Yhteistyö on voimaa!

Kirjastojen välinen maailmanlaajuinen ja kansallinen yhteistyö on ollut kirjastojen toiminnan vahvuus kautta aikojen. Se on palvellut kirjastojen asiakkaiden hyötyä. Kansanedustajakin saa tarvitsemansa teoksen lainaksi esimerkiksi British Librarysta muutamassa päivässä ja sähköisen artikkelikopion lähes mistä tahansa maailmassa ilmestyvästä lehdestä jopa samana päivänä.

Kotimaiset tieteelliset kirjastot tallentavat aineistotietonsa yhteiseen Linda-kokoelmatietokantaan ja asiasanoittavat myös kotimaisia lehtiartikkeleita Arto-tietokantaan. Molemmat tietokannat ovat opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen turvin maksutta kaikkien käytettävissä.

Aineiston luettelointi ja kuvailu vaatii osaavia asiantuntijaresursseja, jotka maksavat. Ainakin ennen kirjastoissa ajateltiin, että hyvä periaate on, että me teemme osamme ja muut vastaavasti osansa, ja kaikki hyötyvät.

Linda tietokannasta on tekeillä kustannus-hyötyanalyysi, jonka alustavien tulosten perusteella voidaan jo nyt sanoa että luettelointitietueen kopiointi sen avulla on huomattavasti nopeampaa (siis halvempaa) kuin manuaalinen luettelointi. Hyvä näin, sillä tämä on yksi näiden tietokantojen olemassaolon tarkoitus asiakkaiden tiedonhaun helpottamisen lisäksi. Tämä siis säästää aikaa ja rahaa kirjastoissa.

Valtionhallinnon ja erityisesti yliopistojen aseman muutokset ovat viime aikoina antaneet "yhteistyölle" omituisia piirteitä. Osa kirjastoista ei enää halua osallistua työpanoksellaan tietokantojen tuottamiseen, mutta kylläkin muiden tuottamien tietojen hyödyntämiseen maksuttomasti. Pelkään pahoin, että yliopistojen rahoitusmallin tiukennettua tämä kehitys laajenee koskemaan yhä useampia, ennen yhteisesti tehtyjä asioita.

Onko oikein että muut kirjastot panostavat resurssejaan kaikkien kirjastojen ja kaikkien asiakkaiden hyödyksi ja osa nauttii maksutta muiden tekemästä työstä?

Mielestäni tämä yhteisten kansallisten resurssien kannalta huono kehitys tulisi pysäyttää ennen kuin se lopulta tuhoaa koko kirjastoverkon. Ketkäpä muut kuin kirjastojen johdossa olevat ihmiset, voisivat tähän tehokkaimmin vaikuttaa?

Toivon, että aiemmin mainitsemastani kustannus-hyötyanalyysista tulisi sellainen, jota me johtajat voisimme käyttää tukena kun kerromme näistä asioista omissa organisaatioissamme ja perustelemme yhteistyön hyötyjä.


Sari Pajula

PS Linkki: Kotimainen oikeudellinen kirjallisuus (1982-) Selma -kokoelmatietokannassa.

Eurooppalaisen digitaalisen kulttuurin kohtauspaikka

Europeana on portaali, jossa Eurooppa esittelee digitoitua kulttuuriperintöään. Kuuden valtiomiehen kirje Euroopan unionin komissiolle vuonna 2005 käynnisti hankkeen, jonka ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 2008. Käynnistämisvaiheessa Europeana sisälsi viisi miljoonaa nimekettä. Tällä hetkellä voimme lukea, katsella, kuunnella ja kokea jo 15 miljoonaa teosta.

Europeanan aineisto on tekijänoikeuksista vapaata: maalauksia, valokuvia, äänitteitä, elokuvia ja kirjoja eurooppalaisista kirjastoista, arkistoista, museoista ja gallerioista. Aineistoa tuottaa jo 1500 organisaatiota. Suomesta kokoelmiaan esittelevät mm. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingin kaupunginkirjasto ja Kansalliskirjasto. Europeana-kokoelmien suuria tarjoajia ovat British Library, Rijksmuseum ja Louvre

Euroopan komissio rahoittaa portaalin infrastruktuurin. Kunkin maan digitointipolitiikka ja resurssit määrittelevät portaalin aineistotyypit ja määrät.


Millaisena Suomi näyttäytyy Euroopan digitaalisella kohtauspaikalla?

Suomen osuus Europeanassa on vielä pieni, noin 2 % kokonaismäärästä. Portaalin mahtimaita ovat Ranska ja Saksa – molempien osuudet nousevat 18 %:iin. Ruotsi ja Espanja pääsevät yhdeksällä prosentilla seuraaville sijoille.

Suomea koskevaa materiaalia on kuitenkin enemmän kuin Suomi on sitä itse Europeanaan vienyt. Teosten sisältöön kohdistuvalla haulla (Finland) voi saada esim. Arabian astioiden kuvia ranskalaisten digitoimana. Tuottajalla tarkentaen nähdään suomalaisten toimijoitten digitoimia dokumentteja.

Eniten Europeanassa on kuvia (65%), tekstidokumentteja on kolmannes. Suomen osuudessa suurin osa on digitoitua tekstimateriaalia, mm. Historiallisen sanomalehtikirjaston lehtiä, merkkihenkilöiden kirjeitä, vanhoja suomalaisia ja Suomesta kertovia matkailuaiheisia kirjoja. Ellei tekijänoikeudenhaltijoiden kanssa ole sovittu, Europeanaan viedään vain vanhempaa materiaalia.


Huhtikuun suosituimmat

Europeanan useimmin ladattu teos kuluvan vuoden huhtikuussa oli Johannes Vermeerin maalaus Tyttö ja helmikorvakoru. Toiseksi suosituin kohde oli mahdollisesti koruna käytetty kivikautinen riipus. Kolmanneksi eniten oli avattu Isaac Newton kirja Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet.

Kymmenen katsotuimman teoksen joukossa on neljä maalausta, kaksi esineistä otettua valokuvaa. Muut katsotuimmat olivat kartta, juliste ja lehtikuva. Vain yksi oli kirja.


Tulevaisuudesta

Euroopan kulttuuriperinnön digitointi on jättimäinen tehtävä, joka vaatisi 100 miljardin euron panostuksen. Näin todetaan Europeanan tulevaisuutta pohtineen ”viisaiden komitean” - Comité des Sages - raportissa. Vuotta 2016 esitetään merkkipaaluksi, jolloin EU-maiden arvokkaimmat kulttuuriteokset olisi digitoitu Europeanaan.

Komitea suosittaa, että julkisissa kokoelmissa oleva aineisto tulisi digitoida ensisijaisesti julkisin varoin. Tällä taataan se, ettei aineiston käytölle tule tarpeettomia rajoituksia. Kulttuurilaitokset ovat tehneet ja komitean suosituksesta niiden kannattaakin tehdä digitointisopimuksia yritysten kanssa. Näissä tapauksissa aineisto tulisi antaa avoimeen käyttöön viimeistään seitsemän vuoden kuluttua.

Komitean mielestä Europeanaa tulisi käyttää myös digitoidun aineiston arkistona, dokumentin ainoana säilytyspaikkana.

Europeana tarjoaa linkkejä myös ulkopuolisille yhteisösivustoille, jotka sisältävät Euroopan tiede- ja kulttuuriperintöön liittyviä aineistoja, keskusteluryhmiä ja sosiaalisen median palveluja. Tätä palvelua komitea haluaa laajentaa.


Kaisa Paavilainen

Ollaan yhdessä - pienet ja suuret!

Eurooppa-päivänä 9.5 2011 Eduskunnan kirjastossa julistettiin Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston ja Suomen Lasten Parlamentin järjestämän alakoululaisten kuvataidekilpailun voittajat ja samalla avattiin kilpailuun osallistuneista töistä koottu näyttely.

Ystävyyttä maapallon ympäri -teeman pohjalta laadittuun kilpailuun osallistui yli tuhat työtä, joista osa on arviointilautakunnan työn tuloksena valikoitunut näyttelyksi. Valittu teema näkyy töiden aihevalinnoissa – usein niissä esiintyy yhdessä sekä erilaisia ihmisiä että eläimiä.

Taide-elämys on subjektiivinen juttu. Omasta mielestäni näyttelyn työt ovat hyviä erityisesti koskettavuudessaan. Raikkaiden värien lisäksi niistä välittyy hyvin nuorten taiteilijoiden halu tehdä maailmastamme parempi paikka elää yhdessä ja sovussa kaikkien kanssa.

Tervetuloa tutustumaan töihin, joissa yhdessäolo ja ystävyys vallitsee, hyvä on mahdollista ja toivo elää!

Heikki Rajala

Built-in Orderly Organized Knowledge

Vappulounaan jälkeisessä ironiassa inspiroituu lukemista edistävän projektin sivustolta löytyvästä videosta, joka esittelee uutta sormitietokonetta muistuttavaa teknologista innovaatiota – tuote ei tarvitse johtoja, ei virtalähdettä, on ympäristöystävällinen, ei tarvitse päivityksiä ja on aina käytettävissä. Vitsi ei ole uusi - idea tähän espanjalaiseen toteutukseen on haettu R. J. Heathornin 1960-luvun alussa Punchissa ilmestyneestä pakinasta, jota lienee vuosien varrella lainattu ja varioitu usein. Heathorn paljasti aikoinaan tämän loistavan "Built-in Orderly Organized Knowledge" –nimisen kojeen, josta yleisimmin käytettiin alkukirjaimista rakentuvaa lyhennettä BOOK. Myös brasilialaista humoristia Millôr Fernandesia ja tieteiskirjailija Isaac Asimovia on esitetty vitsin kehittäjänä.

Tätä kirjoittaessani Eduskunnan kirjasto on aloittanut etävarastossaan olevien aineistojen muuton. Noin kolme kilometriä Yhdistyneiden kansakuntien asiakirja-aineistoja, eri maiden (mm. ranskalaisia ja vanhempia saksalaisia) valtiopäiväasiakirjoja ja säädöslähteitä sekä kirjaston julkaisuvarastoaineistoja siirretään hyvissä ajoin ennen vuonna 2012 alkavaa remonttia väliaikaisiin suojiin. Täytyy todeta, että muutaman BOOK-kilometrin, saatikka useamman, siirtämisessä on puuhastelemista, … mutta kyllä se sujuu!

R. J. Heathornin alkuperäisteksti löytyy netistä, ja BOOK-formaatissa se on julkaistu ainakin Philip Hillsin toimittamassa teoksessa The future of the printed word. London: Frances Pinter, 1980, jonka saatavuuden Eduskunnan kirjastosta voit tarkistaa täältä.

Did you know the BOOK –video Youtubessa

Kiitos vihjeestä Lonely Librarianille


Kaarlo Mäkelä