Jos nyt olisin oikkari

Aloitin oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1977. Tutor huolehti meistä fukseistaan pidemmän aikaa. Niinpä hän toi meidät vuoden 1978 puolella tutustumaan Eduskunnan kirjastoon, joka oli saanut uudet tilat juuri valmistuneesta eduskunnan lisärakennuksesta osoitteessa Aurorankatu 6.

Kirjasto Aurorankadulla tuntui kerrassaan upealta. Meitä olikin oikkareita, jotka kotiuduimme enemmän ja vähemmän säännöllisesti lukemaan kirjaston lukusaliin. Sinne mahtui, kun Porthaniassa tiedekunnan lukusali pullisteli ahtauttaan. Dommasta en lukupaikkana oikein tykännyt, vaikka kävin hakemassa sieltä kurssikirjoja. Eduskunnan kirjaston ainoa haittapuoli oli, ettei opiskelijaruokalaa ollut ihan vieressä. Asia ratkaistiin menemällä lounaalle Eteläisellä Rautatiekadulla sijaitsevaan patentti- ja rekisterihallituksen silloiseen työpaikkaruokalaan, vaikka eihän se oikeastaan olisi ollut sallittua.

Aikoinaan sitten valmistuin ja opiskeluajat jäivät taakse. En aavistanut, että Eduskunnan kirjastosta tulisi joskus työpaikkani. Näin kuitenkin kävi vuonna 1998. Ensi keväänä tulee täyteen 21 vuotta työsarkaa, jossa ovat yhdistyneet hyöty oikeustieteellisestä koulutuksesta ja nuoruuden haave kirjastotyöstä. Tulevaisuudessa siintävät jo eläkepäivät tietoasiantuntijan työn sijasta.

Paras oikeudellisen tiedon kirjasto
Eduskunnan kirjasto on Suomen paras oikeudellisen tiedon kirjasto. Perustelen tätä sekä kokoelmilla että kirjaston asiakkailleen tarjoamilla palveluilla. Kokoelmissa ei ole samaa nimekettä kymmenittäin kuten kurssikirjastoissa. Nimekkeiden määrä on sen sijaan runsas. Kotimainen oikeuskirjallisuus on kokoelmissa kattavasti ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta on runsaasti. Paitsi oikeudellisen tiedon kirjasto, Eduskunnan kirjasto on tietysti myös eduskuntatiedon ja yhteiskuntatiedon kirjasto. Erilaiset tietopaketit kirjaston aihealueista, koulutukset ja tiedonhaun opastukset ovat niin opiskelijoiden kuin muidenkin asiakkaiden käytettävissä. Tietopalvelussa teemme tiedonhakuja, jotka lähes pääsääntöisesti ovat maksuttomia. Eduskunnan kirjasto on ollut kaikille avoin palveleva kirjasto jo 105 vuotta.

Kirjaston käyttäjäksi
Kaksikymmentä vuotta sitten erityisesti uudet oikkarit tulivat tutustumaan ja asiakkaiksi Eduskunnan kirjastoon. Monet ryhmät tulivat nimenomaan tutoreidensa kanssa. Jossakin vaiheessa tämä alkoi hiipua, eikä lukusalikaan täyttynyt enää opiskelijoista samalla tavalla kuin ennen. Toki kirjastovierailuja on tehty ja tehdään edelleenkin, nyt ryhmät ovat enemmän kandi- tai graduvaiheen opiskelijoita opettajiensa kanssa.

Yleensä tutustujat havahtuvat siihen, millainen aarreaitta Eduskunnan kirjasto on. Kokoelmat ovat sekä ajallisesti että määrällisesti suuret. Toiminnassa on langaton verkko, joten töitä voi tehdä kätevästi oman läppärin kanssa. Rauhallisessa lukusalissa on keskeinen kotimainen oikeuskirjallisuus käytettävissä, jos jotain ei ole onnistunut saamaan lainaksi juuri kun sitä tarvitsisi. Lainaamiaan kirjoja voi säilyttää asiakaspalvelussa, jos ei halua raahata niitä välillä kotiin. Ryhmätöitä varten on käytettävissä oma huone ja taukohuoneessa on mm. mikro ja kahviautomaatti.

Tietäessäni, miten hieno Eduskunnan kirjasto kaikin tavoin on, toivoisin mahdollisimman monen opiskelijan löytävän sinne tiensä. Tämä toive kohdistuu erityisesti oikeustieteen opiskelijoihin ja valtio- sekä yhteiskuntatieteiden opiskelijoihin. Jos itse olisin tämän päivän oikkari, tekisin ehdottomasti samoin kuin vuonna 1978; tarttuisin tilaisuuteen ja suuntaisin askeleet Eduskunnan kirjastoon.

Mirja Pakarinen

EU-tallekirjastokoulutus Brysselissä 22.11-23.11.2018

Osallistuin Euroopan komission järjestämään koulutukseen Euroopan unionin tallekirjastoille (European Documentation Centres) Brysselissä marraskuun lopussa. Osallistujia oli 99 henkilöä eri EU-jäsenvaltioista. Ensimmäinen koulutuspäivä koostui luennoista ajankohtaisista EU-teemoista ja toisena päivänä jakaannuimme ryhmiin, joissa käsiteltiin sovittuja aiheita ja esiteltiin lopuksi ryhmätöiden tuloksia fläppitauluilla.

Olen kolmekymppinen – takana on luja putki: 433 haastattelua

Arkistojen päivän toimikunta valitsi veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston vuoden 2018 arkistoteoksi. Huomionosoitus juhlistaa komeasti arkiston kolmekymmenvuotista taivalta.

Entisten kansanedustajien muistitiedon kokoaminen aloitettiin Eduskunnan kirjastossa helmikuussa 1988 haastattelemalla Paavo Susitaivalta, joka toimi IKL:n kansanedustajana muutaman kuukauden ennen siirtymistä talvisodan rintamalle. Jo tätä ennen, vuosina 1984–1985 oli toteutettu pilottiprojekti, jossa haastateltiin parikymmentä kaikkein kokeneinta ja iäkkäintä veteraanikansanedustajaa.

