Uusien kirjailijoiden löytäminen onkin tarpeen, ettei luettava lopu! Itselläni on juuri nyt meneillään dekkaristi Jussi Adler-Olsenin kausi. Muutama kirja on jo luettu ja pari odottaa. Hurahdin Adler-Olseniin paitsi uudenlaisten tarinoiden lisäksi siksi, että hänen kirjojaan ei tarvitse lukea ensin sataa sivua ennen kuin homma lähtee liikkeelle. Nyt toiminta alkaa lähes ensi sivuilta. Kaunokirjallisuudessa ja esim. juuri dekkareissa on nykyisin sitä vikaa, että ne ovat aivan liian pitkiä ja paksuja. Kustannustoimittajalla olisi ollut vielä tehtävää. Samaa koskee nykyelokuvia ja näytelmiä.
Uusien kirjailijoiden löytäminen on kyllä aivan samanlaista kuin Päivi Uljas toteaa. Minulle rakkaita kirjailijoita jo vuosien takaa ovat olleet mm. Ian McEwan ja Paul Auster. Kun sain aikanaan vinkin lukea McEwanin Vieraan turva, se oli menoa ja koko tuotanto piti kaivaa esiin. Samoin kävin Austerin kanssa. Myös Juha Itkosta, Joel Haahtelaa, Irène Nemirovskya ja Ljudmila Ulitskajaa on pitänyt saada heti lisää.
Välillä uusi lempikirjailija löytyy heti ensimmäisen kirjan bongauksesta, näin on käynyt esim. Philippe Claudelin, Hilary Mantelin, Siri Hustvedtin, Arnaldur Indridasonin tai Lotte & Sören Hammerin kanssa, Tommi Kinnusesta puhumattakaan.
Aika mukava tapa tulla känniin.
Kristiina Hakala
Valokuva:By Icely88 (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti