Parlamenttikirjasto

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Mitä siitä asiasta sanottiinkaan? – koulutusaineistot Eduskunnan kirjaston verkkosivulla


Olemme vuosien ajan kouluttaneet tiedon tarvitsijoita kaikille avoimissa koulutuksissamme. Aina haluamaansa koulutukseen ei kuitenkaan pääse, tulee työesteitä, hirveä lumipyry tai Helsinki on liian kaukana. Joskus olisi mukava myös kerrata saamansa koulutus, mitä kaikkea Finlexistä voikaan hakea ja kuinka se tehdään tai mitä ne kansainvälisen politiikan verkkolähteet ovatkaan.

Tämän vuoksi julkaisemme koulutusten aineistot kunkin koulutustilaisuuden jälkeen Koulutusaineistot-verkkosivulla. Jos saman aiheista koulutusta on järjestetty usein, löytyy Koulututusaineistot-sivulta aina viimeisin koulutusaineisto. Koulutusohjelmamme on hiukan erilainen joka kevät ja syksy ja joskus olemme pitäneet koulutuksen vain kerran. Tällainen on mm. Päivikki Karhulan 9.10.2017 pitämä koulutus Sananvapaus – arvojen taistelua.


Muutaman vuoden ajan olemme pitäneet Valtiopäiväasioiden hakutoiminnot –koulutuksen neljä kertaa vuodessa. Valtiopäiväasioiden ja –asiakirjojen hakutoimintoja kehitetään ja parannetaan mm. palautteiden pohjalta. Tämän vuoksi aiheen uusimmasta koulutusaineistosta kannattaa tarkistaa, kuinka ne haut tehdäänkään. Lisäksi koulutusaineistossa on ajantasainen tieto, mitkä asiakirjat löytyvät kokoteksteinä hakupalvelusta.

Eduskunnan kirjastona koulutumme toki eduskuntatyön erityispiirteistä. Esimerkiksi Naiset eduskunnassa on monipuolinen katsaus naisista kansanedustajina.

Oikeudellisten tiedonlähteiden, kuten Finlex ja Eur-Lex, koulutus on keskeisessä roolissa koulutusohjelmassamme. Yhteiskuntatietoon liittyvää koulutusta ovat mm. erilaiset kansalaisvaikuttamisen koulutukset, EU-koulutukset ja kansainvälisiin järjestöihin, erityisesti YK:hon liittyvät koulutuksemme.

Koulutusohjelmassamme on myös sellaisia koulutuksia, joista ei ole perinteistä power point -esitystä julkaistavaksi. Tällaisia ovat Eduskunnan kirjaston ja arkiston esittely, jossa opastetaan kirjaston tiloihin ja esitellään kirjaston ja arkiston palvelut sekä Eduskunnan kirjaston tiedonhaun perusteet. Kirjaston YouTube-kanavalla on kuitenkin tiedonhaun perusteet –koulutus kolmessa osassa nimellä Verkkotiedonhakukoulutus. Lisäksi kanavalla on useita kirjastossa tehtyjä, esim. tutkijoiden, haastatteluja, joissa kirjaston tilat tulevat tutuiksi.

Näihin ja moniin muihin koulutuksiimme voi tutustua tai palata Koulutusaineistot-sivullamme .

Tutustu myös Sirkka-Liisa Korkeilan blogiin Tietoa ja oppia kirjastosta, joka on julkaistu Parlamnettikirjasto-blogissa 22.9.2017.

Päivi Erkkilä

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Lukusuositus:Kansanedustajien Twitter-käyttö (Kirjassa - Twitter viestintänä : ilmiöt ja verkostot)

Twitter viestintänä : ilmiöt ja verkostot teos ilmestyi helmikuussa 2018 ja on ensimmäinen Suomessa julkaistu  kirja aiheesta. Kustantaja kirjoittaa: ”Twitter viestintänä arvioi suositun yhteisöpalvelun yhteiskunnallista merkitystä eri näkökulmista. Kirjassa valotetaan politiikan ja Twitterin monisyisiä suhteita, uutismedioiden muuttunutta roolia sekä organisaatioiden ja yritysten uutta viestintämaisemaa somen aikakaudella. Teos on ensimmäinen tutkimukseen perustuva kirja Twitteristä viestinnällisenä ilmiönä ja viestinnän välineenä.”

Tiedote sisältää myös kirjan sisällysluettelon, josta käy ilmi, että aihetta on lähestytty monipuolisesti.  Itseäni kirjassa kiinnosti erityisesti tutkija Mari Marttilan kirjoittama, kansanedustajiin liittyvä tutkimus:  #vainkansanedustajatjutut – Kansanedustajien Twitter-käyttö ja sitä selittävät tekijät




perjantai 13. huhtikuuta 2018

Aineistoa EU:n tietosuojauudistuksesta Eduskunnan kirjastossa

EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR) aletaan soveltaa unionin jäsenvaltioissa 25.5.2018. Uuden tietosuoja-asetuksen edellyttämiin muutoksiin valmistautuminen on erittäin ajankohtaista eri viranomaisissa ja organisaatioissa Suomessa. Yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämät lainmuutokset ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

EU:n tietosuojalainsäädännön uudistaminen lähti liikkeelle vuonna 2012. Tietosuojalainsäädäntö oli Euroopan unionissa jäänyt jälkeen kehityksestä, eikä sen katsottu enää vastaavan globaalin tietoympäristön olosuhteita ja verkon palvelujen toimintamalleja. Uudistuksessa pyritään turvaamaan henkilötietojen suoja perusoikeutena, digitaalitalouden kehitys ja tehostamaan rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa. Uudistuksen tavoitteena on myös yhtenäistää tietosuojasääntely kaikissa EU-maissa.

Valmistelun tuloksena syntyivät yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) (EU) 2016/679 ja tietosuojadirektiivi (EU) 2016/680. Yleinen tietosuoja-asetus on tullut voimaan 25.5.2016, ja sitä aletaan soveltaa jäsenvaltioissa 25.5.2018. Tietosuojadirektiivi on puolestaan saatettava voimaan jäsenvaltioissa 6.5.2018 mennessä.

Sekä yleinen tietosuoja-asetus että tietosuojadirektiivi edellyttävät Suomessa nykyisen lainsäädännön tarkistamista.

Yleinen tietosuoja-asetus on suunniteltu pantavan täytäntöön Suomessa säätämällä uusi tietosuojalaki, joka toimisi henkilötietojen käsittelyä koskevana yleislakina. Tietosuojalailla täydennettäisiin ja täsmennettäisiin EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Hallituksen esitys HE 9/2018 eduskunnalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi annettiin eduskunnalle 1.3.2018 ja esitys on nyt valiokuntakäsittelyssä.

Tietosuojadirektiiviä esitetään pantavaksi täytäntöön Suomessa säätämällä laki henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä. Hallituksen esitys HE 31/2018 asiasta annettiin eduskunnalle 5.4.2018.


Tietopaketissa seurataan yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojadirektiivin täytäntöönpanoa

Olemme julkaisseet Eduskunnan kirjastossa tietopaketin EU:n tietosuojauudistuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Tietopakettiin on koottu aineistoa muun muassa valmistelusta ennen eduskuntakäsittelyä, eduskunta-asiakirjoja, oikeusvertailevaa aineistoa, kirjallisuutta ja uutisia. Tietopakettia päivitetään sitä mukaa kuin uudistuksen täytäntöönpano etenee.

Voisi sanoa, että tietosuojauudistusta käsittelevästä aineistosta on runsaudenpula.  Tämän takia olemmekin rajanneet tietopakettia seuraamaan nimenomaan yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 ja tietosuojadirektiivin (EU) 2016/680 täytäntöönpanoa Suomessa ja niihin liittyviä hallituksen esityksiä.

EU:n tietosuojauudistuksen implementoimiseksi on Suomessa tarkoitus antaa myös sektorikohtaisia lakeja henkilötietojen käsittelystä esim. puolustusvoimissa ja poliisissa. Näiden lakien hallituksen esityksiä emme tässä tietopaketissa seuraa. Meidän ei myöskään ole ollut mahdollista sisällyttää tietopakettiin kaikkia tietosuojauudistukseen liittyviä viranomaisaineistoja.



Kokoelmissa tuoretta kirjallisuutta

Kirjaston kokoelmissa on runsaasti tietosuojaa käsittelevää koti- ja ulkomaista kirjallisuutta sekä virallisjulkaisuja. Löydät listauksen tietosuojauudistusta koskevasta kirjallisuudesta ja tutkimusaineistosta tietopaketistamme.

Tuoreita kirjoja ovat muun muassa seuraavat kaksi EU:n tietosuoja-asetusta käsittelevää kommentaariteosta: New European General Data Protection Regulation : a practitioner's guide ja Post-reform personal data protection in the European Union : general data protection regulation (EU) 2016/679.

Suomessa aiheesta on julkaistu artikkeleita muun muassa Lakimies ja Defensor Legis –lehdissä sekä Viestintäoikeuden vuosikirjassa. Liikejuridiikka-lehden uusimassa numerossa 1/2018 on julkaistu kolme tietosuojaan liittyvää oikeudellista artikkelia. Tässä yhteydessä voisi mainita myös viime vuonna julkaistun Kauppakamarin käytännönläheisen oppaan Henkilötietojen käsittely: EU-tietosuoja-asetuksen vaatimukset yleisen tietosuoja-asetuksen edellytyksistä.  Tämä kirja ja edellä mainitut juridiset kausijulkaisut on hankittu Eduskunnan kirjastoon painettuna. Tämän lisäksi Kauppakaaren kirja ja Liikejuridiikka-lehti ovat luettavissa eduskunnan verkossa ja Eduskunnan kirjaston asiakaskoneilla sähköisessä muodossa osana Kauppakamari Tieto –palvelua sekä Lakimies ja Defensor Legis –lehdet osana Edilex-palvelua.

Erika Bergström





perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kansanedustajien sisällissota ja sen seuraukset



Kuva: Gunnar Lönnqvist / Museovirasto CC BY-NC-SA 2.0 *

Lokakuussa 1917 valittu eduskunta teki Suomen itsenäistymisen merkittävimmät päätökset. Joidenkin kansanedustajien kausi eduskunnassa jäi vain kolmeen kuukauteen, sillä tammikuun lopussa 1918 syttynyt sisällissota katkaisi valtiopäivätyön. Eduskunnan piti kokoontua 28. tammikuuta, jolloin muutamat porvaripuolueiden edustajat kävivät toteamassa, että punakaarti vartioi suljettua Heimolan taloa.

Helsinki punaisten hallintaan
Sosiaalidemokraattisen puolueen vallankumouksellisista koottu toimeenpaneva komitea antoi 27. tammikuuta määräyksen 11 senaattorin ja 33 kansanedustajan (porvariston 108 edustajasta) vangitsemiseksi. Nimetyt kansanedustajat olivat eduskuntatyössään kiivaimmin vastustaneet punakaartien pyrintöjä. Toisaalta heitä oli jokaisesta porvaripuolueesta eikä joukkoon kelpuutettu yhtään naista.

Kokonaisuudessaan punaiset vallanpitäjät suhtautuivat leväperäisesti senaattorien ja kansanedustajien vangitsemisiin; piileskely punaisessa Helsingissä ja pakeneminen oli mahdollista. Punaiset vangitsivat eri vaiheissa vain kuusi kansanedustajaa (Johannes Bäck, Eero Erkko, Wilhelmi Malmivaara, Pekka Paavolainen, Paavo Virkkunen, E. O. Åkesson). Senaattoreista neljä siirtyi Helsingistä Vaasaan ja ylläpiti siellä 14 muun kansanedustajan kanssa valkoisen Suomen tynkähallintoa.

Kaksi kansanedustajaa menetti kuitenkin kevään aikana henkensä punaisen terrorin uhrina. Eduskunnassa työväenkaartien mielivaltaisuuksia voimakkaasti vastustanut Antti Mikkola (nuors.) vangittiin kotoaan heti kumouksen alkupäivänä. Punakaartilaiset kävivät noutamassa Mikkolan sellistään ja teloittivat hänet Töölönlahdella. Murhaa tutkimaan perustettiin jo punaisen hallinnon aikana tutkimusryhmiä, jotka saivat epäillyt selville. Rintamalle siirtyneitä ei kuitenkaan kyetty saattamaan edesvastuuseen teostaan.