Toisin sanoen

Sanotaan, että maailmassa ainoa pysyvä on muutos. On myös kuultu puhuttavan, että muutos on tänä päivänä alati kiihtyvää. Näin voi toki olla, mutta muutoksen tuuliin ei taida olla ihan yhtä eksakteja mittareita kuin Ilmatieteenlaitoksella. Asiasta voi olla sitäkin mieltä, että muutosten kaaret ovat toisinaan yllättävänkin pitkiä ja kyse on pikemminkin muutoksen havaitsemisen tasosta. Tieteen piirissä ihmisen toiminnan kiihdyttämä ilmaston muutos oli tunnistettu jo 1960-luvulla ja tuolloin asiaa popularisoitiin jo Valittujen Palojenkin sivuilla. Asiaan liittyvä keskustelu käynnistyi toden teolla vasta paljon myöhemmin. Tulee mieleen sanonta suurinta laivoista ja niiden kääntyvyydestä.

Arvokasta asiaa

Joskus kuulee kysyttävän, miksi ihminen on valinnut työuran valtiolla, laajemmin ajateltuna julkisella sektorilla eli niin sanotusti kruunun leivissä. Paras kuulemani vastaus on, että valtiolla työskentely mahdollistaa omien arvojen mukaisen toiminnan. Luullakseni olen löytänyt itselleni hyvän patenttivastauksen.

Aistien valtakunta

Tuntuu että meidän halutaan nykyään elävän verkkomaailmassa, ja osa sitä haluaa tietysti itsekin. Verkossa ”tavataan” ja aloitetaan enemmän ja vähemmän vakavia suhteita, joista syntyy tarkoituksella tai tahtomatta jälkikasvua, jonka tulosta ilmoitetaan verkossa kaikille ja sen kavereille. Elämän tapahtumat, suhteet, syömiset ja juomiset, ja lopulta kun heitetään lusikka nurkkaan, surraan poismenoa verkkohautajaisissa (Mikrobitti 9/2018).

Asioilla on puolensa, nimittäin nämä hyvät ja huonot puolet. Joillekin sosiaalinen media on oman elämän aikajana ja päiväkirja, minkä vuoksi siitä on vaikea erota, vaikka haluaisi keskittyä asioihinsa samaan aikaan toisaalla. Poisjättäytyminen voi olla jopa pelottavaa.

Valtiopäiväasiakirjat avautuvat kansalaisen tietokoneelle

Eduskunnan kirjastossa vierailleet muistanevat palvelukerroksen ja lukusalin seinällä kiemurtavan painetun valtiopäiväasiakirjasarjan. Tämä sarja yksikamarisen eduskunnan alusta 1907 lähtien löytyy nyt myös digitoituna osoitteessa http://avoindata.eduskunta.fi/digitoidut/

Digitointityö on tehty vuosina 2015-2018. Painetun sarjan avulla pystyy hahmottamaan, miten laajasta aineistosta on kyse: noin 1,9 miljoonaa sivua! Asiakirjojen laatuvaatimuksiin on kiinnitetty huomiota muun muassa skannaustarkkuudessa, jotta asiakirjat on helppo hakea, lukea ja tulostaa.

Parasta aikaa etsimässä

Vuosikellon viisari on kääntynyt syksyyn. Eduskuntatyön käynnistyttyä ja yliopistojen lukukausien alettua myös kirjastossa päästiin taas arkikierroksille. Vilkastuminen on aina hyvä merkki ja kertoo meille työmme tarpeellisuudesta. Näin ollen tervehdimme kaikkea hyörinää ilolla ja kiitollisuudella. Tänäkin vuonna on siis meille kohdistetuilla veroeuroilla vaikuttavuutta.

Kirjasto muutti palveluaikojaan vastaamaan paremmin palveluiden kysyntää. Vuosien varrella on käynyt yhä selvemmäksi, että arkena toivottiin pidempiä aukioloaikoja samalla kun lauantain kävijämäärät pysyivät vähäisinä. Toisaalta kirjastoa käytetään yhä enemmän tietoverkon ja kirjastoverkon kautta etänä, mikä on hiljalleen vähentänyt paikalla käyvien asiakkaiden määrää. Sitä herkemmällä korvalla on siis syytä kuulla palautetta ja tehdä havaintoja kirjaston paikallispalveluiden käytöstä.

Tänäkin syksynä tieto on valtaa. Kansalaiset ilmaisevat parhaillaan mielipidettään siitä, tulisiko Suomen valita nykyinen kesä- vai talviaika. Keskustelu käy konventionaalisessa- ja sosiaalisessa mediassa kuumana ja erilaisia uusia argumentteja kuulee päivittäin. Onneksi niille, jotka haluavat muodostaa asiasta oman valistuneen mielipiteensä, on tarjolla myös paljon laadukasta tutkimustietoa. Suomen kirjastoverkko on kansalaisille avoin väylä hyödyntää kaikkea Suomessa ja maailmassa julkaistua uusinta akateemista vertaisarvioitua tietoa. Kirjasto palvelee ilomielin jokaista kansalaista, joka kokee tarvitsevansa oman mielipiteensä muodostamiseen mahdollisimman hyviä perusteluja ja taustatietoja.

Kuten tunnettua, aika on vain yhteinen sopimus, jonka perusteella osaamme toimia paremmin yhteen – eräänlainen globaali yhteiskuntasopimus siis. Tulevaisuuttakin voi pyrkiä aikatauluttamaan, mutta totuus kuitenkin on, että tulevaisuus vyöryy kohti nykyhetkeä jatkuvalla vääjäämättömyydellään. Käyttäkäämme se siis parhaamme mukaan!

Hyvää alkavaa syksynaikaa!

