Parlamenttikirjasto

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvää Uutta Vuotta 2015!


Eduskunnan kirjasto toivottaa asiakkailleen Hyvää Uutta Vuotta! 

Riksdagbiblioteket önskar sina kunder Gott Nytt År!


Library of Parliament wishes its customers Happy New Year!

Game of Thrones, Radio Sputnik ja Mogadishu Avenue Eduskunnan kirjastossa? - Haastattelussa tietoasiantuntija Juha Piukkula


Juha Piukkula päätyi kirjastoon töihin ensimmäisen kerran kesällä 1976 vahtiessaan Kemin kaupunginkirjaston lukusalia sunnuntaipäivystäjän sijaisena. Informaatiotutkimuksen opiskeluiden, Tampereen yliopiston täydennys-koulutuskeskuksessa ja useissa eri kirjastoissa työskentelyn jälkeen hän löysi itsensä Eduskunnan kirjastosta. Juha on henkilöstökierrossa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin radio- ja tv-arkistosta. Juha vastaa mm. kirjaston tutkijapaikoista sekä kansallisten kulttuuriaineistojen digitaalisesta katselu- ja kuuntelupisteestä. 

”Kansalliset digitaaliset kulttuuriaineistot” kuulostaa hienolta ja juhlalliselta! Mitäköhän kaikkea sieltä löytyy?

Pisteestä löytyy ensinnäkin radio- ja TV-arkisto (RTVA), jonne on tallennettu materiaalia vuodesta 2009 lähtien. Vuonna 2014 kokonaan tallennettaviin kanaviin kuuluu 13 TV-kanavaa (MTV3, YLE TV2…) ja 19 radiokanavaa (Radio Sputnik, Bassoradio…).  Eli mm. Game of Thrones, Mogadishu Avenue ja Radio Sputnik löytyvät tätä kautta!

Piste löytyy kuudelta eri paikkakunnalta ympäri Suomea sekä yhdeksästä eri organisaatiosta.  Eduskunnan kirjaston lisäksi piste löytyy mm. Oulun yliopiston kirjastosta sekä Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksiköstä.

Tilasta löytyy myös Kansalliskirjaston digitoituja aineistoja kuten aikakauslehtiä vuosilta 1810-1944, sanomalehtiä vuosilta 1771-1944, digitoituja karttoja sekä suomalaisia verkkosivuja satunnaisotteella vuodesta 2006 lähtien.

Juha kertoo, että ”pisteen käyttö on vilkastunut paljon syksyn aikana. Eniten on käytetty radio- ja tv-arkistoa, mutta myös vanhat digitoidut lehdet ovat vetäneet tutkijoita paikalle. Digitoituna on kattava määrä materiaalia ja kokoelma karttuu koko ajan”.

Piste on avoin kaikille opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin, joten kuka tahansa voi varata huoneen kirjaston asiakaspalvelun kautta haluamakseen ajaksi.

Juha ja kirjaston henkilökunta toivottavat kaikki tervetulleiksi kokeilemaan pistettä!

Lisätietoja pisteestä tietoasiantuntija Juha Piukkula (juha.piukkula@eduskunta.fi)
Pisteen varaus: kirjasto.lainaus@eduskunta.fi 09 432 3423


Teksti ja kuvat:
Petra Pentzin
Osa-aikainen informaatikko
Eduskunnan kirjasto

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kirjaston aukioloajat uusiksi 1.1.2015 alkaen



Eduskunnan kirjastossa on viimeisen puolen vuoden aikana seurattu kävijämääriä erityisesti iltaisin ja lauantaisin. Kirjaston viikoittainen aukioloaika on ollut 57 tuntia vuodesta 1998, jolloin kirjaston aukioloaikaa lyhennettiin neljällä tunnilla viikossa ja sovitettiin yhteen eduskunnan yleisten aukioloaikojen kanssa.  

Kirjaston asiakkaiden tiedonhakukäyttäytyminen ja kirjaston palvelut ovat muuttuneet 2000-luvulla paljon. Sähköiset asiointimahdollisuudet ja verkkopalvelut mahdollistavat kirjaston käytön muualla kuin kirjaston tiloissa ja myös kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella. Eduskunnan kirjaston asiakkaiden paljon käyttämät aineistot, kuten valtiopäiväasiakirjat, säädökset ja kansainvälisten järjestöjen aineistot ovat laajasti verkon kautta saatavissa.

Kirjoja voi varata ja lainoja voi uusia verkon kautta. Tiedonhakupyynnöistä yli puolet saadaan ja niihin myös vastataan sähköpostitse, noin kolmasosa hoidetaan puhelimitse ja vain alle viidennes kysymyksistä tulee paikalle tulevilta asiakkailta. Verkkopalveluja täydentää kaukopalvelu, jonka kautta painettuja aineistoja voidaan tarjota pääkaupunkiseudun ulkopuolella oleville asiakkaille. Vanhempia eduskunnan asiakirjoja ja säädöksiä toimitetaan myös skannattuina siinä tapauksessa, että niitä ei ole verkossa.


 Samaan aikaan kirjaston henkilökunnan – ja erityisesti yksinomaan asiakaspalvelussa päivystävän henkilökunnan  – määrä on vähentynyt. Vuonna 1998 meitä oli 58 ja nyt 41. Henkilökunnan työ suuntautuu entistä enemmän asiantuntijatyöhön ja erilaisten tietotuotteiden tuottamiseen.  

Kirjaston kävijämääriä lauantaisin on seurattu vuosien 2011–2014 aikana. Kesäkuusta 2014 lähtien kävijämääriä on seurattu myös iltaisin. Lisäksi on tehty loka-marraskuussa kolmena otantaviikkona seurantaa kaikista kävijöistä kirjaston aukioloaikoina. Otantaviikoilla laskettiin paitsi kirjastoon tulevat asiakkaat, myös kerran tunnissa kirjaston eri tiloissa oleskelevien asiakkaiden määrä. 

Otantaviikkojen seurannassa kävi ilmi, että asiakkaiden määrä on vähäinen iltaisin klo 18–20, jolloin kirjastossa asioi vain 4 % kirjaston asiakkaista. Kuitenkin nämä tunnit muodostavat  11 % aukioloajoista ja 8 % kirjaston päivystykseen käyttämästä työajasta. Lisäksi maanantai- ja perjantai-illat klo 16–18 ovat keskimääräistä hiljaisempia. 