Ernst Saari (suom.) oli myös esiintynyt pontevasti punakaarteja vastaan eduskunnassa. Hän pakeni pidättäjiltä Helsingissä ja onnistui väärän henkilöllisyyden turvin siirtymään Tampereelle. Ennen kaupungin valtausta Saari kuitenkin ilmiannettiin ja surmattiin pitkänäperjantaina Pyynikin rinteellä punaisten joukkohaudan äärelle. Nimekkäiden kansaedustajien murhia hyödynnettiin myöhemmin valkoisten kostotoimien käytinvoimana.

Kansanedustajien panos punaisen Suomen johtotehtävissä
Ensimmäisten kumouspäivien aikana 27 kansanedustajaa Sdp:n eduskuntaryhmästä ilmoittautui punaisen hallinnon johtaviin tehtäviin. Myöhemmin mukaan saatiin 53 vastahakoisempaa kansanedustajaa 12:n idän ja pohjoisen vaalipiirien riviedustajan jättäytyessä kokonaan sivuun. Vajaa kolmannes Sdp:n eduskuntaryhmän 92 jäsenestä kantoi aktiivisesti vastuuta vallankumoushallinnosta, muut eivät järin merkittävästi edistäneet vallankumouksen asiaa.

Punaisen puolen hallitus, kansanvaltuuskunta, koostui aluksi 15 kansanvaltuutetusta, joista seitsemän oli istuvia Sdp:n kansanedustajia (kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner, Evert Eloranta, Edvard Gylling, Jalo Kohonen, Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Oskari Tokoi). Kansanvaltuuskuntaa laajennettiin maaliskuun alussa, jolloin Hanna Karhinen nimitettiin sisäasiain ja Hilja Pärssinen opetusasiain kansanvaltuutetuksi. Jos kansanvaltuuskunta rinnastuu hallitukseen, he olivat Suomen historian ensimmäiset naisministerit 10 vuotta ennen Miina Sillanpäätä. Sodan loppuvaiheessa huhtikuun puolivälissä kansanvaltuuskunnan kokoonpano puolitettiin ja sen puheenjohtaja Mannerille annettiin diktaattorin valtuudet.

Punaisen Suomen hallinnossa työväen pääneuvosto vastasi eduskuntaa. Se koostui 40 varsinaisesta jäsenestä, jotka edustivat Sdp:tä, ammattijärjestöä, punakaartia ja Helsingin työväenjärjestöjä. Joukossa oli parikymmentä istuvaa tai entistä kansanedustajaa, puheenjohtajanaan eli puhemiehenä entinen kansanedustaja Valfrid Perttilä. Työväen pääneuvosto asetti tärkeimmät valiokunnat ja kokoontui Säätytalolle parhaimmillaan kolmesti viikossa, mutta varsinainen lainsäädäntötyö jäi ohueksi. Valistusasiain valtuutettu Kuusinen ehti kuitenkin toimittamaan esityksensä Suomen valtiosäännöksi työväen pääneuvoston käsiteltäväksi. Sen kiinnostavin yksityiskohta oli mahdollisuus esittää 10 000 kansalaisen allekirjoittamia ”kansan alotteita” – vajaat sata vuotta ennen kuin kansalaisaloitteet tulivat mahdollisiksi Suomessa. Tiedot työväen pääneuvostosta ovat puutteellisia, sillä sen pöytäkirjat eivät ole säilyneet.

Punaisen Suomen johtajien pääjoukko pakeni Helsinkiin eteneviä saksalaisia ensin Viipuriin ja sieltä raskaimman tuomion pelossa itärajan yli Neuvosto-Venäjälle huhtikuun lopulla. Sekä kansanvaltuuskunnan ja että työväen pääneuvoston jäsenyydet katsottiin sisällissodan jälkeen raskauttaviksi todisteiksi vallankumoushallinnon vastuullisista johtotehtävistä.

Koston kevät, vankileirikurjuus ja punapakolaiset
Tappion kokeneen punaisen puolen kansanedustajista vain Matti Paasivuori hyväksyttiin edustamaan eduskunnan suurinta puoluetta Sdp:tä, kun eduskuntatyö jälleen käynnistyi toukokuun puolivälissä. Sdp:n eduskuntaryhmän jäsenet olivat joko kuolleet, paenneet tai vangittuina odottamassa valtiorikosoikeuden käsittelyä. Vapaana olevat edustajat pidätettiin, jos he pyrkivät eduskunnan istuntoihin. Edes kuolleiden edustajien tilalle ei nimitetty varaedustajia, sillä hekin olivat yleensä syytettyinä tai paenneet.

