Parlamenttikirjasto

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Matkalla Postitaloon

Eduskunnan kirjaston muutossa ollaan juuri nyt siinä vaiheessa, että suljetun kirjavaraston aineisto on siirretty Konalan varastoon ja kirjasto sulki lauantaina 21.4 ovet yleisöltä Aurorankadulla. Seuraavaksi vuorossa on henkilökunnan tavaroiden sekä avokokoelmassa ja lukusalissa olevan aineiston siirto Postitaloon, jossa kirjasto taas avautuu yleisölle kesäkuun alkupuolella.

 Kirjastossa päätettiin ennen muuttoa, että pyritään dokumentoimaan muuton eri vaiheita kuvin ja videoin ja hyödyntämään tätä materiaalia myös muuttoviestinnässä. Tähän mennessä muutamia videoita ja kuvia on myös julkaistu kirjaston sivuilla, Facebookissa ja YouTube:ssa. Ylipäätään kuva- ja videomateriaalia on syntynyt kohtuullisesti, mutta muiden kiireiden takia aineiston valikoiminen, editoiminen ja julkaiseminen on jäänyt suunniteltua vähäisemmäksi. Kuvaaminen jatkuu kuitenkin edelleen ja uskon myös, että tätä aineistoa tullaan hyödyntämään jatkossa eri muodoissa ja yhteyksissä.

Nyt kun kirjasto on sulkenut vähäksi aikaa ovensa itselläni alkaa työhuoneeni perkaaminen siitä aineistosta, joka ei lähde mukaani Postitaloon. Tässä riittää työtä, sillä olen keräilijä luonteeltani ja heitän pois tarpeetontakin tavaraa vasta pakon edessä. Tein jo helmikuussa karsintaa huoneeseeni vuosien varrella kertyneestä ylimääräisestä atk-roinasta. Siitä video tämän maanantain kevennykseksi.

Olen myös koonnut Picasa -kansioon joitakin kuvia muuton ympäriltä tähän mennessä tallennettua. Mukana on myös kuvia Postitalosta, mutta sisätilojen kuvia kansiossa ei juurikaan ole. Tämä johtuu siitä, että tilojen kunnostus on viivästynyt (erityisesti kirjastosalin osalta) ja on niin sanotusti edelleen vaiheessa, kuten kansion viimeisestä kuvasta käy ilmi. Mutta tältäkin osin kuvamateriaalia on luvassa lähitulevaisuudessa ja uskon myös, että kesäkuun alkupuolella päästäämään avaamaan Postitalon tilat myös asiakaskäyttöön.

Heikki Rajala

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Päivä varastomiehenä


“Kirjaston kaikkia aineistoja ei siirretä Postitaloon. Suurin osa kirjaston kokoelmista siirretään varastotiloihin Konalaan, mikä aiheuttaa jonkin verran viivästyksiä aineiston toimitusaikoihin.”

Tämä on aika lakoninen kuvaus siitä, mitä Eduskunnan kirjastossa juuri nyt tapahtuu.

Eduskunnan peruskorjaus etenee kuluvan vuoden keväällä Aurorankadun kiinteistöön, ja tämä koskee myös kirjastoa. Remontin tieltä kirjasto muuttaa palvelunsa, käsikirjastonsa ja uudemman, lainattavan kokoelmansa (avokokoelman) Postitaloon. Kirjavaraston julkaisut siirretään Konalasta vuokrattuihin tiloihin, saman rakennuskompleksin kolmeen varastotilaan.

Muuttoon on valmistauduttu usean vuoden ajan. Eduskunnan arkiston aineistoja siirrettiin väliaikaisesti Kansallisarkistoon. Kirjaston kokoelmien evaluointi aloitettiin kirjavarastoon sijoitetusta aineistosta, ja siitä ehdittiin evaluoida reilusti yli puolet. Kokoelmat mitattiin – varastokokoelmasta siirrettävää kertyi 12 hkm.

Matka Arkadianmäeltä Konalaan, autokauppojen ja varaosaliikkeiden maailmaan on kymmenen kilometriä, 30 minuuttia. Iso harppaus pienelle kirjalle.


Päivä Konalassa

Muuttoauto käy Konalassa kolmekin kertaa, ja ne tuovat 40- ̶50 rullakkoa päivässä. Rullakkoon on pakattu kirjoja kolmeen kerrokseen, yhteensä seitsemän metriä. Muuttofirma hoitaa pakkaamisen kirjastossa ja purkamisen Konalassa.



Kaikki muu on kirjaston vastuulla.

Mitkä ovat perusasiat varastomiehen työssä? Tärkeimmät työvälineet ovat tussi, mittanauha, excel-taulukko, varastohanskat ja paksupohjaiset jalkineet. Ja kärsivällisyys.

Olennaista on kokoelman systematiikan säilyttäminen, signumit ja julkaisut niiden sisällä, jotta aineisto on löydettävissä. Myös tilantarve pitää arvioida pariksi vuodeksi. Kaikki signumit eivät ole valmiita vaan osa karttuu.




Muuttoajan varastonhoitaja pääsee seuraamaan, millaiseen etävaraston aineistoon kohdistuu kyselyjä. Mitä 1900-luvun alun eläinsuojelusäädöksen valmisteluaineistoa löytyy Ruotsin valtiopäiväasiakirjoista? Millaisesta taloudellisesta avusta Afrikan maille Yhdysvaltain virallisjulkaisut kertovat? Työ varastossa ei ole vain julkaisujen paikantamista, vaan myös tiedonhakua, kokoelmien selaamista. Kirjastojen kokoelmaluettelot eivät kerro kaikkea eikä kaikkea löydy tietokannoista.


Kirjan elämästä

Mitäpä kirjat voisivat tästä ajatella? On varmasti kirjoja, jotka eivät ole liikkuneet paikaltaan sitten vuoden 1978, jolloin Eduskunnan kirjasto muutti Eduskuntatalosta Aurorankadun kirjastotiloihin. Moni kirja pääsee pitkästä aikaa tuulettumaan. Joitakin kirjoja voi vähän jännittää, saavatko saman vieruskaverin. Sehän voi muuttua sattumalta tai vahingossa.

Niin kuin muutoissa yleensä tässäkin paljastuu yllätyksiä. Aina löytyy kokoelmatietokantaan sisältymätöntä, joskus varakappaleiksi, turvaan, kaikelta varalta säilytettäväksi ajateltua. Muuton yhteydessä tällaisista tehdään ns. lopullisia ratkaisuja. Piilottelu ei enää onnistu…

Mutta täälläkin kirjojen elämä jatkuu! Julkaisut lähtevät etävarastosta asiakkaiden käyttöön, kokoelmia evaluoidaan ja suurin osa niistä palaa parin vuoden päästä takaisin kotiin Arkadianmäelle.

Kaisa Paavilainen


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Näyttää hienolta mutta miten se toimii?

Kuinka usein olet törmännyt laitteeseen, joka toimii mielestäsi epäloogisesti? Oveen, joka ei aukea kuten kuvittelit? Vesihanaan, josta et millään keksi, miten sieltä saisi veden valumaan? Valaisimeen, jonka saat syttymään vasta, kun olet käynyt läpi kaikki kymmenen seinällä olevaa katkaisijaa? Lieteen, josta kytket liian usein päälle väärän levyn - tai sellaiseen, jota et saa päälle ollenkaan?

Et todennäköisesti ole ainoa, joka on kamppailut kyseisten ongelmien kanssa.

Donald Normanin kirja: Miten avata mahdottomia ovia - suunnittelun salakarit, käsittelee käyttöesineiden psykologiaa ja korostaa jokapäiväisten esineiden ymmärtämistä. Norman viljelee päivittäisessä ympäristössä olevia esimerkkejä: valokatkaisijat, ovet, ikkunat, liedet... Hyvä esimerkki on kirjan nimessäkin mainittu ovi. Kuinka usein sinulle jää erityisesti julkisissa tiloissa epäselväksi, kumpaan suuntaan ovi aukeaa? Pitäisikö sitä työntää vai vetää? Kumpi on saranapuoli? Vastauksen pitäisi yksiselitteisesti löytyä oven muodosta, mutta näin ei kovin usein ole. Itse keksin heti muutaman oven, josta en koskaan osaa sanoa, kumpaan suuntaan se pitäisi avata. Enkä tunnu sitä myöskään helposti oppivan, sillä sadaskin avausyritys menee ensin väärin. Tällainen ovi on kokemukseni mukaan tyypillisesti metallikehyksinen lasiovi.

Toinen jokapäiväinen ja varmasti jokaisen kokema esimerkki on valaisimet, tai oikeastaan niiden kytkimet. Yhdessä tilassa voi olla monta valaisinta ja niillä yhtä monta kytkintä. Kytkimet ovat yleensä seinällä eikä niiden järjestys määräydy valaisimien järjestyksen mukaan. Ne on todennäköisesti kytketty siinä järjestyksessä, kun piuha on käteen sattunut. Niinpä joka kerta, kun haluat tietyn valaisimen päälle, käyt läpi lähes kaikki kytkimet, ennen kuin löydät oikean.

Kyse on esineen ja ihmisen vuorovaikutuksesta, joka joko toimii tai ei toimi.

Tuotesuunnittelun virheet voivat pahimmillaan johtaa katastrofeihin. Vähimmilläänkin ne aiheuttavat harmia.
Inhimillisten virheiden syyksi laitetut suuronnettomuudet johtuvat yleensä pohjimmiltaan suunnitteluvirheistä. Jos suunnittelussa ei oteta huomioon käyttäjiä - ihmisiä - ja tunneta heidän tyypillistä toimintaansa, voi toiminta laitteen kanssa pahimmillaan johtaa suuren luokan katastrofiin. Esimerkkinä palohälytin, joka hälyttää liian herkästi ja siksi hälytystä ei tositilanteessa oteta todesta. Suunnittelu on useimmiten liian tekniikkalähtöistä ja ihmisen toiminta erilaisissa tilanteissa jää vähemmälle pohtimiselle. On uskomatonta, kuinka paljon kamppailemme vaikeakäyttöisten laitteiden kanssa päivittäin.

Mikä näissä tuotteissa sitten on eniten pielessä? Normanin mukaan ymmärrettävyyden ja käytettävyyden periaatteita on kaksi: hyvä käsitteellinen malli ja näkyvyys. Hyvä käsitteellinen malli auttaa meitä ennustamaan toimintamme seuraukset. Hyvässä laitteessa säätimet ovat näkyviä ja jokaiselle toiminnolle on oma säätimensä. Säätimen ja sen käytön seurauksena tapahtuvan toiminnon kytkentä on luonteva, esimerkiksi auton vilkkuviiksiä liikutetaan siihen suuntaan, mihin ollaan kääntymässä. Hyvä laite antaa myös palautteen. Miettikääpä vaikka hissin tilausnappia, joka ei painu alas tai jossa ei syty lamppu, kun sitä painaa. Olisitteko varmoja, että tilaus meni perille vai painaisitteko uudelleen? Ja uudelleen? Kunnes hissin saapuminen vihdoin antaisi kaivatun palautteen.

Jos virhe on mahdollinen (ja näin yleensä on), joku varmasti sen myös tekee. Suunnittelijoiden pitäisi varautua kaikkiin mahdollisiin virheisiin varmistamalla, että virheistä aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa. Pahinta on, jos käyttäjä ei puuttuvan palautteen vuoksi edes huomaa tehneensä virhettä.

Olin itse tutustunut käytettävyysajatteluun jo ennen kirjan lukemista, mutta se vei minut käytettävyysajattelun tietoteknisestä painotuksesta jokapäiväisten esineiden pariin. Kirja karisti suomut silmiltäni lopullisesti: maailma todella on täynnä huonosti suunniteltuja tuotteita - toki joukossa on myös hyvin suunniteltuja. Vaikka kirja ei ole uusi (alkuperäisteos: The psychology of everyday things, on vuodelta 1988), ja esimerkit ovat osittain vanhentuneita, on se silti edelleen mielestäni suositeltava lukukokemus, kuten myös Normanin uudemmat kirjat. Valitettavasti kirja on loppuunmyyty, mutta kirjastoista sitä vielä löytyy!

Teknisten laitteiden vaikeaselkoisuus saa ihmiset usein kokemaan itsensä huonoiksi ja tyhmiksi. Tämän kirjan luettuasi ymmärrät, että vika ei ole sinussa, vaan huonosti suunnitellussa laitteessa. Ainakin useimmiten.

Päivi Ylitalo-Kallio