Lauantaisin kirjastossa asioi noin 6 % kirjaston viikoittaisesta asiakasmäärästä, aukioloaikaa oli noin 10 % ja työtunteja käytettiin noin 8 % päivystykseen käytetystä työajasta.  Kirjaston pitämistä auki lauantaisin voidaan perustella sillä, että myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevilla asiakkailla ja arkipäivisin työssä tai opinnoissa kiinni olevilla asiakkailla on silloin mahdollisuus käyttää pidempään kirjaston tiloja ja aineistoja. 

Kävijäseurannan perusteella Eduskunnan kirjaston hallitus päätti 11.12., että kirjaston aukioloaikoja lyhennetään kaksi tuntia arki-illoista, mutta että kirjasto pidetään edelleen auki lauantaisin. Samalla yhdenmukaistettiin aukioloaikoja eduskunnan kanssa niin, että kirjasto suljetaan maanantaisin ja perjantaisin klo 16.15. Kirjaston tietopalvelu on myös avoinna 9-16.15. Todettakoon, että aukioloajoista käytiin henkilökunnan keskuudessa perusteellinen keskustelu niin palavereissa, kirjaston intrassa kuin henkilökunnan kokouksissakin. 

Uudet aukioloajat ovat maanantaisin ja perjantaisin 9-16.15, tiistaista torstaihin 9-18 ja lauantaisin 9-15. 

Tervetuloa käyttämään Eduskunnan kirjaston aineistoja ja palveluita  kirjaston tiloihin, kaukopalvelun ja kirjaston verkkosivujen kautta! 

Marja Oksa-Pallasvuo

Palvelujohtaja

perjantai 5. joulukuuta 2014

Innostu standardista!

Olen koko johtaja-aikanani ollut kiinnostunut kirjastojen vaikuttavuuden arvioinnista. Suomessakin kirjastot mainitaan juhlapuheissa ja PISA-tutkimusten tulosten esittelyn yhteydessä, mutta keskustelu asiasta jää usein sanahelinäksi, vaille minkäänlaista konkretiaa. Kuntataloutta koskevassa keskustelussa kirjastot nähdään menoeränä, kun niitä voitaisiin sen sijaan tarkastella investointina demokratiaan, tasa-arvoon ja sivistytykseen. Ainakin aiemmin sivistys- ja kirjasto- ja liikuntapalvelut asetetettiin kunnissa vastakkain, nyt kirjastoista saa lainata kävelysauvoja ja kahvakuulia.

Maailman standardoimisjärjestö ISO on vastikään julkaissut standardin ISO 16439:2014, joka koskee kirjasto- ja informaatioalan vaikuttavuuden arvioinnin menetelmiä. Kollegani Timo Turja osallistui Helsingissä lokakakussa kirjastoalan mittareita käsittelevään seminaariin  ja pyysi töihin  palattuaan  hankkimaan standardin, tutustui siihen ja suositteli standardia kirjastomme  muullekin johdolle.


Kun aloitin lukemisen, ajattelin että onko tässä nyt mitään uutta ja mielenkiintoista, mutta mitä pidemmälle pääsin sen paremmalta teksti alkoi tuntua. Ihan kokonaan en sitä vieläkään ole lukenut mutta on ollut mahtavaa huomata, että itsestään selvätkin asiat tuntuvat uusilta ja auttavat jaksamaan arkista aherrusta ja suorastaan voimaannuttavat, kun muistaa, miten hieno  asia julkinen kirjastojärjestelmä on.

Suosittelen kaikille lämpimästi teille kaikille standardiin ja siinä esiteltyihin metodeihin tutustumista!

Sari Pajula



perjantai 28. marraskuuta 2014

Elämänviisauksia Eduskunnan kirjastosta: ”Jokainen ihminen on karikatyyrin arvoinen” - haastattelussa Teuvo Salminen

Kuvassa oikealta vasemmalle Teuvo Salminen, Jyrki Katainen ja allekirjoittanut. Mukana myös Alexander Stubb. (Valokuvan otti ystävällinen tuntematon henkilö).


Eduskunnan kirjasto sai ilon toimia Teuvo Salmisen karikatyyrinäyttely ”Päättäjien päät” esittelytilana. Politiikkojen piirrokset olivat esillä 10.10-15.11.2014. Tänä aikana kirjaston asiakaspalvelussa yleisin kysymys oli: ”Missä se näyttely on?”.  Päätin haastatella Teuvo Salmista muutamalla kysymyksellä.

Noin kuukauden mittainen ”Päättäjien päät”-näyttely Eduskunnan kirjastossa veti taloon paljon teoksistasi kiinnostuneita ihmisiä. Monet kansanedustajat kävivät myös tutustumassa näyttelyyn. Jäikö joku kirjastossa tapahtunut kohtaaminen mieleesi erityisesti?”

”Avajaiset oli lämminhenkinen tapahtuma ja sen yhteydessä tapasin kansanedustajia ja sain luovuttaa karikatyyritaulun eduskunnan pääsihteerille Seppo Tiitiselle. Olen tavannut hänet aikaisemminkin ja arvostan korkealle hänen työuraansa eduskunnassa. Hän jos kuka oli ensimmäisen kunniakarikatyyrin arvoinen.”




Teuvo Salminen kertoo innostuneensa karikatyyrien piirtämisestä Rauman poikalyseon oppitunneilla 14-vuotiaana. Kuvaamataidon tunnillako? ”Ei vaan piirsin niitä salaa opettajista kun aina ei jaksanut keskittyä opetukseen. Kaverit niitä nauroivat”. Salmista inspiroi piirtämisessä ihmisten erilaisuus. Jokainen on erilainen yksilö omine persoonallisuustekijöineen, joita hän korostaa piirroksissaan. ”Se on hauskaa, mutta erittäin vaativaa työtä.”


Kenestä on tullut paras karikatyyri, jonka olet tehnyt?

Hmmm. Vaikea kysymys. No, Jorma Uotisesta piirtämäni on saanut aikaan monet naurut ja Jorma itsekin totesi sen näyttelyssä nähtyään: ”Ei huono”. Myös Tarja Halonen Muumimammana on ollut pidetty ja naurettu.


Olet koulutukseltasi opettaja ja kerroit, että tällä hetkellä opetat mm. Jope Ruonansuuta. Minkä ohjeen antaisit kaikille niille, jotka unelmoivat kuvataiteilijan työstä?

”Hanki ensin itsellesi joku muu hyvä ammatti ja sen ohessa ehdit kyllä piirtää karikatyyrejä vaikka sivuammattina. Suomessa ei ole yhtään karikatyyritaiteilijaa joka eläisi vain karikatyyrejä piirtämällä. Muissa maissa kylläkin.”

Mitä mieltä olet Eduskunnan kirjastosta näyttelysi kohteena?

Hieno näyttelypaikka! Arkkitehtonisesti onnistunut tila ja niin lähellä piirrettyjä poliitikkoja!




Missä näet itsesi 10-vuoden päästä?

”Olen silloin 78 ja näen itseni piirtämässä karikatyyrejä muista vaivaistalon asukeista vaimoni kieltelyistä välittämättä.”


Koska haastattelu julkaistaan kirjastoblogissa, niin minun on välttämätöntä kysyä edes yksi perinteinen kirjasto-kysymys, joten tässä se tulee. Mikä on lempikirjasi?

”Luen juuri Ilkka Remeksen Hornaa. Se saa ihan pauloihinsa. Toivottavasti tämä juonen tapahtumaketju ei muutu todeksi.”



Voisitko antaa yhden elämänohjeen Eduskunnan kirjaston blogin lukijoille?

”Yksi neuvo ei riitä, tarvitaan monta:

1)Jokainen ihminen on karikatyyrin arvoinen.

2) Ihminen joka pystyy nauramaan itselleen, on varmasti huumorintajuinen.

3)Huumori on elämän eliksiiriä – se pidentää ikää, ellet satu nauramaan ihan kuollaksesi.”

           


Kiitos Teuvo Salminen! Näyttelysi inspiroi monia ihmisiä mukaan lukien minua. En nähnyt yhdenkään ihmisen katsovan karikatyyrejä surullisena ja muutaman kerran kirjaston henkilökunta oli jopa pakotettu käyttämään kirjastonhoitajan määräysvaltaa ja hyssyttelemään kovimpia naurajia. Kiitos kaikille, jotka tulivat kirjastoon nauramaan poliitikoille.


Kenetköhän Teuvo Salminen piirtää seuraavaksi?


Lisätietoja:http://www.teuvosalminen.com/

Hyvää viikonloppua kaikille Eduskunnan kirjaston nykyisille ja tuleville ystäville!

Kuvat ja teksti:

Petra Pentzin

Osa-aikainen informaatikko
Eduskunnan kirjasto

torstai 20. marraskuuta 2014

Lapsen oikeuksien päivänä



Tänään torstaina 20. marraskuuta vietetään Suomessa Lapsen oikeuksien päivää. Marraskuun 20. päivänä 1959 annettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa YK:n lapsen oikeuksien julistus. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin 20.11.1989 hyväksyttiin  lapsen oikeuksien sopimus. Yleisluonteisen julistuksen sijaan sopimus on sen ratifioineita maita sitova. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus on tullut voimaan 20.7.1991. United Nations Treaty Collections –tietokannasta näkee, mitkä maat ovat ratifioineet sopimuksen (Conventionon the Rights of the Child).

Sopimuksen mukaiset lapsen oikeudet toteutuvat eri puolilla maailmaa ja käytännössä myös yksittäisessä maassa hyvin eri tavalla. Johdanto-osassa todetaankin sopimusvaltioiden tunnustavan, ”että kaikissa maailman maissa elää lapsia erittäin vaikeissa oloissa ja että tällaiset lapset tulee erityisesti ottaa huomioon”.

Otan esille Eduskunnan kirjaston asiasanaston EKS:in ja asiasanan lapset. Hae Selmasta –kohdasta saan esille viitteet Eduskunnan kirjaston kokoelmissa olevaan aineistoon, joka on saanut kuvailun lapset. Lapset -asiasanan kohdalla oleva, katso myös –kohta, tarjoaa lisää lapsiin liittyviä asiasanoja, joiden avulla löydän lisää lasten asioihin liittyvää kirjallisuutta.









Moni noista asiasanoista sinällään tuo mieleen olosuhteita, joissa paljolti lasta ympäröivien aikuisten kypsyydestä riippuu, kuinka hyvin lapsen oikeudet toteutuvat. Lapsen sopimuksen johdanto-osassa sopimusvaltiot muun muassa ”tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.” Näinhän se on - kun vain me aikuiset sen muistaisimme.

Voin tehdä haun Selmaan myös kuvassa alla näkyvällä tavalla:
Lainsäätäjä pyrkii edistämään ja kehittämään lapsen oikeuksia. Eduskunnan kirjaston lakihankkeiden LATI – tietopaketeissa on useita lapsia koskevia aiheita. Näitä ovat muun muassa valmisteltavana olevat hankkeet: Isyyslain uudistaminen, Sosiaalihuoltolain uudistaminen ja Ihmiskaupan uhrien auttamistakoskevan lainsäädännön kehittäminen.

Loppuun saatetuissa hankkeissa on esimerkiksi Adoptiolaki, Asiantuntija-avusteinenhuoltoriitojen sovittelu sekä Rikostaustan tarkistaminen vapaaehtoistoiminnassa.
Eduskunnan kirjaston kautta saa siis paljon lapsiin liittyvää aineistoa. Lapsen päivän kunniaksi haluan lopuksi mainita Lastensuojelun Keskusliiton kirjaston ja tietopalvelun. Tuo vuodesta 1949 toiminut lapsitiedon erikoiskirjasto tarjoaa tietoa lapsen asemasta, oikeuksista ja suojelusta. Kirjaston kokoelmat ja palvelut ovat suunnatut kaikille lapsista ja lasten elämästä kiinnostuneille.


Mirja Pakarinen



perjantai 7. marraskuuta 2014

Lakikirjoja – uusia ja vanhempia


Joka vuosi marraskuulla ilmestyvät lakikirjojen uudet painokset. Tunnetuimpia ovat Edita Publishingin siniset ja punaiset Lakikirja –teokset sekä Talentumin vihreä Suomen Laki –sarja. Näillä ”tiiliskivillä” ei kuitenkaan nykyisin ole samaa uutuusarvoa kuin ennen. Säädöstietoa, maksutonta ja maksullista, pidetään verkossa ajan tasalla useammassakin palvelussa.



Painetun lakikirjan edut - ja viehätys - piilevätkin sen muissa ominaisuuksissa kuin ajantasaisuudessa. Moni tuntemani lakimies, nuoremmastakin polvesta, haluaa edelleen oman printtikirjan työpöytänsä kulmalle ja koristelee sen värikkäillä tarralapuilla ja muistiinpanoilla. Vastavalmistuneelle juristille lakikirjalla esineenä saattaa olla myös symboliarvoa.



Opiskelija puolestaan hahmottaa oikeusjärjestelmän systematiikkaa ja osa-alueita kirjan rakenteen, sisällysluettelon ja hakemistojen avulla. Tämä huolimatta siitä, että oikeudellisissa verkkopalveluissa on huomattavasti enemmän säädösaineistoa kuin lakikirjoissa. Tai ehkä juuri siksi, että painettujen kokoelmien sisältämä säädösmäärä on valikoitu ja siten helpommin hahmotettavissa?



Lakikirjat ovat nykyään pääsääntöisesti yhdistelmätuotteita, sillä kirjan hintaan sisältyy säädösten seurantapalvelu kustantajan verkkosivuilla. Sen avulla oman lakikirjan voi ikään kuin pitää ajan tasalla. Muutosilmoitukset voi tilata sähköpostilla itselleen ja verkkosivuilta pääsee vaivattomasti tarkistamaan ja tulostamaan muuttuneet säädökset. Esimerkiksi oikeustieteen opiskelijat saavat näin lakikirjatenteissä tarvitsemansa säädösmuutokset kätevästi.



Kun uudet painokset ilmestyvät, muuttuvat edellisvuotiset kirjat ”vanhoiksi”. Aikaisempien vuosien ja vuosikymmenien lakikirjat ovat kuitenkin varsin usein kysyttyä aineistoa Eduskunnan kirjastossa. Niiden avulla on helppoa ja nopeaa selvittää lain sisältö tiettynä ajankohtana. Esim. Suomen Laki –kirjat ovat ilmestyneet rakenteeltaan melko samanlaisina lähes 60 vuotta ja Finlands Lag yli 50 vuotta. Verkkopalvelut ovat myös kehittäneet toimintoja lakien aikaisempien sanamuotojen tarkistamiseen, mutta hakumahdollisuudet eivät ulotu vielä kovin kauas menneisyyteen.



Lakikirjojen hankinta teki aikoinaan ison loven minunkin opiskelijanbudjettiini. Ehkä siksikin sain vietyä omat sinipunakynällä alleviivatut kirjani kotihyllystä paperinkeräykseen vasta kaksikymmentä vuotta viimeisen tentin jälkeen.


Marja Autio




Linkkejä:
Vuosi 2009 – suomenkielisen lakikirjan merkkivuosi
Oikeudelliset verkkopalvelut uudistuvat




perjantai 31. lokakuuta 2014

Vilkasta kanssakäymistä kirjamessuilla

Eduskunnalla ja Eduskunnan kirjastolla oli tänäkin vuonna Helsingin kirjamessuilla oma osasto. Sijainti oli erinomainen, osaston sivusta kulki reitti messujen suurimmalle esitystantereelle, Aleksi Kivi -lavalle.

Tavoitteemme oli tänä vuonna toimia ”kirjakauppamaisemmin”, mikä tarkoittaa että meilläkin oli tarjolla pöydän täydeltä julkaisuja, ei vain esitteitä. Erona kirjakauppoihin tosin oli, että meidän osastomme tarjoomukset olivat maksuttomia. Eduskunta on myös julkaisija ja mukaan olimme ottaneet erityisesti tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja, joita onkin olemassa runsaasti. Tämä uusi toimintamenetelmä pelasi erinomaisesti ja julkaisut kävivät hyvin ”kaupaksi”.



Kuva: Hanne Salonen
Tärkeä osa rooliamme messuilla on tiedottaminen eduskunnan palveluista ja Eduskunnan kirjaston osalta kirjaston avoimuuden markkinointi. Moni messukävijä sai kuulla miten eduskunnassa voi vierailla, sai mukaansa eduskunnan tai kirjaston esitteen tai esitteen eduskunnan rakennuksista ja taiteesta. Lisäksi jaoimme tietoa kirjaston palveluista, koulutuksista ja näyttelytoiminnasta.


Itseäni ilahduttaa jokainen tavoittamamme kansalainen, jolla oli jokin tietty tiedontarve tai kysymys. Asia hoidettiin joko heti messuilla tai sitten mukaan sai tiedot miten toimia eteenpäin. Monelle on lähetetty jälkikäteen jokin julkaisu, joita meillä ei ollut mukana ja todennäköisesti saamme myös uuden koulun mukaan Nuorten parlamentti -toimintaan ja uusia ihmisiä koulutuksiin tai vain muuten käymään eduskunnassa ja Eduskunnan kirjastossa. Kirjastossa parhaillaan oleva karikatyyrinäyttely  houkutteli myös omalta osaltaan kirjastokäyntiin.



Kuva: Hanne Salonen
Kansanedustajien vierailut messuosastolla on meidän osaltamme osaston suola tai sokeri. Noin parikymmentä kansanedustajaa mukaan lukien koko puhemiehistö oli etukäteen ilmoittautunut käymään messuosastolla ja tapaamaan kansalaisia siellä. Koska tulevaisuusvaliokunta oli erikoisteemamme, paikalla oli perjantaiaamuna muutamia valiokunnan jäseniä keskustelemassa tulevaisuudesta ja demokratiasta.
Messuille osallistuminen tuo vaihtelua myös virkamiehen elämään. On mukava välillä heittäytyä toisenlaiseen työhön. Ja vaikka takki onkin vuoron jälkeen melko tyhjä ja jalat puuduksissa, jää saldoon mukavia kokemuksia ja tapaamisia ihmisten kanssa. Kirjamessuille osallistuvat kävijät ovat aktiivista ja kiinnostunutta väkeä.


Kristiina Hakala



perjantai 24. lokakuuta 2014

Digitointi edistää parlamenttihistorian tutkimusta

Eurooppalaisen parlamenttihistoriantutkimuksen verkosto EUparl.net piti kuluvan vuoden kesäkuussa Helsingissä ja Jyväskylässä kolmipäiväisen konferenssin Parliaments and methodology, johon osallistui 45 tutkijaa eri puolilta Eurooppaa. EUparl.net yhdistää eurooppalaisia tutkimusyksiköitä, jotka tekevät kansallista tai vertailevaa parlamenttitutkimusta. Konferenssin pääjärjestäjänä toimi Jyväkylän yliopiston historian ja etnologian laitos. Eduskunnasta varsinaiseen konferenssiin osallistui kolme parlamenttihistorian tutkijaa.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman avaaman konferenssin aluksi kuulimme esityksiä parlamenttiaineistojen digitoinnin etenemisestä Euroopan eri maissa. Historiallisten valtiopäiväasiakirjojen digitointi parantaa ratkaisevasti niiden tutkimuskäytön mahdollisuuksia. Pohjoismaissa digitointihankkeet ovat edenneet pisimmälle Norjan parlamentin ja kansalliskirjaston yhteisprojektissa, jolla juhlistettiin maan perustuslain säätämistä 200 vuotta sitten. Eduskunnassa on digitoitu hallituksen esityksiä sekä niihin liittyviä valiokuntien aineistoja alkaen 1960-luvulta. Valtiopäiväaineistot ovat laajemmin ja vapaasti selattavissa 1990-luvun alusta lähtien.

Parliaments and methodology -konferenssin muita lähestymistapoja historialliseen parlamenttitutkimukseen olivat antropologia, suullinen historia sekä politiikan teoria. Suomalaisen tutkimuksen valtavirta on keskittynyt politiikan teorian kysymyksiin kuten edustuksellisuuden kysymyksiin, parlamenttiretoriikkaan ja diskurssianalyysiin. Esimerkiksi Timo Turja kertoi esitelmässään siitä, millaisia viittauksia kirjallisuuteen kansanedustajat ovat eduskuntapuheissaan tehneet. Lingvisti Eero Voutilainen on puolestaan tutkinut, millä periaatteilla täysistuntokeskusteluita on litteroitu eduskunnassa. Kysymys tutkimuksen kohteena olevan painetun tekstin autenttisuudesta on yleispätevä parlamentista riippumatta, joten molemmat esitykset poikivat vilkkaan keskustelun.     

Professori Kari Palosen ja professori Pasi Ihalaisen ansiosta parlamenttihistorian tutkimusperinne on Suomessa vahvin Jyväskylän yliopistossa. Tutkimuksen kohteena on eduskunnan lisäksi usein ollut Britannian parlamentti, ”Westminster”, mitä selittää sen asema edustuksellisen demokratian historiallisena ideaalityyppinä sekä tutkimusaineistojen käytettävyys, toisin sanoen Britannian parlamentin digitointihankkeiden edistyksellisyys.

Parlamenttihistoriaa tutkitaan myös Helsingin ja Turun yliopistoissa, mutta kansallisen parlamentin läheisyys ei välttämättä korreloi parlamenttitutkimuksen määrän kanssa. Turun yliopistoon kuuluva Eduskuntatutkimuksen keskus perustettiin reilut kymmenen vuotta sitten Suomen eduskunta 100 vuotta -tutkimus- ja julkaisuhankkeen tueksi. 12-osaisen kirjasarjan ilmestyttyä Eduskuntatutkimuksen keskus on profiloitunut etenkin politiikan ja median vuorovaikutuksen tutkimiseen sekä päivänpolitiikan kommentointiin.

Suomessa painetut valtiopäiväasiakirjat ovat yhä ohittamaton lähde parlamenttihistorian tutkijoille. Eduskunnan kirjastossa tehtiin tänä syksynä kädenojennus kansalaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansankunnan dramaattisimmista vaiheista 70 vuotta sitten. Eduskunnalla oli merkittävä rooli rauhan solmimisessa Suomen ja Neuvostoliiton välille vuonna 1944. Hallituksen kannat rauhankysymykseen tuotiin eduskuntaan valtioneuvoston tiedonantoina, jotka käsiteltiin suljetuin ovin. Tämä alkuperäisaineisto on nyt skannattu ja työstetty historia-aiheiseksi tietopaketiksi:

Eduskunta mukana rauhanteossa vuonna 1944 : 
     

Joni Krekola


Lisätietoja:


Parliaments and Methodology: Anthropological, Discourse-Oriented and Digital Approaches to Parliamentary History (Conference report)
Eduskuntatutkimuksen keskus




Pommituksen jälkiä 21.3.1943 Eduskunnan kirjaston silloisen sisäänkäynnin edessä.


Kuvalähde: SA-kuva

perjantai 17. lokakuuta 2014

Muuttuvat työtavat


Antti Martikainen kirjoittaa Tietotyömaa-blogissa, että sisäisen työskentelyn kehittäminen on tärkeää, muttei helppoa.  Työtapojen kehittämisen haasteina Martikainen näkee mm. työvälineisiin liittyvän murroksen ja oppimishaasteen. Hän toteaa, että työvälineillä on valtava potentiaali työn tehokkuuden ja mielekkyyden kehittämisessä, mutta ne eivät itsessään muuta mitään. Martikaisen mukaan myös oppiminen muuttaa muotoaan. Siitä on tullut jatkuvaa oppimista omaa työtä varten.

Olen itse saanut kokea, että työvälineiden muutos mahdollistaa työtapojen muutoksen, kuten myös uudenlaisen tavan oppia. Noin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun eduskunta vaihtoi pöytätietokoneet kannettaviin työasemiin, työtavoissamme käynnistyi suuri muutos. Samaan aikaan kirjasto muutti peruskorjauksen tieltä väliaikaisiin tiloihin kauemmaksi eduskuntakiinteistöistä. Myös eduskunnan verkkopalvelujen uudistushankkeen käynnistyminen tapahtui tuolloin, minkä vuoksi oli paljon yhteisiä palavereja ja workshopeja.

Tilanteessa, jossa saman päivän aikana saattoi olla palaveri kahdessakin eri eduskunnan rakennuksessa, ja oma työpiste sijaitsi Postitalossa, kannettava tietokone oli välttämätön työväline. Se mahdollisti mm. sähköpostien käsittelyn ja tärkeimpien työtehtävien hoitamisen siellä, missä kulloinkin oli. Olen työskennellyt niin eduskunnan lounasravintolassa ja kahvilassa kuin myös vapaana olevissa kokoushuoneissa.

Uuden työvälineen myötä myös tapa tehdä työtä muuttui. Kuluneen vuoden aikana, lomakautta lukuun ottamatta, olemme kokoontuneet pienellä, spontaanisti muodostuneella tiimillä keskimäärin kaksi kertaa viikossa tekemään yhdessä töitä. Työryhmäämme kuuluu pari henkilöä kirjastosta ja pari eduskunnan tiedotuksesta. Välillä saamme lisävahvistusta tietohallinnosta.

Työryhmässämme työstämme vastuualueidemme puitteissa eduskunnalle ja kirjastolle uutta julkista verkkopalvelua sekä intranet-palvelua. Sen lisäksi, että ideoimme ja pohdimme, rakennamme konkreettisesti pala palalta uusia verkkosivuja. Tietysti myös testaamme ja raportoimme virheistä, minkä jälkeen taas uudelleen testaamme ja raportoimme.  Luonnollisestikin verkkopalvelujen uudistushankkeessa on mukana myös suuri joukko muita kollegojamme erilaisissa työryhmissä ja tehtävissä.

Pienryhmämme tapaamiset ovat myös oppimistilanteita. Se, joka osaa, neuvoo ja näyttää muille. Palavereissamme usein kuultu lause on: Saanks mä sen kaapelin? Kaapeli, jolla oman työaseman näyttö yhdistetään näkymään kokoushuoneen isolla näytöllä, siirtyy moneen kertaan henkilöltä toiselle, kun käsittelemme ongelmia tai näytämme muille, miten asia tehdään. Yhdessä saamme enemmän aikaan ja opimme toisiltamme.

Olemme uudistaneet myös kirjaston verkkopalvelutiimin työskentelyä. Vajaa vuosi sitten totesimme, että parhaat ideat syntyvät aina lounaalla, jolle menimme yhdessä palaverin jälkeen. Lounaskeskustelut venyivät ja harmittelimme, kun mukana ei ollut muistiinpanovälineitä. Tästä viisastuneena päätimme siirtyä lounaspalavereihin, johon Pikkuparlamentin ravintolan kyljessä olevat kokoushuoneet antavat hyvän mahdollisuuden.

Aloitamme palaverimme ulkoilulla. Kävelemme yhdessä työpisteestämme Pikkuparlamenttiin. Keskustelu alkaa jo matkalla. Lounaan noudamme sopivassa välissä ja jatkamme keskustelua lounaan ääressä. Lopetimme myös pöytäkirjan pitämisen, koska edellisen kokouksen pöytäkirjan läpikäynti vei liikaa aikaa ja määritteli keskustelun suunnan. Pöytäkirjan sijasta pidämme lokikirjaa, johon kirjaamme lyhyesti, mistä asioista keskustelimme ja mitä sovimme.

Viime keväänä eduskunnassa otettiin käyttöön Lync. Lyncin kokoustoimintojen hyödyntämisessä olemme vielä harjoitteluvaiheessa, mutta Lyncin pikaviestit ovat löytäneet paikkansa viestintävälineenä. Lyncin pikaviestit ovat niin käteviä, että niihin vastaaminen onnistuu yleensä myös kesken palaverin. Tieto kulkeekin nopeasti Lyncin avulla.

Joitakin viikkoja sitten muutimme uusiin väliaikaistiloihin, sillä eduskunnan peruskorjauksen vuoksi Aurorankadulla, jossa kirjasto ja osa henkilökuntamme sijaitsevat, ei ole tilaa meille kaikille. Mielenkiintoista nähdä, muuttuuko työskentelytapamme uuden tilaratkaisun myötä. Ainakin yhteisöllisyys lisääntyy. Työskentelytilaamme voisi kutsua puoliavoimeksi. Meillä on omat pienet äänieristetyt työhuoneet, joiden seinät ovat lasia. Näkösuojaa viereiseen huoneeseen antaa matala hylly. Kun kollegan näkee, madaltuu kynnys kysyä neuvoa tai aloittaa keskustelu.

Muutokset työtavoissamme ovat tapahtuneet omista tarpeistamme lähtien - asiasta ei ole päätetty strategiaseminaarissa tai johtoryhmässä. Eikä muutokseen ole tarvittu erikoisia sovelluksia tai uusimpia mobiililaitteita. Langaton verkko ja kannettavat tietokoneet sekä asianmukaisilla laitteilla varustetut kokoushuoneet ovat riittäneet muutokseen. Uuden intranetin myötä olemme taas uuden oppimisen edessä ja saamme mahdollisuuden kehittää työtapojamme.

Leena Karjalainen

perjantai 10. lokakuuta 2014

”Free access to law movement” ja oikeudellisen tiedon saatavuus


Suomessa Finlex on ollut julkinen ja maksuton oikeudellinen verkkopalvelu vuodesta 1997. Finlex on oikeusministeriön omistama palvelu, jota tuottaa ja ylläpitää Edita Publishing Oy. Finlexissä on yli kolmekymmentä eri tietokantaa ja se muodostaa kattavan portaalin, joka sisältää lainsäädäntöä, valtiosopimuksia, viranomaisnormeja, oikeuskäytäntöä ja hallituksen esityksiä. Finlexin kaltaisia julkishallinnon ylläpitämiä ja monen eri aineistonkokonaisuuden yhdistäviä multisource-palveluja on myös joissain muissa maissa, kuten esim. Ranskassa Legifrance-palvelu. Ruotsissa asia on järjestetty hieman toisin, sillä Ruotsissa Domstolsverket (tuomioistuinlaitos) ylläpitää lagrummet.se –sivustoa, johon on koottu eri julkishallinnon yksiköiden tuottamat oikeudelliset tietokannat. Ruotsin Domstolsverket vastaa vain tästä lagrummet.se –sivustosta, sen sijaan kukin julkishallinnon yksikkö vastaa puolestaan omista tuottamistaan oikeudellisista tietokannoista.

Monessa maassa maksuttomia oikeudellisia multisource-verkkopalveluja tarjoaa julkisen tahon sijasta oikeudellisen tiedon instituutti (Legal Information Institute). Näiden instituuttien juuret ovat usein yliopistoissa tehdyissä oikeudellisen aineiston automaatiota koskevissa tutkimusprojekteissa. Ensimmäinen erillinen oikeudellisen tiedon instituutti, the LegalInformation Institute, perustettiin vuonna 1992 Yhdysvalloissa Cornellin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Seuraavana vuonna alkoi Kanadassa Montrealin yliopiston LexUM hanke, joka sittemmin oli perustana vuonna 2000 toimintansa aloittaneelle Canadian Legal Information Institute:lle (CANLII). Australian ja sen lähialueet kattavan Australiasian Legal Information Institute (AustLII) puolestaan perustettiin vuonna 1995 ja sen taustalla on kahden Sydneyssä sijaitsevan oikeudellisen yliopiston tutkimusprojekti.

Free access to law movement (FALM) liikkeellä tarkoitetaan eri maissa perustettujen vapaata oikeudellista tietoa tarjoavien organisaatioiden yhteistyöverkostoa. Yhteistyöverkosto perustettiin vuonna 2002 Montrealissa järjestettävän ”Law via Internet” –konferenssin yhteydessä. Samalla hyväksyttiin myös oikeudellisen tiedon saatavuutta koskeva julistus, Declarationon Free Access to Law.

