Charlie Hebdon toimitukseen kohdistunut terroriteko on maailmanlaajuisen debatin lisäksi nostanut suuren hämmennyksen. Miten näin voi tapahtua maallistuneissa ja sananvapaudeltaan laajoissa eurooppalaisissa maissa?
Uskonnollisten konfliktien lisääntyminen
Europol raportoi vuosittain terrori-iskujen taustoista, määrästä ja niihin liittyvistä pidätyksistä. Viimeisin raportti taustoittaa valaisevalla tavalla Pariisin iskua. Valtaosa eurooppalaisista terrori-iskuista ja pidätyksistä on tapahtunut Ranskassa, Espanjassa ja Britanniassa. Uskonnollisilla syillä motivoitu terrori on Eurooppalaisten maiden suurin terrorismiin liittyvä ongelma ja uskontoon liittyvien terrori-iskujen määrän on kaksinkertaistunut vuodesta 2009 lähtien. Näitä taustoja vasten Charlie Hebdon -isku juuri Ranskassa ei varsinaisesti yllätä.
Iskun jälkeisessä julkisessa keskustelussa islamistien uhka terrorismissa on ollut keskeisellä sijalla. Millainen on sitten laajempi kuva asiasta? The Economistin esittelemien tilastojen mukaan islamistit eivät ole keskeisiä toimijoita Euroopassa tehdyissä terrori-iskuissa, joskin kuolonuhreilla mitattuna islamistit ovat aiheuttaneet eniten tuhoa. Globaali kuva on synkempi. Siinä nimenomaan muslimimaissa tapahtuneet iskut tai islamistien tekemät iskut ovat hallitsevia. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että terrorismin takana on monia erilaisia aatteellisia ryhmiä.
Pitkän aikavälin tilastot ja tutkimukset eivät anna koko kuvaa nykytilasta, jolle leimallista on muutos. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet erityisesti Syyrian sota ja ISIS-järjestön toimet ja näihin liittyvä viime vuosien radikalisoituminen. Näiden jäljiltä iskujen luonne on muuttunut: yksittäiset radikalisoituneet henkilöt tai itsenäiset pienet ryhmät ovat useammin kuvassa mukana. Aatteellinen muutos näyttää myös arvaamattomalta. Yllätyksiä on koettu jopa muslimiperheiden sisällä, kun perheenjäsen on yhtäkkiä ilmoittanut lähtevänsä taisteluihin. Näyttää myös siltä, että taistelijoiden näkemykset muuttuvat sotaan osallistumisen myötä. Miten? Siitä tarvittaisiin tarkempaa tietoa, jos asioihin halutaan puuttua.
Kenen uskoa suojataan?
Charlie Hebdon terroriteko on tematisoitu suurelta osin sananvapauskysymykseksi. Sellaisena se heijastaa 2000-luvulta alkaen lisääntyneitä uskonnollisia konflikteja, jotka ovat monimutkaistuneet ja niihin liittyvä keskustelu on muuttunut tulenaraksi. Vastakkain asettuu maallistuneen länsimaisen yhteiskunnan välinpitämättömyys uskon kysymyksiin nähden suhteessa esimerkiksi islamin voimakkaisiin rajanvetoihin ja tulkintoihin.
Toisaalta sananvapauskeskusteluna tapaukset nostavat esiin myös kysymyksen siitä, miten eri uskonnot asemoidaan uskontoon liittyvien oikeuksien, kuten uskonrauhan suhteen. Suomessa, kuten monissa eurooppalaisissa maissa uskonnollisia oikeuksiaan eivät enää puolusta niinkään kristityt, vaan maahanmuuton myötä erityisesti muslimien uskontoon perustuvat vaatimukset ja sensitiivisyys uskonnollisissa kysymyksissä ovat lisääntyneet. Samalla tasapuolinen suhtautuminen eri uskontojen näkemysten suojaan on hämärtymässä. Kenen uskoa suojataan ja mistä syistä?
Suomalaisen kulttuurin näkökulmasta sananvapaus uskonnon suhteen ja suoranaisena pilkkanakin on ollut laajaa, eikä siihen juurikaan puututa oikeudellisin keinoin. Esimerkiksi uskonrauhaan tai jumalanpilkkaan perustuvat oikeudelliset vaatimukset ovat käyneet harvinaisiksi. Salaman Juhannustanssien (1968) jälkeen keskeinen oikeustapaus oli Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan (2012). Oikeustapaukset kuvaavat myös oman aikansa kulttuurisia rajanvetoja; kun Salaman tapaus koetteli suomalaisen kulttuurin uskosta puhumisen rajoja, Halla-ahon tapaus toi esille selkeästi kulttuurienvälisen konfliktin.