Lopulta yhteensä 55 edustajaa vangittiin (joukossa Venäjältä myöhemmin palanneita) ja heistä 46 myös tuomittiin, osa syytetyistä kuolemanrangaistukseen. Istuvien edustajien kuolemantuomioita ei kuitenkaan laitettu täytäntöön, vaan ne muutettiin myöhemmin elinkautisiksi. Neljälle maltillisen siiven edustajalle (Evert Huttunen, Matti Paasivuori, Jussi Tirkkonen ja K.H. Wiik) ei koitunut sisällissodasta varsinaisia seuraamuksia, jollei osan sulkemista eduskuntatyöstä oteta lukuun. Paluu eduskuntaa oli mahdollinen myös tuomion kärsineille: 18 syksyllä 1917 valittua Sdp:n kansanedustajaa valittiin sittemmin uudelleen eduskuntaan.

Kansaedustajan status ei suojannut keväällä pidätettyjä pikateloituksilta eikä myöhemmin vankileireillä viruvia nälältä ja taudeilta. Istuvista edustajista viisi teloitettiin (Juho Hakkinen, Samuli Häkkinen, Juho Lehmus, Vilho Lehokas ja Juho Rikkonen), yleensä toukokuussa ja Viipurissa, ja Albert Raitanen katosi. Vankileireille tai vankeuteen menehtyi kuusi kansanedustajaa (Jussi Kujala, Jukka Lankila, Taavetti Lapveteläinen, Matti Lonkainen ja Julius Nurminen). Vankileiriltä vapautetut edustajat Albin Koponen ja Santeri Louhelainen pääsivät heinäkuussa 1918 täysistuntoon kertomaan tuoreista leirikokemuksistaan, minkä jälkeen heidät pidätettiin uudelleen. Porvarillisista kansanedustajista vain harvat kykenivät kesällä myötätuntoon kapinan takia rangaistusta odottavia kohtaan.

Neuvosto-Venäjälle pakeni 40 kansanedustajaa 92:sta. Osa Suomen nimekkäimmistä työväenpoliitikoista perusti Moskovassa syksyllä 1918 aseelliseen vallankumoukseen tähdänneen Suomen kommunistisen puolueen. Maailmanvallankumous ei kuitenkaan edennyt toivotusti, ja entiset kansanedustajat juuttuivat kommunistipuolueen tai punaisen Karjalan johtotehtäviin. Emigranttien elintila alkoi kaventua 1930-luvun puolivälissä, ja vuosien 1937–1938 terrorissa huomattavan monet entiset kansanedustajat teloitettiin (7) tai tuomittiin tappavan pitkiin leirirangaistuksiin (6).

Stalinin mielivallalla oli lopulta syksyllä 1917 valittujen kansanedustajien joukossa enemmän uhreja kuin vuoden 1918 valkoisella terrorilla.

Joni Krekola

Lähteitä:
Krekola, Joni: Työväen edustajien vuoristorata. Ydin 4/2017.

Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena. Opetusministeriö. Punakaartin historiakomitea. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986.

Suomen kansanvaltuuskunnan tiedonantoja. Helsinki, Suomen kansanvaltuuskunta 1918.

Vares, Vesa: Demokratian haasteet 1907–1919. Teoksessa: Kansanvalta koetuksella. Suomen eduskunta 100 vuotta, osa 3. Helsinki, Edita 2006.

Eduskunnan kansanedustajamatrikkeli

Suomen sotasurmat 1914–1922:

Valtiorikosylioikeuden aktit Kansallisarkiston digitaaliarkistossa

* Kuvateksti: Eduskunta kokoontui Heimolan talossa ensi kertaa sisällissodan jälkeen 15. toukokuuta 1918. Matti Paasivuori edusti yksin sosiaalidemokraattista puoluetta. Hallituksen aitiossa etualalla univormussa saksalainen kenraali Rüdiger von der Goltz ja hänestä toisena vasemmalla pääministeri P.E. Svinhufvud.