Free access to law movement –yhteistyöverkoston tavoite on erityisesti tukea organisaatioita tarjoamaan maksutonta oikeudellista tietoa sellaisissa maissa joissa sitä ei vielä ole tarjoilla. Yhteistyötä tehdään muun muassa tietotekniikan ja tietosuojakysymysten saralla. FALM –verkostossa on tällä hetkellä yli 50 jäsenorganisaatiota. FALM järjestää vuosittain ”Law via Internet” –konferenssin.

Virallisaineistoista oikeustapauskommentaareihin

CANLII Canadian Legal Information Institutea (Kanadan oikeudellisen tiedon instituuttia) tarjoaa FALM yhteistyöverkoston periaatteiden mukaan vapaata oikeudellista tietoa koskien Kanadaa. Sitä pidetään edistyksellisenä toimijana vapaan oikeudellisen tiedon tarjoamisessa. CANLII:n innovaatioihin kuuluu esimerkiksi oman Reflex –siteeraus teknologian kehittäminen. Tämä Reflex-teknologia auttaa tiedonhakijaa navigoimaan eri aineistoiden välillä.

Luin vastikään artikkelin, jossa kerrotaan Kanadan oikeudellisen tiedon instituutin viimeaikaisesta kehityksestä. CANLII on vienyt oikeudellisen tiedon saatavuuden askeleen eteenpäin tarjoamalla asiakkailleen virallisaineistojen lisäksi myös maksuttomia oikeustapausten kommentaareja ja analyysejä. Tämän CANLII Connects –palvelun taustalla on ajatus siitä, että pelkät virallisaineistot eivät yleensä riitä oikeuden soveltamiseen ja oikeudellisen tutkimuksen tekemiseen. Tarvitaan myös toissijaisia tiedonlähteitä, kuten oikeustapauskommentaareja ja oikeudellisia artikkeleita. CANLII Connects –palvelun tavoite on helpottaa ja nopeuttaa asiantuntijoiden ja kansalaisten pääsyä kanadalaisten oikeustapausten kommentaareihin ja tapauksia koskeviin muihin kirjoituksiin.

CANLII-connects palvelu on toteutettu hyödyntäen joukkoistamista (crowdsourcing). Oikeustieteen harjoittajat saavat rekisteröitymisen kautta oikeuden tuottaa aineistoa sivustolle. CANLII:llä on oikeus päättää myönnetäänkö tietylle henkilölle tai organisaatiolle oikeus tuottaa aineistoa sivustolle. Järjestelmä mahdollistaa myös aineistojen arvostamisen siten, että rekisteröidyt käyttäjät voivat kommentoida tiettyä artikkelia tai äänestää sitä relevanssin perusteella. Palvelun aineisto on keskenään linkitettyä ja artikkelin lopussa aina on viittauksia aiheeseen liittyviin muihin artikkeleihin ja oikeustapauksiin.

Kanadan oikeudellisen tiedon instituutin edellä kuvatut palvelut edustavat eturintamaa vapaan ja ilmaisen oikeudellisen tiedon tarjoamisessa ja olikin mielenkiintoista tutustua uuteen CANLII Connects –palveluun. Tulisi kuitenkin muistaa, että myös Finlex on ollut ja on edelleen edelläkävijä maksuttoman ja luotettavan oikeudellisen Internet-tiedon tarjoajana. Finlexin lähtökohta on puolueettomuus ja palvelu on haluttu pitää virallisaineiston portaalina. Oikeustapauskommentaareja ja artikkeleita löytyy meillä kaupallisista oikeudellisista palveluista, mutta Finlexissä niitä ei varmaan ainakaan lähitulevaisuudessa nähdä.

Erika Bergström

Lisää aiheesta:

Greenleaf, G., “The Global development of freeaccess to legal information”, in European Journal of Law and Technology, Vol. 1, Issue 1, 2010.


perjantai 3. lokakuuta 2014

Kansalaisinfon kokeilupiste: tiedä, vaikuta ja kerro muistosi!

Eduskunnan Kansalaisinfossa on voinut syyskuun alusta lähtien tutustua Kansalaisvaikuttamisen ja demokratian sekä Muistelu- ja elämäntarinapalvelun kokeilupisteisiin.


Kokeilupisteet ovat tärkeiden ideoiden ja innovaatioiden kiertonäyttelyitä julkisissa tiloissa, kuten esimerkiksi kirjastoissa. Näyttelyissä voi kokeilla uutta, antaa palautetta sekä tavata ideoiden kehittäjiä. Kokeilupisteiden takana on Uudenmaan kirjastojen ja Helsingin kaupungin Huomisen arki –hanke. Toimintaan on osallistunut jo 60 ideaa ja innovaattoria sekä yli 20 kirjastoa, jotka ovat tuoneet innovaatiot kahden miljoonan kirjastokävijän ulottuville.

Kansalaisinfon kokeilupisteestä löytyvät kansalaisvaikuttamisen ja demokratian ratkaisut ovat luenteeltaan joko informatiivisia, kansallisia tai Helsinkiin keskittyviä. Demokratiatietopankki, Lakihankkeiden tietopaketit - Lati ja Vaikuttajan reittikartta antavat oivallista tietoa vaikuttamisen tueksi.

Otakantaa.fi, Avoin ministeriö ja Kansalaisaloite.fi ovat verkkovaikuttamisen keskeisiä palveluja kansallisesti. Helsinkiin keskittyvät Helsingin palvelukartta ja Metro fiksaa ovat oman elinympäristön kehittämiseen liittyviä ratkaisuja.

Osa näistä kansalaisvaikuttamisen ja demokrtatian kokeilupisteen sivustoista lienee monelle tuttu. Ainakin niistä on kuullut puhuttavan. Kansalaisinfon kokeilupisteessä voi jokainen ottaa selvää, miten Avoin ministeriö ja Kansalaisaloite.fi eroavat toisistaan.

Muistelu- ja elämäntarinapalvelu tarjoaa kaikille - kansalaisille, kansanedustajille, eduskunnan virkamiehille - mahdollisuuden jakaa omat eduskuntaan liittyvät muistot. Muisto voi olla tekstin, videon tai äänitteen muodossa. Muistelun virittäjänä on juttu vuoden 1987 vaaleista. Muiston voi käydä tallentamassa julkiseen tietokantaan kirjallisesti Kansalaisinfossa. Video- tai äänimuistelua varten voi varata ajan Kansalaisinfon muistojen koneelta.