Antti Virrankoski

Kohti kesää ja muita kulmistaan kuluneita vääjäämättömyyksiä

Valokuva: Heikki Rajala

Suomalainen epäilee kaikkea. Toukokuu oli mittaushistorian lämmin, mikä sai monet epäilemään kesän tuloa. Voimme kuitenkin olla huoleti, koska kesä vyöryy vääjäämättä tunti tunnilta syvemmälle tajuntaamme. Me emme siltä voi välttyä ja siksi kulunut sanonta kesää kohti menemisestä ei pidä paikkaansa. Lämmin toukokuu taas sai monet spekuloimaan monenlaista, vaikka tilastot ovat yhtä vääjäämättömiä kuin kesän tulo. Kulmistaan kulunut ajattelija ehkä viittaisi kintaalla ja puhuisi yhden pääskyn kesää tekemättömästä luonteesta. Tilastot kuitenkin kertovat karua kieltään siitä, ettei tämä toukokuu ole mikään nykytrendistä kovinkaan poikkeava anomalia vaan yksi muistutus moneen kertaa vertaisarvioidussa akateemisessa tutkimuksessa todennetusta globaalista ilmiöstä.

Mutta kesä tulee silti. Näillä leveysasteilla voimme toisteiseksi luottaa vuodenaikojen vaihteluun, vaikka juhannuksen, joulun, pääsiäisen ja vapun säitä on toisinaan hieman vaikea erottaa toisistaan. Tilastot kuitenkin kertovat keskilämpötilan vaihtelun noudattavan näille selkosille ikiaikaisia sääntöjä. Moneen kertaan leukaperissä jauhautuneet kaskut kuitenkin vastaavat tilastoille suomalaisen kesä ja talven erottuvan ainoastaan turkin paksuudesta.

Kirjasto – tuo kansakunnan muisti, tosiasioiden tyyssija ja edellisistä tulevaisuuteen kurkottava demokratian ja sivistyksen palvelija ottaa kesän vastaan virkamiehen tyyneydellä. Valtio- ja oikeustieteen opiskelijat eli tulevat yhteiskuntamme päättäjät ja säädösten soveltajat ovat suunnanneet kesälaitumille tienaamaan pidempää leipää ilman opintotukijärjestelmän eurorajoitteita. Eduskunnan väki, politiikan tutkijat ja muut kirjaston vakioasiakkaat jatkavat asiointiaan, kunnes Suomen kesä, perinteiset lomakuukaudet ja muut kesäiset seikat käyvät liian houkutteleviksi.

Eduskunnan työ saattaa toisinaan jatkua hyvinkin pitkään kesän korvien tuolle puolen. Näin ollen kirjastokaan ei koskaan täysin uinu täyttä suviunta vaan palvelee talon tarpeita läpi kesän. Eduskunnan kirjasto on aina eduskunnan kirjasto.

Kirjaston kesään kuitenkin kuuluu juhannuksesta lähtien lyhennetty aukioloaika aina elokuun loppuun saakka ja viikoksi 29 ulkopuolisilta asiakkailta sulkeutuvat ovet. Kyseinen heinäkuinen viikko on kirjastolle puhdistautumien aikaa. Puhtaana on ihmeen hyvä ottaa vastaan seuraavaksi lähestyvät vuodenajat, joiden nimiä ei tässä vaiheessa ole vielä syytä mainita.

Syytä on ainakin jo vähän ajatella liplatusta, havinaa, viheriöitä, ilkamointia ja muita faktoista vapaita aistimuksia.

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

Linkki: Kirjaston aukioloajat

Eduskunta avasi dataansa vapaaseen käyttöön

Eduskunnan avoimen datan palvelu avattiin eilen osoitteessa http://avoindata.eduskunta.fi  Palvelu tarjoaa koneluettavassa muodossa avoimeen käyttöön lainsäädännön valmisteluaineistoa alkaen vuodesta 2015 kattaen valtiopäiväasiakirjat, äänestystiedot ja poissaolotiedot. Avoimen datan palvelu on kaikille avoin ja datan hyödyntäminen on maksutonta.

Avoimella datalla tarkoitetaan julkista tietoa, joka on tarjolla maksutta ja vapaasti uudelleen käytettäväksi koneluettavassa muodossa. Avoimen datan ideana on mahdollistaa julkisin varoin tuotetun tiedon mahdollisimman laaja hyödynnettävyys.

Itsestään selvää

By AndrewHorne [Public domain], from Wikimedia Commons

Tiedättehän ne keskustelut, jotka lopulta ajautuvat tilanteeseen, jossa argumentit loppuvat? Joskus muinoin siitä alkoi väkivalta. Mittelön voittaja saneli totuuden. Usein jo pelkkä väkivallan uhka tyrehdytti keskustelun alkuunsa. Moni valtakunta eli näin vuosisatoja.

Nykyihminen toimii hieman toisin.

Lapsikin sen tietää. Sanoohan sen nyt jo maalaisjärkikin. Tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Jo arkijärjellä ajateltuna asia on näin. Meillä ei ole nyt vaihtoehtoa. Jos emme itse toimi, sanellaan meille ohjeet jostain muualta. Kaupunkilaisjärjen mukaan meidän olisi syytä toimia toisin. Meidän ei nyt pidä takertua lillukanvarsiin. Ei tehdä tästä nyt liian vaikeata.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jos nämäkään epäargumentit eivät riitä, saatetaan turvautua jopa henkilökohtaisuuksiin, nimittelyyn tai voimasanoihin. Silloin ollaankin jo livetty väkivallan puolelle. Onneksi useimmiten kuitenkin tyydytään vain lyttäämään keskustelukumppanin argumentti eikä hyökkäämän tämän persoonan kimppuun.

Ikävän usein kuitenkin törmää tilanteisiin, joissa edellä mainituilla lauseilla pyritään lopettamaan keskustelu ja ikään kuin viitataan johonkin universaaliin totuuteen, jonka kaikkien pitäisi tietää. Ikävän usein keskustelukumppaneiden odotetaan tyytyvän viisaamman sanaan.

