Johtajan iloja ja haasteita

Kuluneena vuonna on kirjastossamme vallinnut tekemisen meininki!

Alkuvuonna kirjastomme hallitus hyväksyi eduskunnan ulkopuolisten asiakkaiden palvelun strategian nimellä "Iloa ja hyötyä Eduskunnan kirjastosta" ja aloimme heti innokkaasti toteuttaa siinä ideoituja asiakaspalvelun kehittämishankkeita.

Erityisen ylpeä olen loppusyksystä julkaistusta LATI-palvelusta, johon kootaan keskeisiin lainsäädäntöhankkeisiin liittyvää aineistoa. Uusi palvelu on saanut runsaasti kiitosta niin eduskunnasta kuin muiltakin asiakkailta.

Samaan aikaan olemme suunnitelleet kirjaston muuttoa ja tulevia väliaikaistiloja Postitalon neljännessä kerroksessa, evaluoineet kokoelmia ja karsineet niitä. Kirjastotilojen peruskorjauksen tilasuunnittelu on myös ollut koko ajan meneillään. Tämä kaikki on hoidettu asiakaspalvelun laadun kärsimättä!

Kirjaston johtajan ilona ovat kiitosviestit, joita asiakkaat lähettävät asiakaspalveluun ja joita olen pyytänyt lähettämään minulle tiedoksi. Niitä tulee johtajalle asti lähes viikottain.

Kritiikkiä asiakkailta on tullut tulostuksen muuttamisesta muun kuin eduskunta- ja lainsäädäntöaineiston osalta maksulliseksi. Olimme pakotettuja päätökseen, koska kirjastostamme oli tulossa kaikkien tuntema opinnäytetöiden tulostuspaikka. Tulosteista ja kopioista joutuu siis nykyään maksamaan saman kuin yliopistolla. Opinnäytetöiden tulostuksen resursointi kuuluu mielestäni oppilaitosten kirjastoille, jos sitä verovaroilla halutaan tukea. Eduskunnan kirjasto tukee kyllä opiskelijoita, tutkijoita ja kansalaisia tarjoamalla maksutta käyttöön kokoelmamme, tilamme ja maan parhaaksi kehutun tietopalvelumme, muutamia palveluita mainitakseni.

Kun luodaan uusia sisältöpalveluja, on jostakin vanhasta luovuttava. Me olemme luopumassa erillisistä  neuvonnan ja tietopalvelun päivystystiloista yhdistämällä asiakaspalvelumme yhteen pisteeseen. Alamme kokeilla sitä jo Postitalossa.

Edessä on haasteellinen kahden vuoden jakso omia tilojamme huomattavasti pienemmissä tiloissa, joissa rauhallisten lukutilojen määrä on murto-osa siitä, mitä omissa tiloissamme on. Pyrkimyksemme on kuitenkin palvella asiakkaitamme uusien haasteidenkin keskellä edelleen koulutodistuksen numeron yhdeksän arvoisesti, jonka saimme viime vuonna asiakkailtamme.

Kiitos asiakkaillemme kuluneesta vuodesta ja valta-osaltaan kiittävästä palautteesta!


Sari Pajula

Joulun rauhaa!

Kuluva vuosi on ollut taasen kiireinen, mutta nyt on aika rauhoittua pieneksi toviksi.

Blogitoimitus toivottaa lukijoilleen Rauhallista ja Sivistynyttä Joulua!

Väärin muistettu vai oikein valehdeltu? Viisi kysymystä veteraanikansanedustajien muistitietoarkistosta

Kovin moni ei tiedä, että Eduskunnan kirjastoon on tallennettu ainutlaatuinen kokoelma muistitietoa entisiltä kansanedustajilta. Vuodesta 1988 lähtien karttunut kokoelma käsittää tällä hetkellä yli 340 keskimäärin vajaan kuuden tunnin pituista henkilöhaastattelua. Veteraanikansanedustajien muistitietoarkisto on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellisen laaja, pitkäikäinen, systemaattisesti koottu ja huolellisesti ylläpidetty.


Keitä haastatellaan?
Veteraanikansanedustajia ovat kaikki entiset edustajat riippumatta heidän edustajakautensa pituudesta. Haastateltavista on runsaudenpulaa: valikoinnin kriteerinä on käytetty eduskuntauran pituutta ja merkittävyyttä sekä haastateltavien ikää ja kuntoa. Puolueperustainen ja alueellinen tasapuolisuus on pyritty huomioimaan. Veteraanikansanedustajien muistitietoarkistoon tehdään vuosittain 12–15 uutta haastattelua.

Muistitietoarkiston ensimmäinen haastattelu tehtiin vuonna 1988 Paavo Susitaipaleesta, joka toimi Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) kansanedustajana noin puolitoista vuotta 1939–1941 ennen rintamapalvelustaan. Tuorein haastattelu on tehty marraskuussa 2011 Virpa Puistosta, joka vaikutti eduskunnassa SDP:n kansanedustajana vuodet 1987–2007.


Mikä on muistitietohaastattelu?
Veteraanikansanedustajan muistitietohaastattelu noudattelee teemarunkoa, jota sovelletaan kunkin haastateltavan uran erityispiirteisiin. Haastattelutilanteessa pyritään tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen, jossa haastattelija ohjaa keskustelua eri teemojen pariin. Haastattelun elämäkerrallinen teemarunko lähtee liikkeelle suvusta, kodista ja lapsuudesta ja päätyy nykyhetkeen, eduskunnan jälkeiseen työelämään tai eläkepäiviin. Haastattelun pääpaino on yhteiskunnallisen osallistumisen ja poliittisen uran kartoittamisessa. Eniten aikaa vietetään eduskunnassa, mutta haastateltavasta riippuen käydään myös ministeriöissä ja Brysselissä.

Muistitiedossa jokaisella on oma, ainutkertainen totuutensa. Haastateltavan ei enää tarvitse miettiä, miten hänen lausumansa vaikuttaa pörssikursseihin tai puolueen kannatukseen. Ei ole oleellista muistaa henkilön nimiä tai vuosilukuja – ne voidaan yleensä tarkistaa – mutta ainoastaan kukin haastateltava voi pukea sanoiksi henkilökohtaiset näkemyksensä vaalivoitosta, lama-ajan leikkauslistoista tai mustamaalaavasta edustajatoverista. On muistitiedon käyttäjän ongelma punnita, miten luotettavaa haastattelussa kerrottu tieto on. Väärin muistettu tai oikein valehdeltu voi olla kiinnostavaa ja hedelmällistä tietoa. Veteraanikansanedustajien muistotietoarkiston laajuus mahdollistaa edustajien tulkintojen vertailun.


Miksi veteraanikansanedustajilta kerätään muistitietoa?
Veteraanikansanedustajien muistitiedon tallentaminen on Suomessa katsottu osaksi eduskunnan vakiintunutta toimintaa. Mitä täydellisemmäksi ja pitkäikäisemmäksi kokoelma karttuu, sen arvokkaampi se on kansallisesti ja kansainvälisesti. Muistitiedon avulla eduskunta samalla vahvistaa omaa instituutiotaan: koska kansanvalta ja demokratia ovat Suomessa perusarvoja, myös entisten edustajien näkemykset ovat lähtökohtaisesti arvokkaita. Muistitietoarkistolla on säilyttävä tehtävä: voimme esimerkiksi yhä kuunnella joidenkin kansanedustajien ääntä, jotka rakensivat Suomea sotien jälkeen.

Toisaalta muistitieto on sitä arvokkaampaa, mitä enemmän sitä käytetään tieteellisen tutkimuksen lähdeaineistona. Edustuksellisen kansanvallan tärkeimpien toimijoiden muistelmat voivat tarjota aineistoa myös eduskuntainstituution kyseenalaistamiseen ja demokratian kehittämiseen.

Kolmanneksi, muistitietohaastatteluihin tallentuu ns. hiljaista tietoa, jota ei saada esiin muilla menetelmillä: Mitä saunavaliokunnassa päätettiin? Kenen poliittisen vastustajan sanaan saattoi luottaa? Millaisia sosiaalisia verkostoja ja epävirallisia kuppikuntia eduskunnassa kulloinkin vaikutti?


Ketkä voivat käyttää muistitietoarkistoa?
Veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston käyttö on luvanvaraista. Eduskunnan kirjaston johtaja myöntää lupia tieteelliseen tutkimustarkoitukseen. Syksystä 2010 lähtien myös pro gradu -tasoisten opinnäytteiden laatijoille on myönnetty tutkimuslupia. Kullakin haastateltavalla on oikeus määritellä käyttöehdot omaan haastatteluunsa. Voimassa olevia käyttörajoituksia on tällä hetkellä alle 10 prosentissa haastatteluista.

Muistitietoaineisto ei ole julkista, koska alusta lähtien on katsottu, että haastattelutietojen välitön käyttömahdollisuus esimerkiksi tiedotusvälineissä vaikuttaisi haastattelutilanteeseen ja kertyneen aineiston luonteeseen. Tieteen pelisääntöjen noudattaminen on tae sille, että veteraanikansanedustajien luottamusta ei käytetä väärin.


Mihin muistitietoaineistoja on käytetty ja mihin niitä voitaisiin käyttää?
Veteraanikansanedustajien muistitietoa on käytetty lähteenä yksittäisissä henkilöhistoriallisissa tutkimuksissa sekä puoluehistorioissa. Teossarjan Suomen eduskunta 100 vuotta artikkelit kansanedustajien arjesta ja eduskunnasta sosiaalisena yhteisönä perustuivat pääosin muistitietoon.

Entisten kansanedustajien haastattelukokoelmassa riittäisi aineistoa useammallekin eri lähestymistapoja hyödyntävälle tutkimusprojektille. Alkuun pääsee esimerkiksi tutustumalla Kristiina Graaen ja Marjatta Hietalan teokseen Suullista historiaa. Veteraanikansanedustajat haastateltavina (1994), jossa julkaistu haastattelun teemarunko on ollut käytössä vuoteen 2009 saakka.


Tervetuloa tutkimaan!

Joni Krekola

Lisätietoja: http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/arkisto/veteraanit.htx

Osallistu, paljasta, paranna! – OpenlyLocal!

Voiko yksi palvelu lisätä mahdollisuuksia vaikuttaa kotipaikkaa koskeviin päätöksiin? Voiko viranomaistoimintaa saada läpinäkyväksi? Englannissa OpenlyLocal on palvelu, jossa nämä tavoitteet on toteutettu rohkeasti ja uudella tavalla. Se jakaa viranomaistietoa, avaa niiden taustoja ja tarjoaa mahdollisuuksia osallistua paikallisiin verkkoyhteisöihin.

OpenlyLocal käynnistyi 2009 pienin resurssein. Palvelun perustaja, entinen toimittaja Chris Taggart kertoo, että hän ei jäänyt odottamaan viranomaisilta tietoja, vaan alkoi koota aineistoa hallinnon eri portailta systemaattisesti, jatkuvasti ja oma-aloitteisesti. OpenlyLocalin tunnuslause "making local government more transparent” näkyy kaikessa laajuudessaan kokoavalla verkkosivustolla, joka sisältää tietoja paikallis- ja aluehallintoyksikköjen päätöksentekoelimistä: yli 160 valtuustosta (councils) ja lähes 6 800 lautakunnasta (committees). Palvelun aineisto kootaan paikallisviranomaisten lisäksi myös kansallisista tilastoista ja keskushallinnosta.


Mihin veropuntani menevät?

OpenlyLocal kertoo valtuustojen ja lautakuntien jäsenet, niiden puolue- ja uskontokuntajakaumat, kokousten ajankohdat ja asialistat. Eri paikkakuntia koskevien sivujen rakenne on samanlainen, mikä helpottaa tietojen vertailua. Alueen väestöpohjaa kuvataan mm. asukasmäärillä ja ikäjakaumilla.

Mihin veropunnat menevät? Taulukot kertovat, kuinka paljon varoja on käytetty mm. koulutukseen, sosiaaliturvaan, ympäristöpalveluihin ja teiden ylläpitoon. Mitkä ovat suurimmat yksityiset palvelujen ja tavaroiden toimittajat, joita paikallishallinnossa käytetään? Joillakin sivuilla voi lukea myös tilintarkastusraportteja.


Tiedot vapaasti käytettävissä

Osa OpenlyLocal-sivuston tiedoista on esitetty ja koodattu siten, että niitä voi vapaasti käyttää ja analysoida. Alun vastahakoisuudesta on siirrytty win-win –tilanteeseen. Aberdeenin kaupunki kehottaa: ”We want people who live or work in, or visit, Aberdeen to get involved in this initiative by using, transforming, and sharing information.”


Asukkaiden verkkosivustot

Sivustolla on hakemisto satoihin, asukkaiden perustamiin verkkoyhteisöihin. On paikkakunnan imagoa nostattavia ryhmiä (Stop Norwich Urbanisation, Birmingham Alive), ympäristöasioihin keskittyviä ryhmiä (Acocks Green Focus Group) ja perhesivustoja (Bath Mums).

OpenlyLocal-sivuilla tarjotaan linkkejä myös muihin kansalaisaktiivisuutta tukeviin palveluihin. Jos lähitienoosi katuosuus kaipaa kunnostusta tai tien tukkeena on pysäköityjä autoja, ilmoita siitä Fixmystreet-verkkopalvelussa. Voit myös jättää kysymyksen viranomaisten vastattavaksi Whatdotheyknow-sivuilla.

Olemme Suomessa tottuneet toimittajien lähdesuojaan. Englannissa kansalaisaktiivisuutta turvataan lailla. Whistleblower on henkilö, joka paljastaa epäkohtia ja laittomuuksia viranomaisten tai yritysten toiminnassa ja jonka turvana on laki, Public Interest Disclosure Act 1988.

Meillä Suomessa kuntien rakenneuudistuksen yhteydessä on kannettu huolta lähidemokratiasta. Isoissa kunnissa on entistä tärkeämpää tarjota uusia lähidemokratian ja vaikuttamisen muotoja. Kuka kertoisi tuotantoeläinten kelvottomista olosuhteista? Elintarviketurvallisuusviraston Eviran virkamies toivoi vastikään asiaa koskevan uutisoinnin yhteydessä, että kaikki epäkohdat tulisivat ilmi. Osallistuminen on välttämätöntä ja paljastukset eivät ole pahasta.

Kaisa Paavilainen

Suomalaisen politiikan tärkeimmät kirjat 1917- näyttely

Erään arvion mukaan kansanedustajat saavat eduskunnan istuntokaudella joka päivä 700 sivua erilaista tekstiä luettavakseen. Kansanedustajat eivät ole ainoastaan puhumisen vaan myös lukemisen ammattilaisia. Miksi kirjat ovat tärkeitä poliittisille päätöksentekijöille? Syitä on varmasti monia, tässä eräitä niistä: 

-Kirjat herättävät poliittisesti

-Kirjat antavat tietoa

-Kirjat kehittävät poliittista taitoa

-Kirjat auttavat yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa

-Kirjat puhuttavat

Mitkä ovat kansanedustajien eniten siteeraamia teoksia? Arvaatko kuka poliitikko on sanonut näin: "Mekin olemme lukeneet joitakin kirjoja, jopa oppineetkin niistä, ja annamme täyden arvon kirjojen viisaudelle, viisaiden kirjojen viisaudelle." Muun muassa näihin kysymyksiin vastaukset löytyvät tutustumalla näyttelyyn, joka on esillä Eduskunnan kirjastossa vuoden 2011 loppuun saakka.

Blogitoimitus

Oletko kuullut Eduskunnan kirjaston Wanha-kokoelmasta?

Aloitin työskentelyn Eduskunnan kirjastossa tänä syksynä ja koska olen taustaltani historioitsija ja pidän vanhoista kirjoista, olin heti innoissani, kun pääsin tutustumaan kirjastomme Wanha-kokoelmaan. Se sisältää nimensä mukaisesti vanhoja historiallisia kirjoja. Osa kirjoista on niin harvinaisia, ettei niitä ole Suomen muissa kirjastoissa. Olen syksyn aikana luetteloinut, täydentänyt luettelointitietueita ja tehnyt sijaintimuutoksia kokoelmaan, joten ajattelin kirjoittaa kokoelmasta hiukan ja tuoda sitä paremmin esille.

Mikä on Wanha-kokoelma?

Wanha – kokoelma on koottu parin viime vuoden aikana kirjaston kokoelmista eli kokoelman yhdistävänä tekijänä on niiden ikä. Kokoelma sisältää latinan, saksan, ranskan ja ruotsinkielisiä kirjoja 1500- luvulta vuoteen 1827 asti eli kirjoja, jotka ovat ilmestyneet ennen Turun paloa.

Kirjat käsittelevät aiheeltaan historiaa, juridiikkaa ja valtio-oppia. Joukossa on myös paljon väitöskirjoja. Kokoelma sisältää yhteensä noin 650 kirjaa.

Kuriositeettina mainittakoon, että kokoelman vanhin kirja on vuodelta 1571, nimeltään: Iustiniani imperatoris edicta : item Iustini, Tiberii ac Leonis Augustorum Nouelle constitutiones; Henrico Agylæo interprete.

Kirja käsittelee Bysantin valtakunnan lakia ja säädöksiä. Se on kirjoitettu muinaiskreikaksi, mutta on käännetty myös latinaksi.

Kokoelmasta löytyy myös jonkin verran käsinkirjoitettuja teoksia, kuten mm. alla oleva teos 1700 – luvulta: Nehrmans förklaring öfwer rättegångs balken.

Wanhoja kirjoja luetteloidessa ei ikinä tiedä, mitä tulee vastaan. Yllätyksistä voisi mainita esimerkiksi sen, että yhden kirjan välistä löytyi kuivattuja kasveja. Ties kuinka kauan ne olivat olleet siellä, joten jätin ne edelleen lepäämään kirjan väliin☺  Samoin wanhoissa kirjoissa on myös viehättävä historian tai wanhan kirjan tuoksu, mitä ei löydy uusista kirjoista.


Miten saan kirjat luettaviksi?

Koska kirjat ovat vanhoja, niitä ei saa kotilainaan, mutta niitä voi lukea kirjaston lukusalissa. Kirjat saa luettaviksi tekemällä Selman kautta aineistopyynnön. Kirja noudetaan asiakkaalle tunnin sisällä aineistopyynnön tekemisestä. Kirjojen harvinaislaatuisuuden vuoksi kirjoja annetaan kaukolainaksi vain poikkeustapauksissa, mutta kirjoista voidaan pyydettäessä skannata kopioita.


Tervetuloa Eduskunnan kirjastoon ja tutustumaan kokoelmaan!

Soili Lintunen

Me muutamme - mutta kaikki ei muutu

Eduskunnan kirjasto on nykyisten tilojen remontin takia siirtymässä väistötiloihin kevättalvella 2012. Asiasta on jo uutisoitu sekä TV:ssä että sanomalehdissä. Näillä näkymin väliaikainen kirjaston toimipaikka (väistötila) tulee sijaitsemaan Postitalon 4. kerroksessa. Väistötiloista palatttaneen remontoituihin tiloihin vuosien 2013-14 vaihteessa.

Arviolta puolentoista vuoden toiminta väliaikaisissa tiloissa ja sen jälkeen paluu Aurorankadulle edellyttää monenlaista etukäteissuunnittelua ja erilaisia väliaikaisratkaisuja. Ennen muuttoa kokoelmia tulee evaluoida ja hyllymetrejä mitata, asiakkaita tiedotettava, palveluja arvioitava jne.

Väistötiloissa asiakkaiden käytettävissä tulee olemaan nykyiset peruspalvelut kuten neuvonta- ja tietopalvelu, elektronisia aineistoja ja Selma kokoelmatietokanta. Mikrofilmiaineistojen käyttö sekä muu aineiston kopiointi ja Kansalliset digitaaliset kulttuuriaineistot -materiaalin käyttö on mahdollista. Myös arkistopalvelut ovat käytettävissä. Vähemmän käytetty osa arkistoaineistosta on sijoitettu Kansallisarkiston Siltavuoren tiloihin, joten tämän aineiston käyttöön saaminen hidastuu. Itsepalvelukokoelman ja lukusalin julkaisut pyritään sijoittamaan Postitalon yhteyteen. Eräistä palveluista ja vasteajoista joudutaan tinkimään väistötilojen pienuuden vuoksi. Tutkijasalipalveluita ei voida järjestää ja lukupaikkojakin on niukalti.

Muuttoa väistötiloihin voidaan tarkastella paitsi hankalana ja epämiellyttävänä väliaikaisvaiheena myös toisenlaisesta vinkkelistä: se voi olla myös mahdollisuus. Työhuoneeseeni on vuosien saatossa kerääntynyt tarpeettomaksi käynyttä aineistoa ja tavaraa: vanhentunutta ATK-kirjallisuutta, raportteja, keskusyksikköjä ja näyttöjä. Olen jo pitempään katsellut tätä roinaa kyllästyneenä kykenemättä ryhtymään asiassa toimeen. Muuttotilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkiutua niistä eroon! Siksi en koe luopumisen tuskaa vaan irti päästämisen helpotusta – vähemmän on enemmän!

Samalla muuttotilanne voi yleisemminkin olla omien työ- tiedonorganisointitapojen tarkistuspiste. Tarvitsenko vielä tätä paperia, jos uudempi versio on tarvittaessa saatavissa verkosta? Voisiko Areenaa (intranet) tai sosiaalista mediaa verkkona ja verkostona hyödyntää enemmän tärkeiden aineistojen tallennuspaikkana tai tiedonlähdevinkkien paikallistamisessa?

Postitalo mahdollisena väistötilana on mielestäni kiehtova ajatus. Lähellä Eduskuntaa ja ydinasiakkaita on hyvä olla, koska siinä on paikkamme. Toisaalta Rautatieaseman seutu on hyvin vilkasta aluetta: päivittäin sen ohi, ali tai läpi kulkee ehkä kymmeniäkintuhansia työmatkalaisia, opiskelijoita, eläkeläisiä jne. Tässä joukossa on sekä vanhoja asiakkaita että mahdollisia uusia, joille kirjastolla voisi olla jotakin annettavaa. Miten tämä potentiaalinen asiakaskunta tavoitettaisiin? Pelkkä hyvä fyysinen sijainti itsessään ei riitä. Toinen kysymys on, voitaisiinko väistötilan yhteydessä pohdiskella ja kehittää sellaisia uusia palvelumuotoja tai toimintatapoja, joilla tavoitettaisiin entistä laajempi asiakaskunta myös palattaessa Aurorankadulle?

Elise Pirttiniemi Helsingin yliopiston kirjastosta kävi taannoin Eduskunnan kirjastossa kertomassa kokemuksistaan kirjastojen muutosta. Hän totesi, ettei muutosta koskaan tiedoteta liikaa. Sekä vanhojen asiakkaiden säilyttäminen että mahdollisten uusien asiakkaiden hankkiminen edellyttää muuttotilanteessa erityistä paneutumista tiedottamiseen ja viestintään. Tiedotuksen tulee olla sekä ennakoivaa että ajantasaista ja siihen tulee sisältyä mahdollisuus asiakaspalautteeseen. Eduskunnan kirjastolla onkin verkossa muuttoon liittyvä erityinen muuttotiedotesivusto, jossa on jo useita tiedotteita ja uusia on tekeillä (Kts. viimeisin).
Verkossa tapahtuvan tiedottamisen lisäksi tarvitaan luonnollisesti myös suullista ja paperimuotoista tiedottamista. Olisiko myös syytä väistötilavaiheen aikana jalkautua järjestöjen tapaan kyltin kanssa Elielin aukiolle houkuttelemaan asiakkaita Postitalon tiloihin?

Uusia asiakkaita etsittäessä mielestäni ns. yleistiedottamisen ohella olisi syytä panostaa myös kohdeviestintään tietyntyyppistä aineistoa etsiville asiakasryhmille. Kokoelmien osalta Eduskunnan kirjastossa on oikeus- ja yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden lisäksi runsaasti esimerkiksi paikallishistoriaa käsittelevää kirjallisuutta, josta alati lisääntyvä sukututkijoiden joukko voisi olla kiinnostunut.

Palvelu eduskunnalle on kirjaston toiminnassa etusijalla, mutta koska Eduskunnan kirjasto on eduskunnan lisäksi kaikille avoin kirjasto, myös muiden asiakasryhmien palveluun ja palveluiden kehittämiseen tulee edelleen panostaa. Otamme myös edelleen mielellämme vastaan asiakaspalautetta, joka toimii osaltaan palvelujen kehittämisen tukena.

Paluumuuton jälkeen Aurorankadun tilat ovat ajanmukaiset: ilma kiertää kesälläkin ja talvella ei tarvitse palella, suljettuja kokoelmia avataan enemmän itsepalvelukäyttöön, pyörätuolilla pääsee liikkumaan nykyistä helpommin. Kaikki hyviä asioita, joiden avulla entiset ja uudetkin asiakkaat tulevat toivottavasti viihtymään kirjaston uusituissa tiloissa.


Heikki Rajala


Linkki: Postitalon kuvia

Verkkopalvelut – tärkeä osa kirjaston palveluja

Vuosia sitten eräs toisessa kirjastossa työskentelevä kollegani kertoi tuttavansa kysyneen, kuinka monta työntekijää teitä on siellä kirjastossa. Kollegani kertoi henkilökunnan määrän olevan 30 työntekijää. Kuullessaan vastauksen kyselijä hämmästeli: "Hyvänen aika! Kuinka te kaikki mahdutte siihen tiskin taakse?"

Tavallisille kirjaston peruskäyttäjille voi olla yllättävää kuinka paljon kirjastoissa on työtehtäviä, jotka eivät näy suoraan asiakaspalvelutiskillä, mutta jotka ovat välttämättömiä, jotta palvelut toimisivat. Isommissa kirjastoissa kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. On mahdollista keskittyä tiettyihin kirjastotyön osa-alueisiin. Työskentely asiakaspalvelupisteessä ei välttämättä kuulukaan kaikkien työtehtäviin.

Tilanteissa, joissa minulta tiedustellaan työpaikkaani ja kerron olevani työssä Eduskunnan kirjastossa, kuulen usein kommentin: "Teillä käykin varmaan mielenkiintoisia asiakkaita." Tähän vastaan yleensä: "Niin, mutta minä en kylläkään työskentele asiakaspalvelussa vaan verkkopalveluissa." Mistä yleensä seuraakin keskustelu siitä, mitä ne verkkopalvelut oikein ovat.

Eduskunnan kirjastolla on monipuoliset verkkopalvelut, joiden ylläpidossa ja kehittämisessä riittää mielenkiintoisia työtehtäviä. Meillä on julkiset verkkosivut, joiden sisältöä päivitetään lähes päivittäin. Vastuu eri osakokonaisuuksien tietosisällöstä on jaettu lukuisille eri henkilöille, sen sijaan sivujen päivitystyötä tekee pienempi työryhmä. Sivustoa myös kehitetään jatkuvasti. Parhaillaan suunnittelemme sisältöä ja rakennetta uudelle palvelulle, jossa tuotetaan säädösvalmisteluun liittyviä tietopaketteja. Myös verkkokoulutusaineistojen tuotanto on suunnitteilla.

Julkisen verkkopalvelun lisäksi eduskunnalla on intranet, jossa on mm. Eduskunnan kirjaston ja arkiston palveluja esitteleviä sivuja sekä omana osiona kirjaston intranet. Intranet-palvelumme on vielä suhteellisen uusi järjestelmä, mistä johtuen meillä on vielä opittavaa mm. järjestelmän tehokkaassa hyödyntämisessä uusia palveluja rakennettaessa.

Eduskunnan kirjaston tärkein verkkopalvelu on Selma-kokoelmatietokanta, jonka kautta kirjaston kokoelmat ovat haettavissa. Selmassa asiakkaat voivat mm. varata lainassa olevia julkaisuja ja uusia lainojaan. Kaikkien tietojärjestelmien, kuten myös Selman, ylläpitoon liittyy myös vähän teknisempiä tehtäviä, joista useimmista vastaavat verkkopalvelujemme parissa työskentelevät. Tällä hetkellä työstämme Selmalle uutta käyttöliittymää, josta toivomme saavamme palautetta.

Käyttöliittymien kehittäminen helppokäyttöisemmiksi on tärkeä osa verkkopalvelujen kehittämistä. Myös Eduskunnan kirjaston asiasanasto, EKS, on saamassa pientä kohennusta käyttöliittymäänsä. Alkuvuodesta uudistettiinkin jo Elki-linkkitietokannan käyttöliittymää.

Eduskunnan kirjasto toimii myös sosiaalisessa mediassa. Vajaat kaksi vuotta sitten avasimme kirjaston Facebook-profiilin. Blogia olemme kirjoittaneet yli neljän vuoden ajan. Suunnittelemme myös kuva-arkiston valokuvien jakamista sosiaalisen median palveluissa. Osana Eduskunnan kirjastoa toimii eduskunnan arkisto ja kuva-arkisto. Kirjastossa vastataan myös kuva-arkiston tietojärjestelmän ylläpidosta ja järjestelmän verkkokäyttöliittymästä.

Parhaillaan kirjastossa valmistellaan vanhojen valtiopäiväasiakirjojen digitointihanketta. Suunnittelemme myös tietopalvelun toimeksiantojen seurantajärjestelmän käyttöönottoa ja osallistumme Nuorten eduskunta sivuston kehittämiseen ja ylläpitoon.

Useat eduskunnan hankkeet työllistävät myös meitä kirjastossa – moniin niistä saamme myös osallistua. Eduskunnassa on menossa sekä palvelin- että työasemaympäristöjen muutoksiin liittyviä suuria hankkeita, mikä tarkoittaa meillä kirjastossa mm. palvelujen toimivuuden testaamista uusissa ympäristöissä. Lisäksi käynnistymässä on sekä eduskunnan sisäisen että julkisen verkkopalvelun uudistaminen, joka aikanaan vaikuttaa myös kirjaston verkkopalveluihin.

Yksi verkkopalvelujen tärkeä tehtävä on ajankohtaisista asioista tiedottaminen. Ensi vuonna Eduskunnan kirjastossa tapahtuu kaksi suurta asiaa, joiden sekä sisäistä että ulkoista tiedottamista suunnittelemme jo nyt. Keväällä muutamme väliaikaisiin tiloihin, koska eduskunnan peruskorjaushanke etenee kirjaston tiloihin. Elokuussa järjestämme IFLAn parlamenttikirjastojen jaoston pre-konferenssin. Kirjaston verkkosivujen lisäksi Facebook toimii tärkeänä ajankohtaisten asioiden tiedotuskanavana.

Työhön verkkopalvelujen parissa liittyy paljon yhdessä pohtimista, suunnittelua ja ideointia sekä uuden opettelua, testaamista ja järjestelmä- ja sovellusvirheistä raportointia. Kun palveluja kehitetään ja päivitetään, niitä joudutaan testaamaan moneen kertaan. Onneksi meitä verkkopalvelujen parissa työskenteleviä on Eduskunnan kirjastossa useita henkilöitä. Voimme jakaa vastuuta ja työtä, eikä kaikkien tarvitse hallita kaikkia lukuisista järjestelmistämme tai osallistua jokaiseen hankkeeseen. Verkkopalvelujen lisäksi kirjastoissa on lukuisia muitakin työtehtäviä ja työntekijöitä, joista asiakaspalvelussa asioivat saattavat olla täysin tietämättömiä, mutta joita ilman kirjaston palvelut eivät pyörisi ja vastaisi asiakkaiden tarpeita.

Leena Karjalainen

Hyvä syy mainostaa Facebookissa

Kirjaston strategiassa "Iloa ja hyötyä Eduskunnan kirjastosta" määritellyn vision mukaan kirjasto

• tukee demokratiaa,
• toteuttaa perustuslaissa ilmaistua oikeutta julkiseen tietoon,
• edistää eduskuntaan, lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan liittyvän tiedon saantia ja
• vahvistaa asiakkaiden kykyä toimia aktiivisina kansalaisina.