Muiston voi myös lähettää sähköpostitse (muistot@eduskunta.fi), jolloin se tallennetaan tietokantaan lähettäjän puolesta. Epooq.net-palveluun kirjautumalla voi kirjoittaa muistelunsa omalta koneelta.

Muistitietoprojektin tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon kansalaisten, kansanedustajien ja eduskunnan työntekijöiden eduskuntaan liittyviä muistoja. Tuloksena syntyy kokoelma pieniä ja henkilökohtaisia tarinoita ja muistoja, joiden yhteinen nimittäjä on eduskunta. Tarinat kootaan myös kirjaksi, joka tulee esille Eduskunnan kirjastoon.

Lisäksi kokeilupisteessä voi tutustua Oman kirjan julkaisupalveluun, Elävään arkistoon, Kansallisarkistoon ja Albumit auki -valokuvapalveluun. Kaikkia kokeilupisteiden palveluita on mahdollista kommentoida ja palaute lähetetään suoraan kehittäjille.

Kokeilupiste on Kansalaisinfossa vielä lokakuun ajan.Tervetuloa löytämään vaikuttamisen tapoja ja jakamaan eduskuntamuistoja!


Päivi Erkkilä

Linkkejä:
EPOOQ muistelu- ja elämäntarinapalvelu
Kokeilupiste
Oma kirja


perjantai 26. syyskuuta 2014

Kirjaston viestintäsuunnitelma


Eduskunnan kirjaston viestintäsuunnitelma valmistui viime keväänä. Työstimme sitä työryhmässä ja käsittelimme aihetta myös koko henkilökunnan kehittämispäivässä. Kuvaan tässä kirjoituksessa kirjaston viestintää ja sen tavoitteita ja esitän perusviestimme.

 Viestintäsuunnitelmassa määritellään kirjaston viestinnän tavoitteet ja sisällöt. Suunnitelman tausta-aineistoihin kuuluu katsaus kirjaston viestinnän nykytilaan. Sitä täydentävät erilliset viestinnän vastuuhenkilötaulukot sekä vuosikello.

Eduskunnan kirjaston viestintä toteuttaa osaltaan eduskunnan kanslian viestintästrategiaa ja viestintään liittyviä ohjeita. Eduskunnan kanslian viestintästrategian mukaisesti kirjaston viestintä on avointa, ajantasaista, ennakoivaa ja vuorovaikutteista.Kirjaston viestinnän erityisenä tehtävänä on tukea kirjaston tavoitteita sekä palvella asiakkaita. Kirjaston viestinnän keskeisiä alueita ovat palveluviestintä, kansalaisviestintä ja työyhteisöviestintä.
Eduskunnan kirjaston ydinviestinä on avoimuus. Kirjaston avoimuudella on satavuotinen perinne. Kirjasto palvelee eduskunnan lisäksi jokaista, joka tarvitsee tietoa eduskunnasta, oikeudesta tai yhteiskunnasta. Kirjastossa voi asioida kuka tahansa ja kokoelmat, palvelut ja asiantuntemus ovat kaikkien käytettävissä. Tavoitteena on helpottaa kansalaisten tiedonsaantia.
Toinen ydinviestimme on asiantuntemus. Kirjaston henkilökunta on ammattitaitoista ja asiantuntevaa.
Kirjaston kolmantena ydinviestinä on ajanmukaisuus. Kirjasto elää ajassa ja tarjoaa ajankohtaista tietoa. Tuotamme ja kehitämme palveluja ja viestintää ajanmukaisesti ja asiakkaiden tarpeet huomioiden.

Viestinnän tavoitteet

Kirjaston viestintäsuunnitelmassa määrittelemme sekä asiakas- että työyhteisöviestinnän tavoitteet.
Kirjaston asiakasviestinnän tavoitteet ovat:
  • Lisääntynyt tunnettavuus
  • Parantunut asiakaskeskeisyys
  • Kirjaston viestintä on vuorovaikutteista ja ennakoivaa.

Asiakasviestinnän strategisilla tavoitteilla halutaan vaikuttaa siihen, että kirjaston tarjonta on yleisesti tiedossa, aktiivisten asiakkaiden määrä kasvaa, kirjasto näkyy mediassa ja että sen asiantuntemusta kysytään. Tavoitteilla pyritään myös saavutettavuuden parantumiseen ja edistetään kirjaston hyvää mainetta.
Kirjaston työyhteisöviestinnän tavoitteet ovat:
  • Kirjaston toiminta-ajatuksen ja perusviestien tiedostaminen
  • Sujuva sisäinen tiedonkulku
  • Vuorovaikutteinen ja keskusteleva viestintäkulttuuri
  • Lisääntynyt yhteisöllisyys.

Työyhteisöviestinnän tavoitteet edistävät kirjaston toimivuutta, tehokkuutta ja vastuullisuutta sekä tiedonkulkua ja työhyvinvointia.
Perusviestit
Eduskunnan kirjaston viestintä ottaa huomioon eri asiakasryhmien tarpeet ja kohdentaa viestintää tilanteen mukaan. Olemme määritelleet viestintäsuunnitelmassa eri asiakasryhmille kohdennettavat perusviestit. Kaikille asiakasryhmille yhteiset perusviestit ovat:
  • Kirjasto ja arkisto ovat kaikille avoimia.
  • Kokoelmiemme ydinalueet ovat eduskuntatieto, oikeudellinen tieto ja yhteiskuntatieto.
  • Kokoelmamme ovat monipuoliset, laajat ja ainutlaatuiset.
  • Kirjasto on osa kirjastoverkostoa.
  • Palvelumme on korkealaatuista, luottamuksellista, ystävällistä ja asiakkaan tarpeet huomioivaa.
  • Autamme asiakkaita tiedonhaussa ja opastamme heitä tiedonlähteille
  • Koulutamme aihealueittemme tiedonhallintaa.
  • Jalostamme ydinalueidemme tietoa hyödyllisiksi tietotuotteiksi.
  • Toimintamme on ammattitaitoista ja ajanmukaista.

Viestintäsuunnitelma on johdon työkalu. Se ohjaa myös jokaista kirjastolaista. Kun kirjastolla on viestintäsuunnitelma, viestintä on tavoitteellista, sitä on helppo kohdentaa, viestinnän työnjako selkeytyy ja viestintää voi tehdä oikeaan aikaan.
Sirkka-Liisa Korkeila