Usein olisi kuitenkin tarjolla tutkittua monipuolisesti punnittua vertaisarvioitua tietoa  - sellaista tietoa, jota esimerkiksi tieteelliset tietokannat, lehdet, kirjallisuus ja kirjastot ovat puollollaan.

Koska mikään ei ole itsestään selvää.

Antti Virrankoski

Mitä siitä asiasta sanottiinkaan? – koulutusaineistot Eduskunnan kirjaston verkkosivulla

Olemme vuosien ajan kouluttaneet tiedon tarvitsijoita kaikille avoimissa koulutuksissamme. Aina haluamaansa koulutukseen ei kuitenkaan pääse, tulee työesteitä, hirveä lumipyry tai Helsinki on liian kaukana. Joskus olisi mukava myös kerrata saamansa koulutus, mitä kaikkea Finlexistä voikaan hakea ja kuinka se tehdään tai mitä ne kansainvälisen politiikan verkkolähteet ovatkaan.

Tämän vuoksi julkaisemme koulutusten aineistot kunkin koulutustilaisuuden jälkeen Koulutusaineistot-verkkosivulla. Jos saman aiheista koulutusta on järjestetty usein, löytyy Koulututusaineistot-sivulta aina viimeisin koulutusaineisto. Koulutusohjelmamme on hiukan erilainen joka kevät ja syksy ja joskus olemme pitäneet koulutuksen vain kerran. Tällainen on mm. Päivikki Karhulan 9.10.2017 pitämä koulutus Sananvapaus – arvojen taistelua.

Muutaman vuoden ajan olemme pitäneet Valtiopäiväasioiden hakutoiminnot –koulutuksen neljä kertaa vuodessa. Valtiopäiväasioiden ja –asiakirjojen hakutoimintoja kehitetään ja parannetaan mm. palautteiden pohjalta. Tämän vuoksi aiheen uusimmasta koulutusaineistosta kannattaa tarkistaa, kuinka ne haut tehdäänkään. Lisäksi koulutusaineistossa on ajantasainen tieto, mitkä asiakirjat löytyvät kokoteksteinä hakupalvelusta.

Eduskunnan kirjastona koulutumme toki eduskuntatyön erityispiirteistä. Esimerkiksi Naiset eduskunnassa on monipuolinen katsaus naisista kansanedustajina.

Oikeudellisten tiedonlähteiden, kuten Finlex ja Eur-Lex, koulutus on keskeisessä roolissa koulutusohjelmassamme. Yhteiskuntatietoon liittyvää koulutusta ovat mm. erilaiset kansalaisvaikuttamisen koulutukset, EU-koulutukset ja kansainvälisiin järjestöihin, erityisesti YK:hon liittyvät koulutuksemme.

Koulutusohjelmassamme on myös sellaisia koulutuksia, joista ei ole perinteistä power point -esitystä julkaistavaksi. Tällaisia ovat Eduskunnan kirjaston ja arkiston esittely, jossa opastetaan kirjaston tiloihin ja esitellään kirjaston ja arkiston palvelut sekä Eduskunnan kirjaston tiedonhaun perusteet. Kirjaston YouTube-kanavalla on kuitenkin tiedonhaun perusteet –koulutus kolmessa osassa nimellä Verkkotiedonhakukoulutus. Lisäksi kanavalla on useita kirjastossa tehtyjä, esim. tutkijoiden, haastatteluja, joissa kirjaston tilat tulevat tutuiksi.

Näihin ja moniin muihin koulutuksiimme voi tutustua tai palata Koulutusaineistot-sivullamme .

Tutustu myös Sirkka-Liisa Korkeilan blogiin Tietoa ja oppia kirjastosta, joka on julkaistu Parlamnettikirjasto-blogissa 22.9.2017.

Päivi Erkkilä

Lukusuositus:Kansanedustajien Twitter-käyttö (Kirjassa - Twitter viestintänä : ilmiöt ja verkostot)

Twitter viestintänä : ilmiöt ja verkostot teos ilmestyi helmikuussa 2018 ja on ensimmäinen Suomessa julkaistu  kirja aiheesta. Kustantaja kirjoittaa: ”Twitter viestintänä arvioi suositun yhteisöpalvelun yhteiskunnallista merkitystä eri näkökulmista. Kirjassa valotetaan politiikan ja Twitterin monisyisiä suhteita, uutismedioiden muuttunutta roolia sekä organisaatioiden ja yritysten uutta viestintämaisemaa somen aikakaudella. Teos on ensimmäinen tutkimukseen perustuva kirja Twitteristä viestinnällisenä ilmiönä ja viestinnän välineenä.”

Tiedote sisältää myös kirjan sisällysluettelon, josta käy ilmi, että aihetta on lähestytty monipuolisesti.  Itseäni kirjassa kiinnosti erityisesti tutkija Mari Marttilan kirjoittama, kansanedustajiin liittyvä tutkimus:  #vainkansanedustajatjutut – Kansanedustajien Twitter-käyttö ja sitä selittävät tekijät

Aineistoa EU:n tietosuojauudistuksesta Eduskunnan kirjastossa

EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR) aletaan soveltaa unionin jäsenvaltioissa 25.5.2018. Uuden tietosuoja-asetuksen edellyttämiin muutoksiin valmistautuminen on erittäin ajankohtaista eri viranomaisissa ja organisaatioissa Suomessa. Yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämät lainmuutokset ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

EU:n tietosuojalainsäädännön uudistaminen lähti liikkeelle vuonna 2012. Tietosuojalainsäädäntö oli Euroopan unionissa jäänyt jälkeen kehityksestä, eikä sen katsottu enää vastaavan globaalin tietoympäristön olosuhteita ja verkon palvelujen toimintamalleja. Uudistuksessa pyritään turvaamaan henkilötietojen suoja perusoikeutena, digitaalitalouden kehitys ja tehostamaan rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa. Uudistuksen tavoitteena on myös yhtenäistää tietosuojasääntely kaikissa EU-maissa.

Valmistelun tuloksena syntyivät yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) (EU) 2016/679 ja tietosuojadirektiivi (EU) 2016/680. Yleinen tietosuoja-asetus on tullut voimaan 25.5.2016, ja sitä aletaan soveltaa jäsenvaltioissa 25.5.2018. Tietosuojadirektiivi on puolestaan saatettava voimaan jäsenvaltioissa 6.5.2018 mennessä.

Sekä yleinen tietosuoja-asetus että tietosuojadirektiivi edellyttävät Suomessa nykyisen lainsäädännön tarkistamista.

Yleinen tietosuoja-asetus on suunniteltu pantavan täytäntöön Suomessa säätämällä uusi tietosuojalaki, joka toimisi henkilötietojen käsittelyä koskevana yleislakina. Tietosuojalailla täydennettäisiin ja täsmennettäisiin EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Hallituksen esitys HE 9/2018 eduskunnalle EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi annettiin eduskunnalle 1.3.2018 ja esitys on nyt valiokuntakäsittelyssä.

Tietosuojadirektiiviä esitetään pantavaksi täytäntöön Suomessa säätämällä laki henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä. Hallituksen esitys HE 31/2018 asiasta annettiin eduskunnalle 5.4.2018.


Tietopaketissa seurataan yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojadirektiivin täytäntöönpanoa

Olemme julkaisseet Eduskunnan kirjastossa tietopaketin EU:n tietosuojauudistuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Tietopakettiin on koottu aineistoa muun muassa valmistelusta ennen eduskuntakäsittelyä, eduskunta-asiakirjoja, oikeusvertailevaa aineistoa, kirjallisuutta ja uutisia. Tietopakettia päivitetään sitä mukaa kuin uudistuksen täytäntöönpano etenee.

Voisi sanoa, että tietosuojauudistusta käsittelevästä aineistosta on runsaudenpula.  Tämän takia olemmekin rajanneet tietopakettia seuraamaan nimenomaan yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 ja tietosuojadirektiivin (EU) 2016/680 täytäntöönpanoa Suomessa ja niihin liittyviä hallituksen esityksiä.

EU:n tietosuojauudistuksen implementoimiseksi on Suomessa tarkoitus antaa myös sektorikohtaisia lakeja henkilötietojen käsittelystä esim. puolustusvoimissa ja poliisissa. Näiden lakien hallituksen esityksiä emme tässä tietopaketissa seuraa. Meidän ei myöskään ole ollut mahdollista sisällyttää tietopakettiin kaikkia tietosuojauudistukseen liittyviä viranomaisaineistoja.



Kokoelmissa tuoretta kirjallisuutta

Kirjaston kokoelmissa on runsaasti tietosuojaa käsittelevää koti- ja ulkomaista kirjallisuutta sekä virallisjulkaisuja. Löydät listauksen tietosuojauudistusta koskevasta kirjallisuudesta ja tutkimusaineistosta tietopaketistamme.

Tuoreita kirjoja ovat muun muassa seuraavat kaksi EU:n tietosuoja-asetusta käsittelevää kommentaariteosta: New European General Data Protection Regulation : a practitioner's guide ja Post-reform personal data protection in the European Union : general data protection regulation (EU) 2016/679.

Suomessa aiheesta on julkaistu artikkeleita muun muassa Lakimies ja Defensor Legis –lehdissä sekä Viestintäoikeuden vuosikirjassa. Liikejuridiikka-lehden uusimassa numerossa 1/2018 on julkaistu kolme tietosuojaan liittyvää oikeudellista artikkelia. Tässä yhteydessä voisi mainita myös viime vuonna julkaistun Kauppakamarin käytännönläheisen oppaan Henkilötietojen käsittely: EU-tietosuoja-asetuksen vaatimukset yleisen tietosuoja-asetuksen edellytyksistä.  Tämä kirja ja edellä mainitut juridiset kausijulkaisut on hankittu Eduskunnan kirjastoon painettuna. Tämän lisäksi Kauppakaaren kirja ja Liikejuridiikka-lehti ovat luettavissa eduskunnan verkossa ja Eduskunnan kirjaston asiakaskoneilla sähköisessä muodossa osana Kauppakamari Tieto –palvelua sekä Lakimies ja Defensor Legis –lehdet osana Edilex-palvelua.

Erika Bergström

Kansanedustajien sisällissota ja sen seuraukset

Kuva: Gunnar Lönnqvist / Museovirasto CC BY-NC-SA 2.0 *

Lokakuussa 1917 valittu eduskunta teki Suomen itsenäistymisen merkittävimmät päätökset. Joidenkin kansanedustajien kausi eduskunnassa jäi vain kolmeen kuukauteen, sillä tammikuun lopussa 1918 syttynyt sisällissota katkaisi valtiopäivätyön. Eduskunnan piti kokoontua 28. tammikuuta, jolloin muutamat porvaripuolueiden edustajat kävivät toteamassa, että punakaarti vartioi suljettua Heimolan taloa.

Helsinki punaisten hallintaan
Sosiaalidemokraattisen puolueen vallankumouksellisista koottu toimeenpaneva komitea antoi 27. tammikuuta määräyksen 11 senaattorin ja 33 kansanedustajan (porvariston 108 edustajasta) vangitsemiseksi. Nimetyt kansanedustajat olivat eduskuntatyössään kiivaimmin vastustaneet punakaartien pyrintöjä. Toisaalta heitä oli jokaisesta porvaripuolueesta eikä joukkoon kelpuutettu yhtään naista.

Kokonaisuudessaan punaiset vallanpitäjät suhtautuivat leväperäisesti senaattorien ja kansanedustajien vangitsemisiin; piileskely punaisessa Helsingissä ja pakeneminen oli mahdollista. Punaiset vangitsivat eri vaiheissa vain kuusi kansanedustajaa (Johannes Bäck, Eero Erkko, Wilhelmi Malmivaara, Pekka Paavolainen, Paavo Virkkunen, E. O. Åkesson). Senaattoreista neljä siirtyi Helsingistä Vaasaan ja ylläpiti siellä 14 muun kansanedustajan kanssa valkoisen Suomen tynkähallintoa.

Kaksi kansanedustajaa menetti kuitenkin kevään aikana henkensä punaisen terrorin uhrina. Eduskunnassa työväenkaartien mielivaltaisuuksia voimakkaasti vastustanut Antti Mikkola (nuors.) vangittiin kotoaan heti kumouksen alkupäivänä. Punakaartilaiset kävivät noutamassa Mikkolan sellistään ja teloittivat hänet Töölönlahdella. Murhaa tutkimaan perustettiin jo punaisen hallinnon aikana tutkimusryhmiä, jotka saivat epäillyt selville. Rintamalle siirtyneitä ei kuitenkaan kyetty saattamaan edesvastuuseen teostaan.

Ernst Saari (suom.) oli myös esiintynyt pontevasti punakaarteja vastaan eduskunnassa. Hän pakeni pidättäjiltä Helsingissä ja onnistui väärän henkilöllisyyden turvin siirtymään Tampereelle. Ennen kaupungin valtausta Saari kuitenkin ilmiannettiin ja surmattiin pitkänäperjantaina Pyynikin rinteellä punaisten joukkohaudan äärelle. Nimekkäiden kansaedustajien murhia hyödynnettiin myöhemmin valkoisten kostotoimien käytinvoimana.

Kansanedustajien panos punaisen Suomen johtotehtävissä
Ensimmäisten kumouspäivien aikana 27 kansanedustajaa Sdp:n eduskuntaryhmästä ilmoittautui punaisen hallinnon johtaviin tehtäviin. Myöhemmin mukaan saatiin 53 vastahakoisempaa kansanedustajaa 12:n idän ja pohjoisen vaalipiirien riviedustajan jättäytyessä kokonaan sivuun. Vajaa kolmannes Sdp:n eduskuntaryhmän 92 jäsenestä kantoi aktiivisesti vastuuta vallankumoushallinnosta, muut eivät järin merkittävästi edistäneet vallankumouksen asiaa.

Punaisen puolen hallitus, kansanvaltuuskunta, koostui aluksi 15 kansanvaltuutetusta, joista seitsemän oli istuvia Sdp:n kansanedustajia (kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner, Evert Eloranta, Edvard Gylling, Jalo Kohonen, Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Oskari Tokoi). Kansanvaltuuskuntaa laajennettiin maaliskuun alussa, jolloin Hanna Karhinen nimitettiin sisäasiain ja Hilja Pärssinen opetusasiain kansanvaltuutetuksi. Jos kansanvaltuuskunta rinnastuu hallitukseen, he olivat Suomen historian ensimmäiset naisministerit 10 vuotta ennen Miina Sillanpäätä. Sodan loppuvaiheessa huhtikuun puolivälissä kansanvaltuuskunnan kokoonpano puolitettiin ja sen puheenjohtaja Mannerille annettiin diktaattorin valtuudet.

Punaisen Suomen hallinnossa työväen pääneuvosto vastasi eduskuntaa. Se koostui 40 varsinaisesta jäsenestä, jotka edustivat Sdp:tä, ammattijärjestöä, punakaartia ja Helsingin työväenjärjestöjä. Joukossa oli parikymmentä istuvaa tai entistä kansanedustajaa, puheenjohtajanaan eli puhemiehenä entinen kansanedustaja Valfrid Perttilä. Työväen pääneuvosto asetti tärkeimmät valiokunnat ja kokoontui Säätytalolle parhaimmillaan kolmesti viikossa, mutta varsinainen lainsäädäntötyö jäi ohueksi. Valistusasiain valtuutettu Kuusinen ehti kuitenkin toimittamaan esityksensä Suomen valtiosäännöksi työväen pääneuvoston käsiteltäväksi. Sen kiinnostavin yksityiskohta oli mahdollisuus esittää 10 000 kansalaisen allekirjoittamia ”kansan alotteita” – vajaat sata vuotta ennen kuin kansalaisaloitteet tulivat mahdollisiksi Suomessa. Tiedot työväen pääneuvostosta ovat puutteellisia, sillä sen pöytäkirjat eivät ole säilyneet.

Punaisen Suomen johtajien pääjoukko pakeni Helsinkiin eteneviä saksalaisia ensin Viipuriin ja sieltä raskaimman tuomion pelossa itärajan yli Neuvosto-Venäjälle huhtikuun lopulla. Sekä kansanvaltuuskunnan ja että työväen pääneuvoston jäsenyydet katsottiin sisällissodan jälkeen raskauttaviksi todisteiksi vallankumoushallinnon vastuullisista johtotehtävistä.

Koston kevät, vankileirikurjuus ja punapakolaiset
Tappion kokeneen punaisen puolen kansanedustajista vain Matti Paasivuori hyväksyttiin edustamaan eduskunnan suurinta puoluetta Sdp:tä, kun eduskuntatyö jälleen käynnistyi toukokuun puolivälissä. Sdp:n eduskuntaryhmän jäsenet olivat joko kuolleet, paenneet tai vangittuina odottamassa valtiorikosoikeuden käsittelyä. Vapaana olevat edustajat pidätettiin, jos he pyrkivät eduskunnan istuntoihin. Edes kuolleiden edustajien tilalle ei nimitetty varaedustajia, sillä hekin olivat yleensä syytettyinä tai paenneet.

Lopulta yhteensä 55 edustajaa vangittiin (joukossa Venäjältä myöhemmin palanneita) ja heistä 46 myös tuomittiin, osa syytetyistä kuolemanrangaistukseen. Istuvien edustajien kuolemantuomioita ei kuitenkaan laitettu täytäntöön, vaan ne muutettiin myöhemmin elinkautisiksi. Neljälle maltillisen siiven edustajalle (Evert Huttunen, Matti Paasivuori, Jussi Tirkkonen ja K.H. Wiik) ei koitunut sisällissodasta varsinaisia seuraamuksia, jollei osan sulkemista eduskuntatyöstä oteta lukuun. Paluu eduskuntaa oli mahdollinen myös tuomion kärsineille: 18 syksyllä 1917 valittua Sdp:n kansanedustajaa valittiin sittemmin uudelleen eduskuntaan.

Kansaedustajan status ei suojannut keväällä pidätettyjä pikateloituksilta eikä myöhemmin vankileireillä viruvia nälältä ja taudeilta. Istuvista edustajista viisi teloitettiin (Juho Hakkinen, Samuli Häkkinen, Juho Lehmus, Vilho Lehokas ja Juho Rikkonen), yleensä toukokuussa ja Viipurissa, ja Albert Raitanen katosi. Vankileireille tai vankeuteen menehtyi kuusi kansanedustajaa (Jussi Kujala, Jukka Lankila, Taavetti Lapveteläinen, Matti Lonkainen ja Julius Nurminen). Vankileiriltä vapautetut edustajat Albin Koponen ja Santeri Louhelainen pääsivät heinäkuussa 1918 täysistuntoon kertomaan tuoreista leirikokemuksistaan, minkä jälkeen heidät pidätettiin uudelleen. Porvarillisista kansanedustajista vain harvat kykenivät kesällä myötätuntoon kapinan takia rangaistusta odottavia kohtaan.

Neuvosto-Venäjälle pakeni 40 kansanedustajaa 92:sta. Osa Suomen nimekkäimmistä työväenpoliitikoista perusti Moskovassa syksyllä 1918 aseelliseen vallankumoukseen tähdänneen Suomen kommunistisen puolueen. Maailmanvallankumous ei kuitenkaan edennyt toivotusti, ja entiset kansanedustajat juuttuivat kommunistipuolueen tai punaisen Karjalan johtotehtäviin. Emigranttien elintila alkoi kaventua 1930-luvun puolivälissä, ja vuosien 1937–1938 terrorissa huomattavan monet entiset kansanedustajat teloitettiin (7) tai tuomittiin tappavan pitkiin leirirangaistuksiin (6).

Stalinin mielivallalla oli lopulta syksyllä 1917 valittujen kansanedustajien joukossa enemmän uhreja kuin vuoden 1918 valkoisella terrorilla.

Joni Krekola

Lähteitä:
Krekola, Joni: Työväen edustajien vuoristorata. Ydin 4/2017.

Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena. Opetusministeriö. Punakaartin historiakomitea. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986.

Suomen kansanvaltuuskunnan tiedonantoja. Helsinki, Suomen kansanvaltuuskunta 1918.

Vares, Vesa: Demokratian haasteet 1907–1919. Teoksessa: Kansanvalta koetuksella. Suomen eduskunta 100 vuotta, osa 3. Helsinki, Edita 2006.

Eduskunnan kansanedustajamatrikkeli

Suomen sotasurmat 1914–1922:

Valtiorikosylioikeuden aktit Kansallisarkiston digitaaliarkistossa

* Kuvateksti: Eduskunta kokoontui Heimolan talossa ensi kertaa sisällissodan jälkeen 15. toukokuuta 1918. Matti Paasivuori edusti yksin sosiaalidemokraattista puoluetta. Hallituksen aitiossa etualalla univormussa saksalainen kenraali Rüdiger von der Goltz ja hänestä toisena vasemmalla pääministeri P.E. Svinhufvud.

EU 27- Brexit

*

Termillä EU27 viitataan EU:n tilanteeseen, jossa EU:n 27 jäsenvaltiota neuvottelevat Ison-Britannian kanssa brittien eroamisesta Euroopan unionista (Brexitistä). Britannian EU-eron on määrä astua voimaan maaliskuun lopussa 2019.

Isossa-Britanniassa järjestettiin kansanäänestys Euroopan unionin jäsenyydestä 23.6.2016.  Ison-Britannian eroa Euroopan unionin jäsenyydestä kannatti 51,9 % äänestäneistä ja pysymistä Euroopan unionissa 48,1 %. Äänestysprosentti oli 72,2 %.

Datan visualisointi – modernia retoriikkaa

Eduskunnan kirjaston Aurora-salissa pohdittiin 15.3. datan visualisointia eri näkökulmista. Kulunut kielikuva näkökulmista muuttui kankeaksi, kun keskustelu siirtyi visualisoinnista kohti vaikuttamista kokonaisvaltaisena kokemuksena. Visualisointi on lähtökohtaisesti tilastollisen tai muun datan muokkaamista silmillä koettavaan muotoon niin, että näkijälle välittyy haluttu dataan piilotettu informaatiosisältö. Mutta graafinen esitys harvoin on itsellinen vaan toimii ja vaikuttaa nimenomaan kontekstissa.

Ihmisoikeuskirjallisuutta Eduskunnan kirjastossa

Kansainvälinen oikeus on yksi Eduskunnan kirjaston ulkomaisen oikeuskirjallisuuden tärkeimmistä painopistealueista. Ihmisoikeudet puolestaan ovat yksi kansainvälisen oikeuden normatiivista aloista. Oikeudellisesta näkökulmasta ihmisoikeuksilla tarkoitetaan pääasiassa niitä oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Keskeisimpiä näistä ovat Euroopan neuvostossa, Kansainvälisessä työjärjestössä ja Yhdistyneissä kansakunnissa laaditut sopimukset.

Kirjasto elektronisten aineistojen tarjoajana

Tiedon muuttuminen digitaaliseksi on muuttanut myös tietoaineistojen löydettävyyttä ja saatavuutta. Voidaan sanoa, että yksilön näkökulmasta tiedonsaanti on sekä laajentunut että rajoittunut. Elektronista aineistoa löytyy runsaasti suoraan verkosta kirjastojen ja eri organisaatioiden tarjoamana. Digitaalisuus on merkittävä suunta myös mediapalveluissa. Kaupallisten toimijoiden laaja tarjonta on kuitenkin ns. maksumuurin takana.

Taidetta Eduskunnan kirjastossa

Kirjaston tiloissa on mm. lukupaikkoja, kirjahyllyjä, asiakaspalvelutiloja, naulakoita, paljon kirjoja, näyttelytilaa ja kaunista arkkitehtuuria. Lisäksi kirjaston tiloissa on taidetta.

Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka olen työskennellyt Eduskunnan kirjastossa, vain muutama taideteos on pysäyttänyt minut todella katsomaan teosta. Ennen kirjaston tilojen peruskorjausta tällainen teos oli Kain Tapperin puuveistos "Tuuli" vuodelta 1986. Jaksoin hämmästellä sen massiivisuutta ja ihmetellä sen sijaintia, sillä veistos oli taukohuoneen edessä estäen valon pääsyn sinne. Myöhemmin luin Liisa-Maria Hakalan kirjasta Taidetta eduskunnassa, että yksi veistoksen tarkoituksista oli peittää näkymä asiakkaiden taukotilaan.

Kaikille avointa koulutusta tiedonlähteisiin

Eduskunnan kirjaston aineistot muodostuvat aihealueista eduskuntatieto, oikeudellinen tieto ja yhteiskuntatieto. Kokoelmien lisäksi tarjoamme koulutusta aiheisiin liittyvistä tiedonlähteistä ja tietokantojen käytöstä. Syksyisin ja keväisin on perinteisesti järjestetty sarja koulutuksia, jotka ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

Koulutukset pidetään joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tiistaiaamuisin kirjaston koulutustila Aurorassa. Koulutussarjojen sisällöt vaihtelevat jonkin verran, mutta kaikkein keskeisimmät aiheet ovat mukana joka syksy ja kevät. Tämän kevään avoimet koulutukset pyörähtivät käyntiin tammikuun lopussa verkkotiedonhaun perusteilla ja kirjaston ja arkiston esittelyllä. Helmikuun ensimmäisen koulutuksen aiheena oli ” Miten löydän eduskunnan asiakirjoja ja seuraan eduskunnan toimintaa verkossa?” Tämä keskeinen koulutus on ohjelmassa vielä toisenkin kerran 24.4. Se päättää näillä näkymin käynnissä olevan kevään 2018 koulutussarjan.

Ovatko vanhat radio- ja tv-ohjelmat hävinneet? Entä mistä löytyy vanhoja lehtiä digitaalisina?

Suomessa on tallennettu radio- ja televisio-ohjelmia ja digitoitu vanhoja lehtiä suunnitelmallisesti, järjestelmällisesti ja lakiin perustuen jo melko pitkään. Digitaalisiin kansallisiin arkistoihin tallennettuja vanhoja radio-ohjelmia voi kuunnella, tv-ohjelmia katsoa ja lehtiä lukea tietyissä kirjastoissa eri puolilla Suomea. Eduskunnan kirjasto on yksi niistä.

Radio- ja televisio-ohjelmien arkisto, verkkoarkisto, Kansalliskirjaston digitoimat lehdet ja digitaaliset vapaakappaleet ovat Eduskunnan kirjastossa käytettävissä kansallisten kulttuuriaineistojen työasemalla. Nämä digitaaliset arkistot eivät siis ole Internetissä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on lisätä kansallisten digitaalisten kulttuuriaineistojen tunnettuutta. Esittelen aluksi perusteita käytön rajoituksille ja kerron, miten ja missä työasemaa voi käyttää.

Vuonna 2017 Eduskunnan kirjasto …

Viime viikolla kirjaston blogissa aloitettiin vuosi 2018. Mutta mitä olisikaan uusi vuosi ilman katsausta edeltäneeseen vuoteen? Kirjaston virallinen, eduskunnalle annettava, vuosikertomus on tekeillä. Ohessa joitakin sellaisia poimintoja kirjaston vuodesta 2017, joita ei välttämättä virallisessa vuosikertomuksessa ole.

Eduskuntatalon peruskorjauksen valmistuminen vaikutti konkreettisesti kirjaston arkeen. Koko kirjaston henkilökunnalla oli viimeksi ollut työhuone Aurorankadulla keväällä 2012. Syyskuussa myös kokoelmapalvelu ja verkkopalvelu muuttivat Nervanderinkadulta kirjaston tiloihin. Kirjaston diaspora oli ohi!

Lisäksi saimme omaan käyttöön koulutustilamme Aurora-salin, joka oli ollut muussa käytössä peruskorjauksen aikana.

Kirjaston johtajan Sari Pajulan läksiäisiä vietettiin 12.5. Hän aloitti kirjaston johtajana vuonna 2007.

 

Tervetuloa tähän vuoteen!

Vuosi on jälleen kerran vaihtunut uuteen. Juhlavuoden jälkeen Suomi palaa arkeen ja muistelemaan itsenäisyytensä kivuliaita alkuhetkiä. Lukiessamme vaikka kirjastosta löytyviä vuoden 1918 valtiopäiväasiakirjoja voimme vain kuvitella, minkälaisessa Suomessa silloiset päättäjät tekivät työtään. Kuitenkin he olivat aivan samoja ihmisiä kuin me nyt. Me olisimme voineet aivan yhtä hyvin olla syntyneitä tuohon historian vaiheeseen – näine henkisine voimavaroinemme, sietokykyinemme, kolotuksinemme ja perhetilanteinemme. Minä olisin voinut olla niissä istunnoissa, joista nyttemmin jo hieman valoa ja aikaa saaneet pöytäkirjamerkinnät meille nykykansalaisille kertovat.

Kirjasto on puu, johon vuosikymmenten saatossa kertyy uusia vuosirenkaita. Ne kertovat lihavista ja laihoista vuosista, katovuosista ja kasinotaloudesta, sotakorvauksista ja sote –vuosista, päätöksistä ja niiden kumoamisista. Näihin vuosirenkaisiin ovat politiikan tutkijat kaikkina aikoina tehneet kairauksia ja tehneet analyyseja poliittisten kerrostumien värivaihteluista. Moni yliopiston laitos voi vain kadehtia sitä akateemisen tutkimuksen määrää, mitä kirjaston tutkijasalissa on vuosikymmenten saatossa tehty.