 |
Kaikki ovat huolissaan äänestysaktiivisuuden laskusta eduskunta- ja eurovaaleissa. Viime vuosina on yhä useammin ehdotettu, että äänestäjien tulisi voida vaaleissa antaa myös miinusääniä ehdokkaille tai puolueille, jos ei tahdo näitä edustajiksi parlamenttiin. Miinusäänien antamisen on uskottu lisäävän ihmisten mielenkiintoa vaaleihin ja kasvattavan äänestysaktiivisuutta.
Televisio-ohjelmien lisäksi miinusäänien antamista on kokeiltu erilaisten yhteisöjen äänestyksissä. Itä-Euroopassa miinusäänien antaminen on ollut mahdollista myös valtiollisissa vaaleissa. Venäjällä aina vuoden 2005 vaaliuudistukseen asti äänestäjillä oli mahdollisuus äänestää tiettyä puoluetta vastaan. Myös Liettuan vaalijärjestelmässä äänestäjillä oli samankaltainen mahdollisuus negatiivisen äänen antamiseen. Itä-Euroopassa on kuitenkin luovuttu viime vuosina tästä äänestystavasta.
Myös Länsi-Euroopassa on ollut käytössä vaalijärjestelmiä, jotka antavat äänestäjille mahdollisuuden asettaa ehdokkaita haluamaansa suosituimmuusjärjestykseen. Irlannissa ja Maltalla esimerkiksi on käytössä siirtoäänijärjestelmä (Single Transferable Vote), jossa äänestäjä asettaa vaalipiirin ehdokkaat siihen järjestykseen, jossa haluaa heidän tulevan valituksi parlamenttiin.
Miinus- tai siirtoääniin perustuvat vaalijärjestelmät eivät ole yleistyneet, koska ne tekevät vaaleista vaikeasti ymmärrettävän ja ääntenlaskusta monimutkaisen. Suomessa ei koskaan ole vakavasti pohdittu suhteelliseen vaalitapaan ja D’Hondtin menetelmään perustuvan vaalijärjestelmän perinpohjaista muuttamista. Vaalijärjestelmän muutoksen läpivieminen vaatisi hyvin laajaa yksimielisyyttä asian tarpeellisuudesta, sillä se edellyttäisi muutoksia sekä perustuslakiin että vaalilakiin.
Käytännössä miinusäänien antamiseen perustuva vaalijärjestelmä lisäisi puolueiden valtaa ja saattaisi vaarantaa monen vähemmistön aseman.
Miinusääniin perustuva vaalijärjestelmä olisi mahdollinen vain, jos vaaleissa käytettäisiin suljettuja puoluelistoja. Tällöin äänestäjä voisi päättää, äänestääkö tietyn puolueen ehdokkaita vastaan. Miinusäänten antaminen ei sovellu suomalaiseen vaalijärjestelmään, jossa äänestetään henkilöitä. Esimerkiksi Helsingissä äänestäjä joutuisi arvioimaan kymmenien ehdokkaiden joukosta, kenelle antaisi miinusäänen.
Miinusäänien antaminen saattaisi myös vaarantaa vähemmistöjen aseman. On hyvin todennäköistä, että vaaleissa moni äänestäisi esimerkiksi ruotsalaista kansanpuoluetta vastaan ihan kielipoliittisista syistä. Vähemmistöt eivät enää välttämättä saisi edustajiaan eduskuntaan.
Perimmiltään ehdotus miinusäänien antamisesta on vastenmielinen. Se perustuu negatiiviseen käsitykseen poliittisista oikeuksista. Kun nykyistä vaalijärjestelmäämme rakennettiin, eduskunnanuudistamiskomitea otti lähtökohdakseen positiivisen edustusoikeuden (1906):
”Eduskunnan tulee antaa kuva kansasta kokonaisuudessaan ja ilmituoda siinä esiintyvät eri pyrkimykset ja harrastukset. Meillä on ennen muuta tärkeää, että kaikki ovat mukana ja ettei sentähden harvalukuisempiakaan aateryhmiä estetä ottamasta osaa eduskuntaan ja sen työhön.”
Nykyisen vaalijärjestelmämme lähtökohtana on se, että jokaisella pienimmälläkin kansanryhmällä on positiivinen oikeus saada äänensä kuuluviin eduskunnassa. Miinusäänten antamiseen perustuvien vaalijärjestelmien lähtökohtana on vastakkainen, negatiivinen edustusoikeus: tietyiltä kansanryhmiltä tahdotaan viedä pois oikeus saada edustajansa eduskuntaan.
Jokaisessa vaalijärjestelmässä on omat ongelmansa. Miinusäänien antaminen saattaisi hyvin lisätä äänestysvilkkautta, mutta samalla se vaarantaisi ihmisten oikeuden saada haluamansa edustaja eduskuntaan.
Timo Turja
Kuva: Lehtikuva/Sari Gustafsson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti