Parlamenttikirjasto

perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluisiin lukuhetkiin

Joulu on perinteisesti kirjojen aikaa. Kirjakaupoissa asiakkaita riittää tungokseen saakka ja uutuuksia kääritään paketteihin. Hyvä niin - monelle taitavat kirjalahjat olla niitä kaikkein mieluisimpia. Itsekin olen esittänyt kirjalahjatoiveen, toivottavasti vanha joulupukki muistaa sen.

Jouluisiin lukuhetkiin voi varustautua myös suuntaamalla askeleensa Eduskunnan kirjaston hyllyille vaikkapa luokan 43 ääreen. Tuohon luokkaan on sijoitettu kirjallisuutta aiheesta ”historia”. EKS:in, Eduskunnan kirjaston asiasanaston, aiheluokituksen mukaan historian luokka jakautuu alaluokkiin: Teoria ja tutkimus, Suomen historia, Ruotsin ja Venäjän vallan aika, itsenäisyyden aika, aatesuunnat sekä Euroopan ja maailman historia. Jokaisen alaluokan alta löytyvät siihen sisältyvät asiasanat.

Historialuokan hyllyistä löydät esimerkiksi poliitikkojen ja merkittävien vaikuttajien muistelmia ja elämäkertoja sekä kotimaasta että ympäri maailmaa.

Jokaiselle näistä kiinnostuneelle voi EKS voi olla avuksi.
Kun napautat asiasanaston sanaa ”elämäkerrat”, avautuu alla oleva näkymä:


Napauttamalla kohdasta ”Hae Selmasta”, pääset Eduskunnan kirjaston kokoelmaluettelon, SELMA:n, viitteisiin. Avaamalla viitteet saat tietoja kirjaston kokoelmiin kuuluvista elämäkerroista ja niiden saatavuudesta. EKS ohjaa lisäksi katsomaan, mitä tuloksia saat asiasanalla ”muistelmat”.

Hyllyjen ääressä on mukavaa tutkia kirjoja ja tehdä löytöjä. EKS:in ja SELMA:n kautta voit kuitenkin selailla vaikka kotisohvalta, mitä lukemista löytyy. Sen jälkeen voitkin suunnata Eduskunnan kirjastoon Postitaloon.

Kirjasto on avoinna  maanantaina aatonaattona klo 16:een, tapaninpäivän jälkeen perjantaina klo 18:aan ja lauantaina 28.12.2013 klo 9 – 16. Tervetuloa!

Rauhallista Joulua!
Mirja Pakarinen







perjantai 13. joulukuuta 2013

Brittiläisten säädöslähteiden jäljillä


Kävimme kollegan kanssa lyhyellä opintomatkalla Lontoossa viime viikolla. Tavoitteena oli selvittää brittiläisiä oikeudellisen tiedon lähteitä, erityisesti lainsäädäntöä. Iso-Britannia on common law –maa, jonka oikeusjärjestelmä itsessäänkin jo eroaa suuresti suomalaisesta järjestelmästä. Siinä missä meidän tärkeimpänä oikeuslähteenämme ovat säädökset, Britanniassa säädettyjen lakien lisäksi oikeustapaukset ovat keskeisessä asemassa oikeuden sisältöä selvitettäessä ja tulkittaessa. Myös Brittein saarten pitkä ja monipolvinen historia antaa oman haastavan lisämausteensa oikeusjärjestelmän hahmottamiseen.

Ajatuksen opintomatkasta kirvoitti konkreettinen tarve. Saamme kirjaston tietopalveluun säännöllisesti kysymyksiä ja tiedonhakupyyntöjä brittiläisestä lainsäädännöstä. Opinnäytteiden tekijät, tutkijat ja muut asiakkaamme tarvitsevat tietoa siitä, miten jokin asia on lainsäädännöllä järjestetty muissa maissa. Tarkoituksenamme oli saada kokonaiskäsitys siitä, mitä ja millaisia työkaluja Ison-Britannian osalta on tarjolla.

Institute of AdvancedLegal Studies (IALS) on osa University of Londonia. Instituutti on tarkoitettu vain jatko-opiskelijoille, ja sen erityisaloja ovat muun muassa kansainvälinen oikeus ja vertaileva oikeustiede. Instituutin kirjaston asiantunteva henkilökunta piti meille tiiviin kaksipäiväisen koulutuksen. Aluksi saimme lyhyen historiakylvyn, josta etenimme säädöksiin, lain esitöihin ja parlamenttiasiakirjoihin. Tutustuimme sekä maksuttomiin että kaupallisiin tiedonlähteisiin. Pääpaino oli sähköisissä palveluissa, joiden avulla pääasiallisesti teemme oikeusvertailevia tiedonhakuja Eduskunnan kirjastossa.

Vierailulla selvisi lopullisesti se, mitä olimme jo osanneet epäilläkin, eli että pelkästään maksuttomia internetlähteitä käyttämällä on haastavaa muodostaa luotettavaa käsitystä voimassaolevan oikeuden sisällöstä tai lainsäädännön muutoksista. Mitään suomalaista Finlexiä vastaavaa oikeudellista tiedonlähdettä Isossa-Britanniassa ei ole. Kaupallisilla kustantajilla sen sijaan on tarjolla ajantasaista lainsäädäntöä, koosteita ja selostuksia oikeustapauksista ja oikeudellisia kausijulkaisuja eri formaateissa. Esimerkiksi Westlaw ja Lexis ovat laajoja (ja hintavia) palveluita, joissa on monipuoliset hakuominaisuudet.

Kahden intensiivisen päivän aikana saamamme hyödyllisen opastuksen korvasimme brittikollegoillemme esittelemällä vuorostamme heille suomalaista oikeusjärjestelmää ja oikeudellisia tiedonlähteitä - niiltä osin kuin se kielimuuri huomioon ottaen oli mielekästä. Lopuksi tutustuimme lyhyesti instituutin kirjaston mittaviin kokoelmiin, myös sen pieneen Suomea käsittelevään hyllylliseen, ja sovimme vaihtavamme tietoja käyttökelpoisista tiedonlähteistä, puolin ja toisin.
 
Marja Autio

perjantai 29. marraskuuta 2013

Opi perusasiat

Tänä syksynä koulutusohjelmassamme on ollut yhdeksän kaikille avointa koulutustilaisuutta Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa. Vielä kaksi on jäljellä.

Tiistaina 3.12. klo 9–10.30 aiheena on Eduskunnan kirjaston ja arkiston palvelut. Viimeisellä kerralla, tiistaina 10.12. klo 9–10.30, aiheena on kirjojen käyttö eduskunnassa. Saat tietää, miten kirjoja käytetään poliittisessa retoriikassa. Tämä Timo Turjan mielenkiintoinen esitys ”Kirjat ja politiikka” on uusi koulutusohjelmassamme.

Koulutuksemme Kansalaisinfossa ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Kannattaa ilmoittautua etukäteen verkkosivuillamme olevalla lomakkeella.

Järjestämme koulutusta Kansalaisinfossa myös ensi keväänä. Muokkaamme ja päivitämme koulutusohjelmaamme lukukausittain ja todennäköisesti tarjoamme keväällä jotain uutta mutta varmasti myös jotain vanhaa, sillä koulutustemme perusaiheet pysyvät: valtiopäiväasiakirjat, oikeudelliset säädöslähteet ja EU-tiedonlähteet. Tietojasi näistä aiheista voit kernaasti tulla säännöllisesti päivittämään.

Keräämme palautetta koulutuksistamme ja toivomme ehdotuksia koulutusaiheista. Voit esittää niitä esimerkiksi verkkolomakkeella.
 
Tutustu koulutusohjelmaamme ja tervetuloa koulutuksiimme myös ensi keväänä!

Ilmoitamme halukkaille tarjoamastamme kaikille avoimesta koulutuksesta. Pääset tälle sähköpostilistalle ruksaamalla kyseisen kohdan ilmoittautumislomakkeella.

Pidämme myös räätälöityjä koulutuksia keskeisille käyttäjäryhmillemme, ja asiantuntijoitamme voi pyytää kouluttajiksi muihin organisaatioihin.


Sirkka-Liisa Korkeila

 


 

 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kansanedustajana politiikan käännekohdissa



Esko Ahoa, Gustav Björkstrandia, Tarja Halosta, Erkki Pulliaista, Marjatta Stenius-Kaukosta, Riitta Uosukaista ja Pekka Vennamoa yhdistää kansanedustajuuden kokemus. He olivat kuluvana syksynä kukin vuorollaan Pikkuparlamentissa toimittaja Hannu Lehtilän haastateltavana sarjassa Kansanedustajana politiikan käännekohdissa. Suorina lähetyksinä radioidut haastattelut kuuluivat eduskunnan 150 vuotta säännöllistä valtiopäivätoimintaa -merkkivuoden ohjelmaan.

Miksi juuri nämä entiset kansanedustajat haastateltiin ja minkälaisia politiikan käännekohtia haastattelujen perusteella hahmottui? Haastateltavia valittaessa pyrittiin noudattamaan puolueperusteista tasapainoa: mukaan saatiin edustajat kaikista viime vuosituhannen lopun merkittävimmistä puolueista (vanhat ”neljä suurta” SDP, KOK, KESK ja SKDL sekä RKP, SMP ja vihreät). Sukupuolten tasa-arvo toteutui kiintiöperiaatteen mukaisesti. Haastateltavien joukossa oli entinen presidentti, pääministeri, eduskunnan puhemies, ministereitä sekä kansanedustajia, joiden arvostus perustuu pitkään parlamentaariseen uraan.

Haastateltavien kaudet kansanedustajina ulottuivat 1970-luvun alusta (Vennamo 1972) ja vuoteen 2011, jolloin Erkki Pulliainen tippui eduskunnasta. Jokaisessa haastattelussa käytiin läpi ryhtyminen politiikkaan ja päätyminen kansanedustajaksi, yleensä myös siirtyminen muihin tehtäviin parlamentaarisen uran päätyttyä. Politiikan käännekohdiksi nousivat Kekkosen kauden päättyminen, kylmän sodan loppu Neuvostoliiton hajoamiseen, Suomen Eurooppa-integraatio ja 90-luvun lama. Puoluekartan muutoksista valaistiin vihreyden kehitystä liikkeestä puolueeksi, laitavasemmiston hajaannusta ja uutta alkua vasemmistoliittona sekä SMP:n nousuja ja laskuja. 

Aktiivipoliitikot elävät miltei ympärivuorokautisessa ”haastatteluyhteiskunnassa” ja ovat siksi sanavalmiita haastateltavia myöhemminkin. Mieleeni jäi erityisesti Tarja Halosen salaviisas kiteytys joistakin kansanedustajakollegoista, jotka poukkoilivat vaalien väliaikoinakin äänten perässä lepakoiden lailla. Esko Aho oli vastauksissaan analyyttisin, mediajulkisuuden hän on hallinnut aina. ”Madame” Uosukaisen säkenöivä esiintyminen oli haastattelijankin mielestä ”ilotulitusta, yhtä juhlaa”. Entinen presidentti, pääministeri ja puhemies esiintyvät yhä melko usein julkisuudessa, mutta näin ei välttämättä käy entisen ministerin kohdalla. Esimerkiksi Sorsan IV hallituksen tiede- ja kulttuuriministeri Gustav Björkstrand ihmetteli Jumalan teatteri -kohusta kertoessaan, miksei hänen seikkaperäinen näkemyksensä ole kiinnostanut edes aiheen tutkijoita.

Kuuntelin haastattelusarjaa myös Eduskunnan kirjaston veteraanikansanedustajien muistitietoarkistosta vastaavana tutkijana. Erkki Pulliainen jäi radioidun haastattelunsa jälkeen yöksi Helsinkiin ja täydensi seuraavana päivänä muistitietokokoelmaa miltei seitsentuntisella veteraanihaastattelullaan. Pekka Vennamosta, Marjatta Stenius-Kaukosesta ja Esko Ahosta on tehty vastaava veteraanikansanedustajahaastattelu jo aikaisemmin. Erityyppisistä poliitikkomuisteluista voi esimerkiksi tutkia, miten haastattelun päätyminen suorana julkisuuteen vaikuttaa sen sisältöön.   

Kansanedustajana politiikan käännekohdissa -radiolähetysten päätyttyä yleisö sai aina esittää haastateltavalle kysymyksiä. Viimeinen tilaisuus päättyi kysymykseen: ”Voitaisiinko näitä haastatteluja järjestää pian lisää?”.
 

Joni Krekola
 

Kuuntele koko seitsenosainen haastattelusarja Kansanedustajana politiikan käännekohdissa:
 

Tietoa veteraanikansanedustajien muistitietoarkistosta:

  

perjantai 15. marraskuuta 2013

@EdariFi - Eduskunnan kirjasto 7 kuukautta Twitterissä

 
 
Eduskunnan kirjaston perustehtävä on palvella eduskunnan lisäksi kaikkia eduskunnasta, oikeudesta tai yhteiskunnasta tietoa tarvitsevia. Sosiaalinen media kuten Facebook ja Blogi ovat eräitä tapoja tai kanavia toteuttaa  tätä tehtävää. Huhtikuun lopussa kirjaston sosiaalisen median palettia täydennettiin julkistamalla EdariFi -Twitterpalvelu. Ohessa lainaus julkistusta koskeneesta blogista 26.4: "EdariFi kokoaa oikeuteen, yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyviä ajankohtaisia linkkivinkkejä. Kokoelmistamme löytyvien julkaisujen lisäksi nostamme esiin aiheisiin liittyviä lehtiartikkeleita, viranomaisten julkaisuja ja tapahtumia. Kokemuksemme mukaan Twitterissä voimme toimia muita tiedotuskanavia nopeammin ja kevyemmin ja laajentaa tarjontaa kirjastosta löytyvistä julkaisuista kiinnostaviin sisältöihin." Nyt seitsemän kuukauden jälkeen on aika hieman kertailla asioita ja tarkastella sitä mitä ollaan twiittattu, miksi ja lopuksi sitä, miten tämä palvelu voisi jatkossa olla parempaa.
 
EdariFi:n  tavoitteena on tarjota max. 140 merkin virtana, ei tila- ja olopäivityksiä, vaan ennen muuta linkkivinkkejä erilaisiin ajankohtaisiin aineistoihin, kuten tapahtumiin tai erilaisiin tiedonlähteisiin tai muihin tausta-aineistoihin. Twitterille hieman epätyypillisesti - EdariFi  ei juurikaan esitä omia mielipiteitä tai kommentoi - jokainen voi itse tutustua vinkattuihin aineistohin  tarkemmin ja muodostaa sitä kautta oman mielipiteensä.

EdariFi:n twiittivirtaa tutkiskellessa voi havaita, että twiittejä on kertynyt runsaasti juuri oman erikoiskirjastoalaamme koskevista aiheista eli oikeudesta, politiikasta ja yhteiskunnasta. Toinen merkillepantava seikka on se, että uutisaineisto on välillä korostunut muiden aineistojen kustannuksella. Tosin tämäkin aineisto on pyritty valitsemaan siten, että sillä olisi myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä, tai sen täydennykseksi on tarjottu linkkejä tausta- tai primääritietoon esim. erilaisiin päätöksiin, valmisteluasiakirjoihin jne.

EdariFi:n twiittaamasta kotimaisesta aineistosta merkittävän osan muodostaa erilaisten uutisaineistojen ohella valtioneuvoston ja eri ministeriöiden aineistot ja twiitit erityisalojensa aiheista, kuten tiedotteet, lainvalmistelu- ja kehittämishankkeet, mietinnöt ja lausunnot. Näiden lisäksi olemme säännöllisesti hyödyntäneet Eduskunnan julkaisemaa twiittivirtaa ja muita aineistoja, kuten verkkolähetyksiä, tiedotteita ja primäärilähteitä kuten hallituksen esityksiä ja valiokuntien mietintöjä. Lisäksi olemme twiitammeet säännöllisesti kirjaston koulutustapahtumista, kokoelmatietokanta Selman aineistoista ja kirjaston tiedonlähdeoppaista. Edellisten lisäksi muuta kotimaista twiittiaineistoa olemme valinneet etupäässä sellaisilta julkisyhteisöiltä sekä kansalaisjärjestöiltä, jotka toimivat tasa-arvon ja ihmisoikeuksien saralla.

Ulkomaisesta twiittianeistosta suurehkoa osaa edustaa erityisesti Euroopan Unionin ja YK:n eri elimien tuottamat lukuisat aineistot ja tiedonlähteet. EU-aineiston runsasta käyttöä puoltaa se tosiseikka, että EU vaikuttaa niin monella tapaa suomalaisten elämään ja arkipäivään - halusimme sitä tai emme. Valtioneuvoston ja Eduskunnan lainsäädäntöprosessit ovat monesti kytköksissä EU:n vastaaviin prosesseihin ja siksi tarvitsemme tätä tietoa myös erityisesti silloin,  kun haluamme vaikuttaa ja muuttaa asioita EU:n sisältä käsin.

Näiden lisäksi olemme twiitanneet päivittäin myös useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kuten OECD:n, WTO:n ja Euroopan Neuvoston twiittivirroista ja muista aineistoista. Seuraamme myös  kansainvälisiä tuomioistuimia sekä useita kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat erityisesti tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kehitysyhteistyöntyön parissa. Näiden lisäksi seurannassa on joitakin kansainvälisiä politiikan tutkimuksen yksikköjä.

Työnjaollisesti EdariFi:n toimitus koostui alunperin kahdesta henkilöstä, nykyisin tähän työhön  osallistuu aktiivisemmin 1-3 ihmistä. Sen lisäksi kollegoita on pyydetty vinkkaamaan toimitukselle sopivista aiheista. Jonkin verran hyviä vinkkejä onkin saatu, mutta selvästi tässä on vielä parantamisen varaa. Henkilökohtainen käsitykseni onkin, että henkilökunnan  todellinen osaaminen ja tietomäärä eivät ole vielä realisoituneet kovin hyvin tässä palvelussa.

Eräs ajatus Twitter -tiliä julkistettaessa oli, että voisimme saada myös seuraajiltamme tai asiakkailtamme Twitter -vinkkejä julkaistavaksi. Käytännössä vuoropuhelu on toistaiseksi ollut vähäistä. Päiväselvää on, että moni kirjaston käyttäjistämme ja muutkin Twitterin seuraajista omaavat sellaista erityisasiantuntemusta, jota voisi jakaa laajemmillekin piireille. Twitter on näppärä tapa paitsi jakaa myös saada erittäin nopeasti, välillä reaaliaikaisesti, tietoa asioista ja tapahtumista ja tarvittaessa verkostoitua itseä kiinnostavien ihmisten ja tahojen kanssa.

Tervetuloa tutustumaan EdariFi -twittervirtaan, mikä löytyy myös kirjaston kotisivulta  ja myös kommentoimaan sekä jakamaan vinkkehdotuksia!

Heikki Rajala

PS EdariFi twiitteihin voi myös tutustua kirjoittamalla Googlen hakukentään:  EdariFi

Linkki: Twitter-opas vasta-alkajille




perjantai 8. marraskuuta 2013

Eräs työpäivä


Jokin aika sitten kirjaston Facebook-sivulla ehdotettiin, että siellä kerrottaisiin, mitä kirjastossa tapahtuu ja esim. minkälaisia kysymyksiä päivän aikana tulee vastattavaksi. Vastaan haasteeseen ja kerron lyhyesti työpäivästäni keskiviikkona 6.11. Tosin vain yhden työpäivän kuvaus ei anna kattavaa kuvaa työtehtävistäni eikä kirjastossa tehtävistä töistä.

Työmatkalla kävin mielessäni läpi päivän työt. Perjantaina ilmestyvä Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa oli valmis, mutta epäilin yhden kirjan sopivuutta luettelossa. Päätin poistaa kyseisen teoksen luettelosta ja työpaikalle saavuttuani kiirehdin heti kollegan työhuoneeseen kertomaan asiasta. Kulkematta työtilani kautta.

Työpöydän ääreen päästyäni ehdin vielä tovin verran suunnitella päivitystä kirjaston Facebook-sivulle ruotsalaisuuden päivän kunniaksi ennen kuin muistin: aamukahvi ja Vuoksen piirakat! Ei kai päivä ilman niitä käynnisty!

Ideani Facebook-päivityksestä ei ollutkaan hyvä ja toimiva. Muutin näkökulman ja tein uuden päivityksen kirjaston ruotsinkielisistä verkkosivuista.

Työpöydän ääressä
Palaveri kirjaston avoimuusvideon julkistamistilaisuudesta työtoverin kanssa oli tehokas ja nopea. Vasta sen jälkeen kun olimme hyväksyttäneet ehdotuksemme kirjaston johtajan kanssa, alkoivat ongelmat. Ovatko paneelin keskustelijoiksi valitsemamme sittenkään hyvät, ehtivätkö kiireisen aikataulun ihmiset tulla keskustelijoiksi paneeliin, saammeko tilan käyttöömme haluamamme aikana?

Iltapäivän päivystys asiakaspalvelussa alkoi ikävin uutisin: kirjaston kopiokone ei toimi. Mahdollisesti se on kunnossa ja asiakkaiden käytössä vasta perjantaina.

Asiakaspalvelussa päivystää kaksi kirjaston virkailijaa, joista toinen on perehtynyt lainaus- ja neuvontapalveluihin ja toinen tietopalveluun. Asiakas voi kääntyä kumman tahansa päivystäjän puoleen. Jos jotakin asiaa emme tiedä tai osaa, kysymme toisiltamme tai asian vielä paremmin tietävältä työtoverilta.

Pitkään tarvitsin päivystäjäkollegan apua uuden kirjastokortin tekemisessä. Kirjastojärjestelmän monimutkaisuus ja yksityiskohtien runsaus saivat minut aina epäilemään, tuliko kirjastokortti tehtyä oikein. Taas sain ilokseni huomata, että osaan tehdä uuden kirjastokortin. Asiakkaallekin on miellyttävämpää, kun päivystäjä selviää tehtävistään kangertelematta.

Vuoroni aikana mm. esittelin asiakkaalle Suomenlaki.comia, Finlexiä, Edilexiä ja SanomaPron Verotusfokusta siten, että jokaisessa tehtiin haku samalla termillä. Tämä tietopalvelutehtävä oli minullekin mielenkiintoinen kertaus kotimaisista juridisista tietokannoista ja niiden välisistä eroista. Toisen asiakkaan kanssa etsin valtioneuvoston periaatepäätöstä vuodelta 1985. Ensin piti löytää tarkat tiedot päätöksestä, jonka jälkeen asiakas teki varastonoutopyynnön vuoden 1985 Viralliseen lehteen.

Asiakaspalvelussa näytti olevan rauhallista. Asiakkaat työskentelivät koneilla, etsivät itse kirjallisuutta käsikirjastosta ja avokokoelmasta eikä asiakaspalveluun ollut jonoja. Niinpä ehdin päivystyksen ohessa tehdä muutakin. Kirjoitin tätä juttua, pohdin valokuvaussessiota kirjaston uusia internet-sivuja varten ja päivitin kirjaston Facebook-sivua tiedotteella uudesta LATI-paketista. Twitteriä en ehtinyt päivittää, onneksi kirjastossa on muitakin sitä tekemässä.

Vuoroni päättyi 16.15, jonka jälkeen katsoin vielä sähköpostini ja kirjoitin lisää blogia. Suljin koneen 16.40.

Monet kerrat olen muistellut kirjastotieteen opintoja Tampereen yliopistossa 80-luvun alussa. Silloin ei ollut sosiaalista mediaa, ei kirjastojärjestelmiä, ei verkkopalveluja. ATK teki vasta tuloaan kirjastoihin ja luennolla opiskeltiin joukko-oppia. Kirjastojen markkinoinnista ei puhuttu mitään. Kirjastotyön dokumentointi valokuvin ja videoin olisi ollut vallankumouksellinen ajatus.

Minulle työtehtävien monipuolisuus on parhaita syitä viihtyä töissä kirjastossa.

Kirjastossa työskentely on myös hauskaa!



Päivi Erkkilä



LATI / Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus: http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/oikeudellinentieto/tietopaketit/itsemaaraamisoikeus.htx
Eduskunnan kirjasto Facebookissa: https://www.facebook.com/Eduskunnankirjasto
Eduskunnan kirjasto Twitterissä: https://twitter.com/EdariFi

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tehtävä Helsingissä

Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa julkaistiin 3.10.2013 mielenkiintoinen kirja. Nuori amerikkalainen tutkija Karen Erickson haastatteli vuonna 1960 lähes koko silloisen Suomen valtionjohdon. Hän teki lyhyessä ajassa 264 haastattelua, joissa hän käytti apunaan 50 – kohtaista kyselylomaketta. Kysymykset voidaan jakaa viiteen pääteemaan: valtion tehtävät, mahdollisuudet ja uhat, vallankäytön rajat, kansalaiset sekä yhteiskunta. Haastateltavien joukossa olivat mukana niin silloiset kansanedustajat kuin esimerkiksi presidentti Kekkonen ja osa valtion keskushallinnon korkeimmista virkamiehistä. Haastatteluita ei nauhoitettu vaan Erickson teki niistä muistiinpanot käsin. Muistiinpanot ovat sekakielisiä eli ne ovat osittain englanniksi ja osittain suomeksi. Ennen nyt julkaistua kirjaa, aineistoa on käytetty ainoastaan Ericksonin väitöskirjassa (Harvard University, 1976), jossa haastateltavat eivät ole tunnistettavissa.
 
Nyt Karen Erickson ja Hannu Rautkallio ovat toimittaneet kirjan Tehtävä Helsingissä, Suomen johto syvähaastattelussa 1960. Kirjassa käsitellään 32 Suomen johtavan poliittisen hahmon näkemyksiä edellä mainituissa teemoissa. Ericksonin ja Rautkallion on tarkoitus myös julkaista lisää tämän aineiston pohjalta, joten kyseessä on vasta merkittävän aineiston ensimmäiset maistiaiset.

Ericksonin päätös valita Suomi tutkimuskohteekseen selittyi hänen omien sanojensa mukaan ainakin osittain sillä, että hänen äitinsä vanhemmat ovat syntyneet Suomessa. Erickson puhuukin yhä varsin kelvollista suomea. Kansalaisinfossa esiintyi säteilevä ja energinen, voisiko jopa sanoa iätön, Karen Erickson. Luonnollisesti herättää ihmetystä, miten Erickson saattoi saada syvähaastattelut koko silloiselta valtiojohdoltamme. Ericksonin avoin olemus on eräs valttikortti, joka on avannut teitä haastateltavien luo. Kirjanjulkistamistilaisuudessa kävi myös ilmi, että CIA:n asiakirjoissa Erickson oli merkitty agentiksi. Hänen tietämättään, vakuuteltiin sekä Ericksonin että Rautkallion suulla. Kuitenkin Erickson vieraili Helsingissä myös kesällä 1962 Maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaaleilla, jonka taustalla toimi vahvasti Neuvostoliitto. Yhdysvallat järjestikin vastavetonaan Helsingissä oman ”Nuori Amerikka esittelee” -näyttelyn, jossa mukana toimi myös Erickson. Tällä vastafestivaalilla on usein arvioitu olleen suora yhteys Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun, joten vastuu Ericksonin agenttitoiminnan tulkinnasta jäänee kuulijalle ja lukijalle.

Mielestäni Tehtävä Helsingissä tarjoaa mielenkiintoisen leikkauksen lähihistoriamme merkittävimpien hahmojen ajatusmaailmaan. Samalla tulee väistämättä kuitenkin ajatelleeksi onko ajatusmaailma sittenkään muuttunut kaikilta osin kovinkaan paljon.

Lue kirjasta esimerkiksi kenen mielestä ”poliittisilla johtajilla on Suomessa liian paljon henkilökohtaista vaikutusvaltaa. Meillä on kehittynyt ammattipolitiikkoja, joilla ei ole muuta ammatillista, yhteiskunnallista tai valtiollista kokemusta ja vastuuta”.  Tai kenen mukaan ”nykyiset lait eivät ilmaise kansalaisten oikeustajua eivätkä vastaa sen mukaista oikeusmenettelyä”. Saman haastateltavan mukaan lisäksi ”Tietyssä olosuhteissa lain noudattamatta jättäminen voi tulla kyseeseen”.
 

Jari Suutari


Lisätietoja teoksesta: 
 
 
Lue myös:

Joni Krekola: Maailma kylässä: Helsingin nuorisofestivaali 1962. Like, Helsinki 2012. http://www.like.fi/kirjat/maailma-kylassa-1962   (Teos Selmassa: https://selma.linneanet.fi/vwebv/holdingsInfo?bibId=392118 )
 

 

 


 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Oikeuden kuvallisuudesta

Minulle tarjoutui viime viikolla mahdollisuus osallistua ”Oikeuden näyttämöt – Kuvallisuus lainkäytössä” kirjan lehdistölle suunnattuun kirjoittajatapaamiseen Nykytaiteen museo Kiasmassa. Tilaisuudessa oli paikalla kirjan toimittaja taidehistorian dosentti FT Virpi Harju ja teoksen muut kirjoittajat ja asiantuntijat, joilla kaikilla oli tilaisuudessa oma puheenvuoronsa.

Oikeuden näyttämöt teos on syntynyt Valtion taidemuseon ja Suomen Lakimiesliiton välisenä yhteistyönä ja hankkeen suojelijana on toiminut Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. Teos julkistettiin Lakimiespäivässä 4.10.2013.

Kirja tarjoaa upean matkan oikeuden visuaalisuuteen varhaisemmista ajoista nykypäivään. Siinä esitellään oikeuden kuvallista ja esineellistä kulttuuriamme. Kirjassa on muun muassa Virpi Harjun artikkeli, jossa käsitellään Suomen yleisten tuomio­istuinten rakennuksia ja arkkitehtuuria, oikeutta esittävää tai sitä symboloivaa taidetta sekä lainkäyttöön liittyvää esineistöä. Nämä ovat tärkeä osa oikeuslaitoksen julkikuvaa ja niiden tarkoituksena on kuvastaa oikeuden merkitystä ja arvomaailmaa.

Oikeuslingvistiikan emeritusprofessori Heikki E.S. Mattilan artikkeli ”Tuomarinviitasta banianpuun lehviin” valaisee eri maiden oikeuslaitosten visuaalista perintöä ja symboliikkaa antiikista nykypäivään. Kirjan muut kirjoittajat ja haastatellut asiantuntijat ovat Suomen rahakammion johtaja FT Tuukka Talvio, kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä, sekä taidegraafikko ja taidemaalari Kuutti Lavonen.

Kirja on kaunis, runsaasti kuvitettu teos. Sitä voi suositella kaikille oikeuden symboliikasta, oikeustaloarkkitehtuurista tai oikeuden kuvallisuuden historiasta kiinnostuneille. Kirja on lainattavissa kokoelmissamme.


Taide oikeuslaitoksessa

Miina Äkkijyrkkä, toinen kirjaprojektissa mukana olleista taiteilijoista, toi tilaisuudessa esille ajatuksen, että koska oikeudessa käsiteltävät asiat ovat osapuolien kannalta usein niin ankaria ja ahdistavia, niin oikeustiloissa tulisi olla esillä armollisia, lämminhenkisiä ja lohduttavia teoksia, jotka ohjaavat osapuolten ajatukset pois tuskasta.

Onko taiteen rooli tuoda osapuolille lohdutusta oikeusprosessin ankeuteen? Enpä ota tuohon itse kantaa. Selvää mielestäni kuitenkin on, että taide kaikissa yleisissä tiloissa luo viihtyvyyttä ja antaa tilalle inhimillisemmän olemuksen. Selvää on myös, että oikeustaloarkkitehtuuri ja -taide ovat osa kulttuuriperintöämme. Yksi perustelu Oikeuden näyttämöt kirjan tekemiselle on tekijöiden mukaan ollut pelko siitä, että arvokasta kuvallista ja esineellistä perintöä häviää Suomesta sitä myötä kuin tuomioistuimia yhdistetään ja tuomioistuinten toimitilat muuttuvat.
 

Visuaalisuus kirjastotyössä

Itse jäin tilaisuuden jälkeen pohtimaan visuaalisuuden merkitystä kirjastomme toiminnassa.
 
Omassa työssäni olen useimmiten keskittynyt enemmän sisältöön kuin ulkomuotoon. Tärkeää on ollut, että asiakas saa tarvitsemansa aineiston tai vastauksen kysymykseensä mahdollisemman nopeasti ja tehokkaasti. Osana tätä työtä kielen oikeellisuus ja ilmaisun selkeys on tietenkin ensiarvoisen tärkeää, mutta muuten se, miten aineisto tai vastaus on ”paketoitu”, on ollut vähemmän tärkeää. Mutta onko tällainen visuaalinen ilmiasu sittenkin tärkeämpää kuin olen ajatellutkaan?

Visuaalisuuteen on Eduskunnan kirjastossa kiinnitetty ja kiinnitetään huomiota. Visuaalisuus ilmenee esimerkiksi verkkosivuissa, opasteissa ja julkaisuissa. Kauniit palveluoppaamme saivat kehuja asiakkailtamme Lakimiespäivän messujen yhteydessä. Visuaalisuus on myös erittäin keskeinen elementti tulevan verkkosivu-uudistuksemme suunnittelussa. Tämä on luonnollista, sillä verkkosivun rakenteella ja visuaalisuudella on erittäin merkittävä rooli sivuston käytettävyydelle.

Vastaisin lopuksi esittämääni kysymykseen – kyllä visuaalisuus on kirjastotyössäkin erittäin tärkeä asia. Laadukkaat aineistot ja palvelut ovat toki toimintamme kivijalka. Visuaalisesti kaunis ja toimiva ulkoasu kuitenkin vaikuttaa siihen, miten hyvin ne saavuttavat asiakkaamme. Esimerkiksi. tietopaketti, joka on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan selkeä ja hyvin jäsennelty on helpompi omaksua kuin yhteen pötköön tehty linkeillä höystetty tekstipätkä. Ja kyllä – kirjaston palveluista on varmasti paljon mukavampi lukea taitavasti taitetusta ja kauniisti kuvitetusta esitteestä kuin saman tiedon sisältävästä A4 monisteesta.
 

Erika Bergström

 

Oikeuden näyttämöt : kuvallisuus lain käytössä./toim. Virpi Harju. Helsinki : Valtion taidemuseo, Suomen Lakimiesliitto, 2013 (Helsinki : Lönnberg Print & Promo) 

 

 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Vuorotteluvapaalla

Ajatuksen vuorotteluvapaalle jäämisestä sisäistin jo useita vuosia ennen vapaan toteutumista. Puhuin asiasta hyvissä ajoin myös esimieheni kanssa. Aluksi ajatus oli kaukaisempi porkkana siitä, että välillä voisi hengähtää työelämästä. Sitten se alkoi toden teolla konkretisoitua lähitulevaisuudessa toteutettavaksi katkokseksi jo parinkymmenen vuoden pituiseen työputkeen. Lopulta ajankohta konkretisoitui isohkojen projektien jälkeiseen aikaan.

Vuoden pituinen poissaolo työelämästä alkoi viime vuoden syyskuussa ja se oli odotuksen arvoinen! Nautin suunnattomasti koko siitä ajasta, jolloin sai ajatella kaikkia muita asioita kuin töitä ja hemmotella ja viihdyttää itseään. Pisteenä i:n päälle asiassa oli se, että puolisoni sai mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla samaan aikaan. Saatoimme mm. matkustella yhdessä ja toteuttaa yhteisen matkahaaveen, matkan maapallon toiselle puolelle.

Aluksi ajankulu pysyi työviikko/viikonloppu, vapaa-aika/työaika -jaottelumaisena. Vasta keväällä viikonpäivät muuttuivat hahmottomammaksi massaksi ja piti miettiä, mikä päivä ja onko jotain ohjelmaa. Mutta kokonaisen vuoden jälkeen ei kuitenkaan ole sellaista oloa että aika olisi valunut käsistä. Päinvastoin, paljon on tullut elettyä, koettua ja nähtyä. ja töihinkin oli taas ihan mukava tulla. Kuulostaa siis aika ihanteelliselta, eikö vaan?

Ihan tavallisia asioita, mutta kuitenkin ylellisiä oli monia. Aamulla ei tarvinnutkaan lähteä tiettyyn aikaan töihin, vaan aikaa aamukahvin ja sanomalehden parissa saattoi vierähtää pidempäänkin. Oli mukava lähteä valoisana aikana liikkumaan, esimerkiksi talvella hiihtämään. Valon lisäksi laduilla ei ollut tunkua. Kirjojen lukemiseen syntyi melkeinpä mania, ja digiboxin antimiakin oli mukava nauttia.

Lämpimästi suosittelen vuorotteluvapaan pitämistä, jos se vaan on mahdollista. Ilmassa tosin roikkuu nyt Suomen hallituksen rakennepaketissaan sisältämät mahdolliset muutokset järjestelmän. Henkilökohtaisesti ja näin työntekijän ja kansalaisen näkökulmasta toivon kovasti, ettei ainakaan puututtaisi siihen, mitä vuorotteluvapaalla voi ja saa tehdä. Kukin voikoon vapaasti valita, nauttiiko oleilusta vapaammin, kehittääkö itseään tai rakentaako vaikka kesämökkiä!

Kristiina Hakala

perjantai 11. lokakuuta 2013

Nopeaa ja hidasta päätöksentekoa

Eduskunnan ja Ylen Radio 1:n järjestämässä keskustelusarjassa ”Kansanedustajana historian käännekohdissa” entinen pääministeri Esko Aho sanoi muutama viikko sitten luottavansa edustukselliseen demokratiaan ja suhtautuvansa entistä kriittisemmin erilaisiin suoran demokratian muotoihin.

Hän viittasi näkemyksensä perusteluksi Nobel palkitun ekonomistin Daniel Kahnemanin kirjaan Thinking, fast and slow (2011). Kahnemanin mielestä ihmisten ajattelua ohjaavat kaksi erilaista systeemia. Ensimmäinen niistä on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen; toinen puolestaan hidas, pohtiva ja looginen. Kahnemanin mielestä luottaminen tähän ensimmäiseen systeemiin johtaa väistämättä virheisiin, koska nopeat intuitiiviset tunnerektiot eivät koskaan ole luotettavia.

Kahnemanin teoria avaa uuden näkökulman myös Facebookin poliittiseen merkitykseen. Suomessakin on ollut monta mediakohua poliitikkojen statuspäivityksistä, jotka on kirjoitettu nopeina ja äkkipikaisina tunnereaktioina asiaa sen enemmän pohtimatta. Tykkää –painiketta painamalla on myös helppo osoittaa mieltä perehtymättä sen kummemmin asiaan. Keväällä Facebookissa 450 ihmistä ilmoittautui osallistuvansa Nuorten Kampin vapautus – mielenosoitukseen, paikalle tuli alle kymmenen ihmistä.

Facebookin avulla ihmisiä voidaan mobilisoida ottamaan kantaa asioihin, kritisoimaan vallanpitäjiä ja puolustamaan heikkoja. Yhä enemmän kirjoitetaan kuitenkin myös kriittisesti sosiaalisen median poliittisesta vaikutuksesta. Micah Whiten mielestä poliittinen  ”clicktivismi” kaventaa yhteiskunnallisen aktiivisuuden vetoomusten allekirjoit-tamiseksi ja tykkää –painikkeen painamiseksi eikä tämä saa aikaa todellista yhteiskunnallista muutosta.

Kun tänä päivänä avaa painetun sanomalehden tai verkkoversion, huomaa kuinka myös toimitustyössä noudatetaan yhtä enemmän ensimmäistä systeemiä. Lehtien otsikointi perustuu huomion herättämiseen ja voimakkaiden tunnereaktioiden aikaansaamiseen, jotta lukijat avaisivat linkin artikkeliin. Klikkausten määrä vaikuttaa suoraan lehden tuloihin. Tämän kehityksen myötä lehtien jutut lyhenevät, kärjistyvät ja pinnallistuvat. 

Uuden teknologin myötä toinen ajattelutapojen systeemi on yhä enemmän uhattuna. Esko Ahon mielestä eduskunta on eräs harvoista yhteiskunnallisista instituutioista, jossa työskentely vielä perustuu asioiden syvälliseen harkintaan, pohdintaan ja selvittämiseen. Suoran demokratian vaarana on se, että ihmiset tekevät päätöksensä  ensimmäisen systeemin mukaisesti nopeasti, intuitiivisesti ja emotionaalisesti. Aivan kuten Facebookissa.

Edustuksellisen demokratian hintana on hitaus. Se on kuitenkin samalla myös maksu yhteiskunnallisten päätösten viisaudesta.

“Wisely, and slow. They stumble that run fast.”(William Shakespeare)
 
Timo Turja

 

 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Demokratian polulla

 
Satuin heinäkuussa kulkemaan aurinkoisen Senaatintorin poikki ja päätin ottaa pari valokuvaa torin keskellä olevasta Aleksanteri II:n patsaasta. Siinä kuvatessani vierelle osui hollantilainen turisti, joka ihmetteli Venäjän keisarin patsasta keskellä Helsinkiä.

Päädyin selittämään Suomen historiaa ja erityisesti keisarin patsaaseen liittyviä tapahtumaketjuja. Hollantilainen herrasmies tivasi tiukasti minulta selvitystä mm. patsaan jalustan vuosiluvusta (1863), Senaatintoria ympäröivistä rakennuksista, Suomen itsenäistymisestä sekä suomesta virallisena kielenä. 

Hapuilevaa esitelmöintiäni helpotti huomattavasti se, että olin töissä kesäkuussa käynyt läpi Demokratian polkua, koululaisille suunnattua Suomen poliittista historiaa valottavaa lyhytelokuvien sarjaa. Kyseiset videopätkät liittyvät 150-vuotisen säännöllisen valtiopäivätoiminnan juhlavuoteen.

Palkkioksi sain turistilta tyytyväisen hymyn ja kiitokset jutuistani, jotka ”olivat ymmärrettäviä” / ”that made sense”. Suurin osa hollantilaisen herrasmiehen kiitoksista kuuluu kuitenkin Demokratian polun tekijäporukalle.

Demokratian polku -videot ovat nyt julkistettu ja kaikkien katsottavissa kuudella eri kielellä, ks. http://nuorteneduskunta.fi/fi/Demokratian-polku      
 
Jani Stenvall

keskiviikko 14. elokuuta 2013

EI OHJE OJAAN KAADA?

”We are sorry for the destruction!” luki taannoin hissin ovessa keskustan tavaratalossa. Eli pahoittelemme hävitystä. Englanninkieliset ohjeet ovat oma lukunsa, mutta riittää sitä taaperrettavaa suomeksikin.

Yksi kirjastossa tarvittavista taidoista on kyky osata lukea ja luoda ymmärrettäviä ohjeita. Ei pelkästään kirjaston käyttämiseen – laitteiden käyttöohjeita tarvitsevat sekä virkailijat että asiakkaat. Joskus ohje on laitevalmistajan tuotos, toisinaan sitten taas ei. Esimerkiksi omatoimikäyttöön tarkoitettuun mikrofilmilaitteeseen ei valmista ohjetta ole ollut.

Ohjeen laatiminen on vaativaa etenkin silloin kun ei ole kyse vain laitteesta ja raudasta. Ohjelmistoilla voi yhden asian tehdä usein monella tavalla tai toimintoja on enemmän kuin ketään kiinnostaa. Tai kiinnostaisi, jos olisi selkeä ohje. Ohje voi olla sanallinen tai kuvien ja tekstin yhdistelmä. Pelkästään kuvallisten ohjeiden klassikko on arabimaihin suunnatun särkylääkkeen ohje. Surunaama – lääke suuhun – hymynaama.  Piirtäjältä unohtui että heikäläiset lukevat oikealta vasemmalle.

Kesälomastani osa kului ohjeita katsellen. Lapseni eivät pikkuisina leikkineet puupalikoilla patterin välissä, pelkästään. Legoja kertyi aikaa myöten muovilaatikoittain. Lasten kasvaessa laatikot täytyi siirtää ahtaista lastenhuoneista pois. Ensin varastoon, sitten kirjahyllyn päälle. Mies niitä murhaavasti mulkoilee, että noi pois. Juu juu, kunhan olisi aikaa. Katsos kun palikat on lajiteltava ennen kuin on mahdollista rakentaa.

En ole rakentelussa eilisen teeren poika, mutta Lego-ohjeen kuva-kuvalta seuraaminen voi olla perin turhauttavaa. Tulee mieleen etsi viisi virhettä -tehtävä: kaksi kuvaa, toisessa on jotain enemmän kuin ensimmäisessä, mutta mitä? Eri malleja kootessa näkee ohjeiden evoluution. Parhaimmillaan ohje kertoo selvästi vaihe vaiheelta mitä lisätään ja minne sekä luetellaan kaikki setissä tarvittavat osat. Hyvää ohjetta on ilo käyttää. Oliko rakentelu sitten ajanhukkaa, aikuinen leikkimässä? Ainakin meillä oli tyttären kanssa hauskaa.

Ohjeiden tekijä ei aina huomaa samoja asioita kuin niiden käyttäjä. Yksi keino parantaa ohjeiden laatua on niistä saatava – rakentava – palaute.

Raija Hietala

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Innostusta, stressiä ja löytämisen riemua

Kirjaston lähempi etävarasto, helmikuu 2013. Olen tullut tänne hakemaan kirjastosta julkaistujen artikkelien eripainoksia Eduskunnan kirjaston satavuotisesta avoimuudesta kertovaa aikajanaa varten. Eduskunnan kirjaston ja eduskunnan kirjastoa koskevien julkaisujen määrä ei ole suuri ja käyn julkaisut yksitellen läpi – no ainakin melkein kaikki.

Mielenkiintoisimmaksi ja avoimuuden aikajanan kannalta erittäin antoisaksi löydöksi osoittautuvat kirjaston oppaat ja esitteet. Innoissani kahmaisen niitä mukaan ja vasta työhuoneessani huomaan, että olen ottanut mm. parista oppaasta useita eri kappaleita.


Aikajanan tekemisessä oppaat auttoivat paljon, sillä niissä puhutaan suoraan asiakkaille. Ensimmäisessä, vuoden 1922 lainaus- ja järjestyssäännössä, kieli on juhlallista: ”Lukusalissa kävijä noudattakoon hiljaisuutta sekä vieköön käsikirjastosta ottamansa kirjat huolellisesti takaisin määrätyille paikoilleen.”

Vuoden 1948 oppaassa juhlallisuus on kadonnut. Asiakas saattaa olla ”outo tulija”, jolle on tarkasti kerrottava käytössä olevat tilat, mitä kirjastolla on asiakkaalle annettavana ja kuinka asiakkaan kannattaa toimia saadakseen kirjoja lainaksi.

Meiri Tuurnan havainnollistavat piirrokset vuosien 1954 ja 1958 oppaissa riemastuttivat. Asiakkaiden konkreettinen opastus on näissä 50-luvun oppaissa huipussaan. Konkreettisuus olikin tarpeen, sillä mm. kirjaston luetteloiden käyttö ja lainakuittien täyttö olivat tarkkaa työtä, johon opastettiin esimerkkikuvin vielä vuoden 1979 käyttöoppaassa.

Aikajanaa ei kuitenkaan voinut rakentaa pelkästään oppaiden varaan. Raamit - kirjaston historia - muotoutuivat aikajanaan kirjaston kahden historiikin, kirjaston toimintakertomusten, kirjaston hallituksen pöytäkirjojen sekä muun kirjallisuuden avulla. Selvittäessäni kirjaston avoimuuden historiaa - mm. vuoden 1913 kansliatoimikunnan hyväksymän ohjesäännön syntyä kansliatoimikunnan käsinkirjoitetuista pöytäkirjoista - tunsin itseni salapoliisiksi, löytöretkeilijäksi ja historiantutkijaksi.

Sattumalla ja synkronialla oli oma osuutensa aikajanan valmistumiseen. Etsin kovasti tietoa siitä, missä käytössä Säätytalo oli kansalaissodan punaisessa Helsingissä. Vaikka kirjaston kokoelmissa on runsaasti Suomen historiaan liittyvää kirjallisuutta, en tietoa löytänyt. Ja joka kerta nostaessani katseeni työkoneen näytöltä silmiini osui Tuomas Hopun tutkimus Vallatkaa Helsinki, joka toiseen työtehtävääni liittyen oli hyllyssäni. Pari päivää siinä meni, kunnes tajusin: Hopun kirjassa on kysymys nimenomaan Helsingistä ja sisällissodasta. Kirjasta selvisi, että Säätytalo oli vartiotehtävissä olevien punakaartilaisten majapaikka.


Aikajanasta en päässyt eroon öisin, viikonloppuisin enkä lomilla. Erään yön vietin tuskitellen niitä kahta kuvaa, joilla vuosi 1957 oli tarkoitus kuvittaa: kuvat eivät näyttäneet yhdessä hyvältä. Unen ja valvetilan horroksessa löysin ratkaisun. Seuraavana päivänä siirsin toisen kuvan kuvittamaan vuoden 1997 tekstiä ELKI-linkkitietokannasta. Useimmiten kävi kuitenkin niin, että aamulla muistin vain taas pohtineeni aikajanaa koko yön, en löytämiäni ratkaisuja.

Aikajanan tekeminen kesti runsaat puoli vuotta. Tutkin asiakirjoja, kirjallisuutta ja verkkosivuja. Kirjoitin tekstejä, karsin aikajanaan otettavaa materiaalia, otin valokuvia ja valitsin olemassa olevista kuvista aikajanaan tulevia kuvia. Kyselin kollegoilta kiperiä kysymyksiä. Kerroin tarinoita. Sain kollegoilta apua skannaukseen ja valokuviin liittyen ja aikajanan verkkoon viemisessä. Koin innostusta, stressiä ja löytämisen riemua lähes jokaisena päivänä.

Avoimuuden aikajana julkaistiin 3.6.2013, kirjaston 141-vuotissyntymäpäivänä.

Päivi Erkkilä

Linkit
Avoimuuden aikajanalla http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/aikajana.htx on luettavissa myös tekstissä mainitut oppaat vuosilta 1922, 1948, 1954 ja 1958

Avoimen tiedon asialla jo 100 vuotta http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/organisaatio/avoimuus100/index.htx

torstai 20. kesäkuuta 2013

Laulumaita, joita ei enää ole


Sanomatalon Mediatorilla on mahdollisuus nähdä perjantaihin 5.7. asti mahtava näyttely ”Karjala – kuvia muistojen laulumaista”. Näyttelyssä on laajasti esillä valokuvia menetetyn Karjalan eri paikkakunnilta ennen toista maailmansotaa.

Toinen puoli näyttelyä esittelee valokuvia Neuvostoliiton ajalta heti toisen maailmansodan jälkeen menetetyssä Karjalassa. Lisäksi on osio Karjala ennen ja nyt: on laitettu kuvat rinnakkain samasta paikasta vuodelta 1941 ja 2012. Katsoja voi tehdä havaintoja mahdollisista muutoksista tai muuttumattomuudesta 70 vuodessa.

Taas kerran voi todeta, että kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Tällainen näyttely voi olla paras historian oppitunti ja ymmärtämyksen lisääjä. Jo pelkästään menetetyn Karjalan alueiden moninaisuus sävähdyttää: ortodoksinen Raja-Karjala, kansainvälinen kaupan keskus Viipuri, omenapuiden Käkisalmi, Laatokan rannalla sijainnut Sortavala, Valamo, luterilainen maatalousvaltainen Kannas, Suomenlahden saaret, tehdastaajamat jne.

Näyttelystä jäi itselleni syvä tunnejälki – ehkä kaikki ei olekaan vain jälkikäteen syntynyttä myyttiä ja nostalgiaa vaan jotain hyvin ainutkertaista kadotettiin.

Satu Saarikivi

Linkki: Karjala-aiheisia kirjoja kirjaston Selma-kokoelmatietokannassa.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Suomi, paras maa tai ainakin melkein

Tulee kieltämättä mieleen vanha vitsi, mitä norsu ajatteli meistä suomalaisista. Suomalaiset haluavat mielellään arvion itsestään. Miten pärjäämmekään seuraavassa Pisa-tutkimuksessa? Otamme tosissamme osaa moniin kilpailuihin, ja hyvä menestys urheilun yksilölajeissakin on Meidän Menestyksemme. Hyvä Me.

Viime aikoina on ilmestynyt useita kirjoja ja kirjoituksia, joissa kerrotaan hyvistä sijoituksistamme kansainvälisissä vertailuissa. Mieluisaa luettavaa: Euroopan paras maa? (Gaudeamus 2013) ja Pelastakaa lapset -järjestön vastikään valmistunut selvitys Suomi on äideille paras maa.

Newsweek-lehti räväytti vuonna 2010 otsikon Finland World’s Best Country. Lehti vertaili 100 maan elinolosuhteita, ja Suomi osoittautui maailman parhaaksi maaksi. Hämmästyneimpiä tästä tuloksesta olivat suomalaiset. Onko unohdettu massatyöttömyys, uhkaava eläkepommi, terveydenhuollon eriarvoisuus, masentuneisuus …? Yksi yhteenveto reaktioistamme oli: Jos Suomi on numero yksi, millaista mahtaakaan olla muualla maailmassa?

Viime vuonna ilmestyi mainio kirja Maailman paras maa, jossa näkökulmana on Suomi maailmassa, mutta myös Suomi oman historiansa valossa. Voisimme siis vaihtaa tarkastelukulmaa. Miten me itse kirjoitamme itsestämme? Mitä omaa hyvää meillä on syntynyt?

Maailman paras maa –kirjassa Hanna Suutela kirjoittaa Suomesta maana, josta on tullut talo vailla armoa. Kirjoittaja vertaa nykypäivän Suomea 1860-luvun katovuosiin. Kun ihmiset lähtivät kerjuulle, talollisten kuului antaa apua tarvitseville, ruokaa, yösija. Nyt kun Euroopan rajat ovat auenneet, liikkumisvapaus toimii hyvässä ja pahassa. Suomalaisten käsitykset muista ovat olleet koetuksella eikä monikulttuurinen arki ole aina ollut meille helppoa, esimerkkinä vaikkapa romanikerjäläiset. Entä riittääkö meiltä armoa Kreikalle?

Palaan toistuvasti ja takuuvarmasti Ilkka Taipaleen toimittamaan kirjaan 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Vuonna 2006 ilmestynyt artikkelikokoelma  suomalaisen hyvinvointivaltion perustasta palauttaa mieleen oleellisen. Meillä on lämmin ja maksuton kouluateria, lasten päivähoito, äitiys- ja lastenneuvolat, opintotuki, työeläkejärjestelmä ja kirjastot. Kaikki ylläpidettäviä asioita.

Miten suomalaiset suhtautuvat menestykseensä? Helsingin Sanomat otsikoi vastikään pääkirjoituksensa: Kymmenen pisteen maa, anteeksi vain. Menestystä janotaan, mutta kiittelemistä suomalaiset eivät suvaitse.  Asennettamme kuvaa hyvin toteamus: ”Jos Suomi jossakin asiassa on maailman paras, niin omien kansallisten heikkouksiensa havaitsemisessa ja sumeilemattomassa itseruoskinnassa.” Ote Merja Jalavan artikkelista S/M-kisat – kirjassa Maailman paras maa.
Olemme kuitenkin melkoisen onnellinen kansa, jos on uskominen tutkimustuloksia. Onnellisuusprosenttimme on 70 sadasta. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen puhuu onnellisuudesta tuoreessa kirjassaan Murra onnellisuuden esteet. Sen esteiksi Ojanen mainitsee yksinäisyyden, katkeruuden ja pelon. Ojanen ei allekirjoita patenttiselitystä, että suomalaisilla olisi huono itsetunto. Ihmisyyteen kuuluu kateellisuuskin. ”Epäoikeudenmukaisuuden huomioiminen ei ole kateutta.”

Summa summarum: Mistä meidät voidaan muistaa? Suomen suuruus mitataan, mitä voimme kokemuksestamme jakaa muille ja miten oikeudenmukaisia osaamme olla.

Kaisa Paavilainen

 

 

 

 

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Valiokuntien asiantuntijakuulemiset

Eduskunnan valiokunnissa tehtävä lainvalmistelutyö on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa ja julkisessa keskustelussa. Puhemies Eero Heinäluoma käsitteli aihetta 30.4. julkaistussa blogissaan: ”Julkisia kuulemisia syytä lisätä”. Kirjoituksensa alussa hän viittaa Helsingin Sanomissa kahta päivää aiemmin julkaistuun selvitykseen eduskunnan valiokuntien käyttämistä asiantuntijoista. Lehden mukaan runsaan kymmenen vuoden aikana eduskunnan valiokunnissa on ollut 93000 asiantuntijavierailua. Epäviralliset listaukset valiokuntien käyttämistä asiantuntijoista jaksolla 1997 – 2013 ovat nähtävillä eduskunnan julkisilla sivuilla.

Puhemies Heinäluoma toteaa valiokunnissa tapahtuvan hyvin merkittävän osan eduskunnan vallankäytöstä. Usein valiokunnat muuttavat hallituksen esityksiä yhdeltä tai useammalta osin. Valiokunnat voivat myös liittää mietintöihinsä kannanottoja ja ponsia, jotka ohjaavat hallituksen toimintaa ja tulevaa lainvalmistelua. Valiokunnan kannanotot syntyvät asiantuntijoiden kuulemisen kautta.
 
 
Päinvastoin kuin eduskunnan täysistunnot, valiokuntien kokoukset eivät ole julkisia. Puhemies kuitenkin peräänkuuluttaa valiokuntia järjestämään enemmän julkisia kuulemisia. Tämä olisi perustuslain mukaan mahdollista (ks. PL 50§) ja edistäisi puhemiehen mielestä avoimuutta.

Valiokuntien toiminnan julkisuutta lisäävät mielestäni hienolla tavalla myös valiokuntien tiedotustilaisuudet, jollaisen eduskunnan tarkastusvaliokunta järjesti torstaina 2. toukokuuta. Valiokunta sai tuolloin valmiiksi mietinnön rakennusten kosteus- ja homevaurioista. Tiedotustilaisuutta saattoi seurata suorana verkkolähetyksenä ja tallenne siitä on edelleen eduskunnan sivustolla.
 
Eduskunnan valiokuntien pöytäkirjat tallennetaan yleisön saataville tietoverkkoon. Pääsääntöisesti asian käsittelyasiakirjat tulevat julkisiksi, kun asia on valiokunnassa loppuun käsitelty. (ks. Eduskunnan työjärjestyksen 43 a §)
 
Eduskunnan sähköisestä asiakirja-arkistosta löytyvätkin suuren valiokunnan pöytäkirjat vuodesta 2002 ja niin sanottujen erikoisvaliokuntien pöytäkirjat vuodesta 2003 alkaen. Sitä vanhemmat valiokuntien pöytäkirjat mikrokuvattuina alkaen yksikamarisen eduskunnan alusta ovat saatavilla eduskunnan arkistosta Eduskunnan kirjastossa.

Valiokunnissa kuultujen asiantuntijoiden lausunnot sen sijaan eivät ole verkossa. Vuoteen 2003 saakka kirjallisesti jätetyt lausunnot liitettiin valiokuntien pöytäkirjojen yhteyteen. Näin arkistoituja lainvalmisteluun liittyviä asiantuntijalausuntoja etsitään valiokuntien mikrokuvattujen pöytäkirjojen yhteydestä hallituksen esityksen valiokunnassa tapahtuneen käsittelyn mukaan.

Tällöin katsotaan milloin asia on lähetetty täysistunnosta valiokuntaan ja milloin valiokunnan mietintö tai lausunto on valmistunut. Siitä saadaan aikahaarukka, jonka väliltä pöytäkirjat on käytävä läpi ja katsottava, milloin asiantuntijoita on tuon asian yhteydessä kuultu ja ovatko he jättäneet kirjalliset lausuntonsa. Lausunnot siis löytyvät aina senpäiväisen valiokunnan pöytäkirjan liitteinä, milloin kuuleminen on tapahtunut tai milloin valiokunnalle lähetetty kirjallinen lausunto on merkitty saapuneeksi.

Tämä vaatii tutkijalta jonkin verran kärsivällisyyttä, sillä joskus aikahaarukka voi olla pitkäkin. Eduskunnan kirjastossa on mikrofilmirullien ja -korttien lukulaite, jonka käyttöä kirjaston asiakaspalvelijat opastavat. Asiakkaan kannalta mukavaa on, että kopiot halutuista asiakirjoista saa tarvittaessa tulostettua maksuttomasti. Eduskunnan arkistosta on mahdollista saada asiantuntijalausuntoja myös tilaamalla, jolloin paperikopioista peritään maksu kirjaston palvelumaksuperiaatteiden mukaisesti.
 
Valtiopäivistä 2003 alkaen tästä tsaarin ajoilta noudatetusta arkistointijärjestelmästä luovuttiin. Silloin ruvettiin arkistoimaan tiettyyn asiaan liittyvät asiakirjat asiayhteyteensä. Nyt valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden lausunnot löytyvät valiokunnan mietinnön tai lausunnon yhteydestä. Tämä uudistus on käytännössä edistänyt avoimuutta.

Valiokuntien asiakirjat vuodesta 2003 alkaen ovat mikrotallenteiden lisäksi cd-romppuina ja käyttö on helppoa. Alussa on tiedot asiantuntijoista ja heidän jättämistään asiakirjoista. Arkiston asiakkaat voivat tulostaa asiakirjoja maksutta cd-rompuilta samoin kuin mikrotallenteilta. Arkiston aineistoista ja käytöstä saa lisää tietoa kirjaston sivustolta.

Valiokuntien asiantuntijalausunnot muodostavat siis poikkeuksen siitä, että eduskunnan valtiopäivätyöskentelyyn liittyvät asiakirjat ovat paitsi painettuina nykyisin myös sähköisinä eduskunnan sivustolla. Esimerkiksi valiokuntien mietinnöt ja lausunnot ovat verkossa valtiopäiviltä 1991 alkaen.

Yleensä opastamme Eduskunnan kirjaston valtiopäiväasiakirjoja etsiviä asiakkaita ottamaan lähtökohdaksi eduskunnan etusivun Oikopolkuja -kohdasta Valtiopäiväasiat ja -asiakirjat.

 
 
Silloin näkee asian koko käsittelyn eduskunnassa ja saa linkit sähköisessä muodossa oleviin asiakirjoihin. Nykyisin näissä käsittelytiedoissa on lisäksi kohta ”Valiokuntakäsittely”. Siellä näkee miten asia etenee valiokunnassa ja mm. milloin asiantuntijoita on kuultu. Asiantuntijan nimen jälkeen liitetystä K-kirjaimesta tietää kuultavana olleen jättäneen myös kirjallisen lausunnon.

 
Kun asian käsittely on päättynyt valiokunnassa ts. valiokunnan mietintö tai lausunto on valmistunut, tulevat asiakirjat julkisiksi. Heti tuoreeltaan asiantuntijoiden lausuntoja voi pyytää valiokunnista (jokaisella valiokunnalla on osastosihteeri). Valiokunnat lähettävät asiakirjat eduskunnan arkistoon arkistoitaviksi ja tallennettaviksi, jonka jälkeen ne siis saa eduskunnan arkistosta.

Eduskunnan arkistosta asiantuntijalausuntoja kysytään jatkuvasti. Saapa nähdä, lisääkö viimeaikainen mediajulkisuus kiinnostusta entisestään.

Mirja Pakarinen

 

 

perjantai 26. huhtikuuta 2013

@EdariFi - ajankohtaista tausta-aineistoa oikeudesta, politiikasta ja yhteiskunnasta


Sosiaalisen median rytmi on jatkuvasti tiivistynyt. Viime aikoina tunnetummaksi verkossa tiedottamisen välineeksi on noussut Twitter. Väitetään, että innokkaimmat verkossa liikkujat ovat jo siirtyneet Facebookista Twitteriin. Eduskunnan kirjastossa teemme nyt oman avauksemme nopeampaan ja ajankohtaisempaan tiedonjakeluun avaamalla Twitterissä tilin tunnuksella @Edarifi.

EdariFi kokoaa oikeuteen, yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyviä ajankohtaisia linkkivinkkejä. Kokoelmistamme löytyvien julkaisujen lisäksi nostamme esiin aiheisiin liittyviä lehtiartikkeleita, viranomaisten julkaisuja ja tapahtumia. Kokemuksemme mukaan Twitterissä voimme toimia muita tiedotuskanavia nopeammin ja kevyemmin ja laajentaa tarjontaa kirjastosta löytyvistä julkaisuista kiinnostaviin sisältöihin. 
 

Blogista pikavinkkeihin

Eduskunnan kirjastossa olemme olleet aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa jo vuosia. Parlamenttikirjasto –blogia olemme kirjoittaneet vuodesta 2007. Kirjoitettu on kirjastoaiheista, mutta myös oikeuteen, politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyvistä aiheista etenkin tiedonhaun näkökulmasta. Facebookissa kirjasto on kerännyt lähes 800 fania.

Twitter on kiinnostanut kirjaston verkkopalvelutiimiä jo pidempään. Palvelun käyttöönotto liittyy osittain aiemmin julkaistuun Ulkoisten asiakkaiden palvelustrategiaan 2011-2015. Siinä verkkopalvelujen tavoitteiksi nostettiin erityisesti kirjaston aineistojen tunnetuksi tekeminen ja asiantuntemuksen monipuolisempi hyödyntäminen. Twitterissä ajankohtaisia ja kiinnostavia sisältöjä voidaan nostaa esiin nopeammin, sisältöjä voidaan esitellä kirjaston aineistoja laajemmin ja julkaisuja voidaan esitellä valikoiden.
 

Ajankohtaisia vinkkejä oikeudesta, politiikasta ja yhteiskunnasta

Eduskunnalla on ollut jo pidempään yleinen tiedotuskanava Twitterissä. EdariFi täydentää osaltaan myös eduskuntaan liittyvää tiedotusta nostamalla esiin ajankohtaisiin teemoihin liittyvää tausta-aineistoa, kuten kirjallisuutta, artikkeleita, raportteja ja mietintöjä. Näin voimme toimia luontevana ja ajantasaisena tietotukena päättäjille, tutkijoille, opiskelijoille, virkamiehille - ja politiikasta kiinnostuneille kansalaisille.

Twitter-palvelu julkaistaan virallisesti tänään 26.4.2013. EdariFi:n julkaisemat vinkit löydät päivittäin myös kirjaston verkkosivuilta. Twitter-tiliin EdariFi ja sen vinkkien selailuun pääsee laajemmin myös esimerkiksi googlaamalla hakusanoilla ”Twitter Edarifi”.  Jos Twitterin uutistarjontaa haluaa seurata laajemmin, ohjeita aloittelijoille löytyy esimerkiksi seuraavasta osoitteesta: http://jml.kapsi.fi/jussi/2009/08/07/twitter-opas-vasta-alkajille/

Käyttäjät voivat myös kommentoida vinkkejä ja otamme mielellään vastaan asiakkailtamme vihjeitä EdariFi:ssä jaettaviin vinkkeihin. Twitter-toimituksesta vastaavat Pauliina Ruusu ja Heikki Rajala. Heille palautetta ja sisältövinkkejä voi lähettää osoitteella:kirjasto@eduskunta.fi tai viestimällä Twitter -palvelun sisällä.
 
- Päivikki Karhula & Heikki Rajala

Linkkejä:

Twitter Wikipedian mukaan

@EdariFi - Eduskunnan kirjaston Twitter -palvelu

Kirjaston tiedote Twitter -palvelun käyttöönotosta

 

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Oikeudelliset verkkopalvelut uudistuvat

Finlex-säädöstietopankki sekä kaupalliset toimijat Edita Publishing, Talentum ja Sanoma Pro kävivät kevään korvalla esittelemässä sähköisten juridisten palveluidensa uusia ominaisuuksia eduskunnan väelle. Palveluntarjoajat ovat tehneet ja tekemässä isompia ja pienempiä parannuksia palveluihinsa.

Oikeusministeriön ja Edita Publishingin ylläpitämä maksuton säädöstietopankki Finlex uudistui sekä ulkoasultaan että toiminnoiltaan viime syksynä. Haun voi nyt kohdistaa yhtä aikaa lähes kaikkiin Finlexin noin kolmeenkymmeneen tietokantaan. Lisäksi uudet sisällysluettelot helpottavat pitkien säädöstekstien hahmottamista ja pykälien selaamista. Finlex on vuodesta 2011 ollut Suomen säädöskokoelman ensisijainen virallinen julkaisukanava.

Kaupalliset toimijat ovat myös uudistaneet palveluidensa ulkoasuja ja toiminnallisuuksia eri tavoin. Sanoma Pron päivittyvällä onlinepalvelulla on nyt uusi nimi, Sanoma Pro Fokus. Talousfokuksen, Verotusfokuksen ja Juridiikkafokuksen rinnalle on tullut uusi aihealue, Esimiesfokus. Ensi syksynä palvelua tullaan täydentämään vielä terveydenhoitoalan juridiikkaan keskittyvällä Terveysfokuksella.

Sanoma Pro on tuonut markkinoille myös ammattikirjojen Verkkokirjahyllyn. Kun hankkii vuosilisenssin tietyn alan palveluun, saa rajattoman lukuoikeuden verkossa sijaitsevan kirjahyllyn sisältöön. Kirjahyllyn sisältämät yksittäiset kirjat eivät ilmestymisensä jälkeen päivity, toisin kuin onlinepalvelun teokset. Verkkokirjahyllyn yhtenäinen hakutoiminto tuo lisäarvoa printtikirjoihin verrattuna siinä, että haku on mahdollista kaikista hyllyn aineistoista yhtä aikaa.

Editan Edilex-lakitietopalvelu on niin ikään uudistamassa palveluaan sekä toiminnallisesti että ulkoasultaan. Hakukone uudistuu ja muutakin uutta on tiedossa lähiaikoina. Edilexhän sisältää kattavan lainsäädäntötietokannan lisäksi mm. oikeustieteellisiä opinnäytteitä ja muita kirjoituksia sekä runsaan uutistuotannon.

Talentumin Suomenlaki.com on lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden hakupalvelu, jonka uusimpia ominaisuuksia on Aikakone. Sen avulla voi kätevästi tarkastella keskeisten lakien aikaisempia sanamuotoja valitsemalla kalenterista päivämäärän menneisyydestä. Tällä hetkellä Aikakone toimii noin 10 vuotta taaksepäin. Jos tarvitsemasi lain aikaisempaa sanamuotoa ei löydy, Suomenlaki.comin toimitus lupaa lisätä sen palveluun. Hyödyllinen uusi lisäaineisto ovat myös vanhat hallituksen esitykset, jotka löytyvät nyt pdf-muodossa vuodesta 1978 eteenpäin.

Eri palvelut täydentävät sisällöiltään ja toiminnallisuuksiltaan toisiaan mukavasti. Kaikkia niitä voi käyttää maksutta Eduskunnan kirjaston asiakaskoneilta. Henkilökunta neuvoo mielellään palveluiden käytössä.

Marja Autio