / johtava tietoasiantuntija Kristiina Hakala

Finlex ja muut säädöslähteet / tietopalvelusihteeri Kaisa Kipinoinen

Euroopan unionin tiedonlähteet / tietoasiantuntija Tommi Peuhkurinen

Kansalaisvaikuttaminen verkossa / informaatikko Päivi Erkkilä


Linkki - Valokuvia Flickr:issä 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Verovinkkejä

Kuva:Heikki Rajala/Eduskunta
Verolainsäädäntö muuttuu kenties nopeammin kuin minkään muun oikeudenalan säännökset. Tiedonlähteiden ja työvälineiden on siis oltava mahdollisimman ajantasaisia ja helppokäyttöisiä. Mitä Eduskunnan kirjastolla on tarjota asiakkaille tähän tarpeeseen?

Alma Talent Pro –palvelussa on neljästi vuodessa päivitettäviä Verotusfokus-teoksia tusinan verran, joukossa lähes klassikon aseman saavuttanut Tikka – Nykänen – Juusela – Viitala: Yritysverotus I-II. Nämä taloushallinnon, yritystoiminnan ja veroalan ammattilaisten suosimat teokset ilmestyivät ensin irtolehtikansioina. Formaatti muuttui sittemmin cd-romiksi, ja vuosituhannen vaihteessa tulivat verkkoteokset. Koska ne ovat ennen kaikkea käsikirjoja, tieto on esitetty tiiviissä ja helposti päivitettävässä muodossa. Lähdeviittauksia on rajoitetusti, mutta tekstistä on linkit lainsäädäntöön ja oikeustapauksiin, joiden merkitys vero-oikeudessa ja verotuksessa on erityisen suuri.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Vierailulla Aurorankadun aarreaitassa

Vaihtelu virkistää! on Porvoon kaupunginkirjaston – Uudenmaan maankuntakirjaston hanke työntekijävaihtojen toteuttamiseksi Uudenmaan kirjastojen kesken. Hankkeen tavoitteena on oman osaamisen syventäminen sekä uusien ideoiden ja inspiraation löytäminen omaan työhön. Olin ennen Vaihtelu-virkistää -hanketta vaihdossa Vantaalla Hakunilan kirjastossa vuonna 2013, joten tämän vaihtohankkeen puitteissa kyselin mahdollisuutta päästä tutustumaan erikoiskirjastoon ja tälle ajatukselle näytettiin onnekseni vihreää valoa. Vaihtopaikaksi valikoitui Eduskunnan kirjasto, koska olen kiinnostunut yhteiskunnallisesta ja oikeudellisesta aineistosta ja teen omassa kirjastossani kokoelmatyötä mm. näiden aineistojen parissa. Lisäksi hoidan tilaavaa kaukopalvelua ja sen puitteissa olen jo hyödyntänyt Eduskunnan kirjaston kokoelmia.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Mitä tietoa?

Kysymyksiä
Yksi tämän ajan mielenkiintoisimmistä ilmiöistä on suhtautuminen tietoon. Asiantuntijatiedon painoarvo näyttää vähenevän samalla kun kokemus- ja musta tuntuu –tiedon painoarvo nousee. On vertaistietoa, virheellistä tietoa ja liian vähän tutkittua tietoa. Tieteellisen tiedon jatkuva kehittyminen ja uudistuminen saa jotkut kyseenalaistamaan koko tieteellisen tiedon merkityksen. 

Yhä useammin kysytään myös tiedon laadusta. Onko jokin taho tilannut tai maksanut tutkimuksen? Entä yhden tulkinnan doksa*, josta poikkeavia näkemyksiä ei suvaita? Kenen hallussa on totuus ja oikea tieto? Mistä tunnistaa oikean tiedon?  

Tiedon asialla?
Ongelmia tuottaa myös se, että tiedon asialla voidaan olla monella tavalla. Annan esimerkin menneisyydestä ja otan natsikortin käyttöön. Anders Rydell käy kirjassaan ”Kirjavarkaat - Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana” hyvin laajasti läpi niitä vapaamuurarien ja juutalaisten kirjastoja ja arkistoja, joista natsit ryöstivät kirjat ja arkistomateriaalin. Useimmat kirjastot ja arkistot siirrettiin sellaisinaan joko Heinrich Himmlerin johtaman Saksan keskusturvallisuusviraston ylläpitämään kirjastoon tai natsipuolueen pääideologi Alfred Rosenbergin perustamaan juutalaiskysymystä tutkivan instituutin kirjastoon.  

Valokuva: Päivi Erkkilä