Kaksi eri keskustelua
Suuri osa suomalaisista sananvapauteen liittyvistä konflikteista edustaa myös eräänlaista sananvapauden rajojen provosoivaa testausta. Sananvapautta ei yleisesti rajoiteta puuttumalla ihmisten arkielämään, eikä rajojen ylitys synny huomaamatta. Jotta sanottuun kiinnitettäisiin edes huomiota, on toimittava melko kärjekkäästi.
Toisenlaisen tulkinnan maita on kuitenkin runsaasti. Reporters Without Borders (RWB) järjestön tuottaman kartan mukaan uskonnollista painostusta on etenkin Afrikassa, Arabimaissa ja Aasiassa ja 14 maassa jumalanpilkka tai uskonnollinen kritiikki voi johtaa kuolemantuomioon. Esimerkiksi jumalanpilkaksi on näissä maissa voitu katsoa hyvinkin epäselviä ja tahattomia tilanteita. Ongelmallisinta on, jos uskonnosta tulee mielivaltaisen vallankäytön ja painostuksen väline.
Charlie Hebdon tapaus on nimenomaisesti näiden äärimmäisen erilaisten sananvapauskäsitysten välinen konflikti, jossa lehti edustaa länsimaista laajan sananvapauden kulttuuria, jossa voidaan satiirin aineksena käyttää myös yhteiskunnallisesti konfliktiherkkiä kohteita. Vastapuoli on katsonut oikeutetuksi ilmaista rajansa ja kantansa väkivallalla. Länsimaisessa keskustelukulttuurissa rajojen ylitys kritiikissä saattaa johtaa ehkä oikeudenkäyntiin, mutta on täysin odottamatonta, että se johtaisi terrorismin kaltaiseen väkivaltaan. Charlie Hedbon tapauksessa osapuolet olivat täysin erilaisissa keskusteluissa.
Hämmentävä tilannekuva
Terrori-iskuun reagointi on Charlie Hedbon tapauksessa ollut laajaa ja nopeaa, mistä voi olla myös arveluttavia seurauksia. Yksittäisten iskujen draamallinen korostaminen voi kärjistää konfliktia. Sama vaikutus voi olla myös yleisellä asettumisella länsimaisen sananvapauskäsityksen kannalle osoittamalla hyväksyntä sen äärirajoilla leikittelylle (”We are all Charlie Hebdo”). Jos lakimuutoksiin ryhdytään liian nopeasti kriisien ja mediakohun pohjalta, on vaarana se, ettei tehdä riittävää analyysia taustatietojen pohjalta toimenpiteiden kohdentamisesta ja tehosta asiaan, jota halutaan säädellä. Isku on jo käynnistänyt lainsäädännöllisiä muutosehdotuksia ja viranomaisten kontrollitoimia esimerkiksi Ranskassa, Britanniassa, Italiassa ja USA:ssa. Myös Suomessa on juuri tekeillä uutta lainsäädäntöä laajentamaan tietoliikennetiedustelua ja valvontaa verkossa.
Huolestuttavimpana seurauksena on väkivaltaisuuksien laajentuminen. Vuonna 2005 Tanskassa julkaistuista Muhammed -kuvista liikkeelle lähteneissä mellakoissa kuoli eri puolilla maailmaa Wikipedian arvion mukaan noin 200 ihmistä. Charlie Hebdon seurauksien kokoaminen on vasta alkamassa, mutta nähtävissä on, että mellakat ovat levinneet jo Euroopan ulkopuolelle, kuten Afrikkaan. Iskun jäljiltä ovat jännitteet lisääntyneet myös moneen suuntaan. Näyttää siltä, että uusien konfliktien osapuoliksi ovat tahtomattaan joutuneet monet erilaiset ryhmät, kuten muslimit, kristityt ja juutalaiset. Väkivalta on samalla kääntynyt kohteisiin, joilla ei ole edes johdonmukaista yhteyttä alkuperäiseen konfliktiin, lehden harjoittamaan pilkkaan ja satiiriin tai terroria aiheuttaneisiin tahoihin.
Kulttuurienväliset konfliktit ja demokratian pelisäännöt
Charlie Hedbon tapaus osoittaa, että globalisoituneen maailman olosuhteena on uudenlainen konfliktiherkkyys, jonka rajapintoja demokraattisissa länsimaissa ei ole tunnistettu. Etnisessä ja uskontokeskeisessä konfliktissa leikittely sananvapauden marginaalialueilla kohtaa kulttuurin, jossa demokratian toimintamallit eivät toimi ja sananvapauden rajat ovat tiukat ja rangaistukset tuntuvat. Koska kulttuuriero on niin dramaattinen ja toinen osapuoli on puhunut asein, on vaikea puhua sananvapauden tilasta siten, että se tulisi molemmin puolin ymmärretyksi.
Nykytilanteessa tarvetta olisi nopeiden ja äärimmäisten ratkaisujen sijaan tarvetta lisätä taustojen tuntemusta. Kohujen myötä katoavat herkästi mittasuhteet, kun kannattaisi selventää, kuinka laaja ongelma on, millainen ongelma on takana ja mitä olisi tehtävissä? Väkivaltaisten uskonnollisten asenteiden ja terrorin uhan tosiasiallisen mittakaavan tunteminen edesauttaa asiallisia tulkintoja. Terrorin uhka on lisääntymisestä huolimatta suomalaisille äärimmäinen ja harvinainen.
Toisaalta pohdittavaksi joutuvat väistämättä myös demokraattisen oikeusvaltion pelisäännöt. Demokraattisen oikeusvaltion ehdot koskevat kaikkia velvollisuuksineen ja oikeuksineen; kaikille kansalaisille kuuluu sama sananvapaudellinen ja oikeudellinen tila, mutta valtion oikeutena on myös vaatia, että yhteiskunnan pelisääntöjä kunnioitetaan. Näihin kuuluu erimielisyyksien käsittely väkivallattomin keinoin.
Päivikki Karhula
Päivikki Karhula
Kirjoitus on kirjoittajan henkilökohtainen näkemys eikä edusta Eduskunnan kirjaston kantaa.
Kirjoitus on laajennettu versio kirjoittajan Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla 18.1.2015 julkaistusta kirjoituksesta Sananvapauskonfliktit ovat entistä vaikeampia.
Kirjoitus on laajennettu versio kirjoittajan Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla 18.1.2015 julkaistusta kirjoituksesta Sananvapauskonfliktit ovat entistä vaikeampia.
Lähteet
Barrett, David (2015), Up to 5,000 Europeans pose terror threat after going abroad to fight jihad. The Telegraph, 13 Jan 2015 6:11PM GMT. http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/terrorism-in-the-uk/11343597/Up-to-5000-Europeans-pose-terror-threat-after-going-abroad-to-fight-jihad.html
Juhola, Teemu (2014), Charlie Hebdo mellakat levisivät Afrikkaan. Ulkomaa, 16.1.2015 klo 19:42 | päivitetty 17.1.2015 klo 15:58. http://yle.fi/uutiset/charlie_hebdo_-mellakat_levisivat_afrikkaan/7743122
Schmitt, Eric & Schmidt, Michael S. (2015), West struggles against flow to war zones. The New York Times. Jan, 13, 2015.
Reporters Without Borders (2013), Information sacrificed on altar of religion. December, 2013.
TE-SAT 2014. EU Terrorism Situation and Trend Report.
Tuohinen, Petteri & Pietiläinen, Tuomo (2015), Syyriasta palaavat jihadistit uhkaavat Eurooppaa. HS, Ulkomaat. 17.1.2015 8:13.
York, Jillian (2015), More surveillance won’t protect free speech. EFF. January 12, 2015. https://www.eff.org/deeplinks/2015/01/more-surveillance-wont-protect-free-speech
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta
Bosi, Lorenzo, Demetriou, Chares and Malthaner, Stefan (edit.) (2014). Dynamics of political violence : a process-oriented perspective on radicalization and the escalation of political conflict. Burlington : Ashgate Publishing, 2014.
Miller, Martin A. (2013), The foundations of modern terrorism : state, society and the dynamics of political violence / Martin A. Miller. Cambridge : Cambridge University Press, 2013.
Kullberg, Anssi (toim.) (2011): Suomi, terrorismi, Supo - Koira joka ei haukkunut. WSOY, 2011.
Malkki, Leena (2010), Hiipuuko terrorismi EU:n eväin? : huomioita Euroopan unionin terrorismin vastaisen toiminnan periaatteista. In: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden Eurooppa / toimittaneet Kimmo Nuotio ja Leena Malkki. Helsinki : Forum Iuris, 2010.