Tätä visiota Eduskunnan kirjasto toteuttaa julkisena ja avoimena kirjastona. Tämä tarkoittaa sitä, että Eduskunnan kirjaston asiakas voi olla jokainen, joka tarvitsee kirjallisuutta ja tietoa eduskunnasta, yhteiskunnasta ja lainsäädännöstä. Kirjastoon voi tulla käymään, ilman asiaakin vain katselemaan ja tutustumaan esim. avokokoelman lehtiin ja kirjallisuuteen. Kirjastoon voi soittaa, laittaa sähköpostia tai kysyä kirjaston www-sivuilla olevan palautelomakkeen kautta. Myös Kysy kirjastonhoitajalta –palvelussa Eduskunnan kirjasto on mukana.

Niin, kirjastoon saa yhteyden monilla keinoin. Usein kuitenkin saamme kuulla, että kirjaston oletetaan palvelevan vain eduskuntaa. Kun valaisemme asiaa, seuraa usein ihmettelevä jatkokysymys: "Voiko sinne Eduskunnan kirjastoon ihan oikeasti tulla kuka tahansa?". Kyllä voi.

Yksi keino lisätä tietoisuutta Eduskunnan kirjastosta, sen palveluista ja tapahtumista on kirjaston Facebook-sivu. Kirjaston sivusta tykkääjien määrä on kasvanut hitaasti, tuskastuttavan hitaasti. Vakuuttuneena siitä, että kirjastolla on tarjottavaa laajemmalle tykkääjäjoukolle, kirjastolla oli syyskuun kahden viimeisen viikon aikana Facebookissa maksettu mainos. Mainos oli kohdennettu kirjastosta tykkäävien kavereille Suomessa.

´

Facebookin laatiman mainontaraportin mukaan mainos näytettiin kampanjan aikana 2122260 kertaa ja sen näki 71512 ihmistä. Huikeita lukuja, mutta itse asiassa ne ovat pelkkää teoriaa. Konkreettisia lukuja sen sijaan ovat mainoksen klikkausmäärä (496 kertaa) ja uusien tykkääjien määrä (175). Mielestäni kampanja onnistui oikein hyvin.

Toivon, että jokainen kirjaston asiakas ja Facebook-sivusta tykkäävä löytää ilon ja hyödyn Eduskunnan kirjastosta. 

  

Päivi Erkkilä

  

Iloa ja hyötyä Eduskunnan kirjastosta - strategia ja toimenpide-ehdotukset eduskunnan ulkopuolisten asiakkaiden palvelemiseksi 2011 - 2015. Helsinki, 2011. 15 s. (pdf-muodossa)

Facebook: www.facebook.com/Eduskunnankirjasto

Eduskunnan kirjasto Lakimiespäivillä

Eduskunnan kirjasto osallistui viime perjantaina Suomen lakimiesliiton järjestämän Lakimiespäivän messuille omalla osastollaan. Lakimiespäivä kokoaa eri alojen lakimiehiä yhteiseen tapahtumaan, jossa varsinaisen ohjelman rinnalla verkottuminen on tärkeä osa tapahtuman antia.

Lakimiespäivällä on pitkät perinteet. Ensimmäisen kerran tilaisuus järjestettiin vuonna 1907 nimellä ”Ensimmäinen yleinen suomalainen lakimieskokous – Första allmänna finska juristmötet”. Lakimiesliitto on järjestänyt päiviä säännöllisesti siitä lähtien kun liitto perustettiin vuonna 1944. Päivien kesto, järjestämistiheys sekä teemat ja sisältö ovat kuitenkin vaihdelleet eri aikoina. Nykyään Lakimiespäivä on yksipäiväinen, joka toinen vuosi järjestettävä tilaisuus. Tämän vuoden teemana oli ”Oikeus ja kohtuus”. Ohjelmassa käsiteltävät aihekokonaisuudet olivat ”Lakimies johtajana”, ”Lakimies terapian tarpeessa” ja ”Lakimiesidentiteetti”.

Kirjastomme oli mukana tapahtumassa jakamassa tietoa palveluistamme. Iloksemme messuosastollamme vierailtiin runsaslukuisesti. Lakimiehille Eduskunnan kirjasto on lähes poikkeuksetta tuttu paikka opiskeluajoilta. Siellä on päntätty sisäänpääsykokeisiin, luettu tentteihin, kirjoitettu seminaaritöitä, haettu aineistoa ja lainattu kirjoja.

Opiskeluaikojen jälkeen monet lakimiehet ovat kuitenkin etääntyneet Eduskunnan kirjaston palveluista. Tähän toivomme muutosta, sillä kirjastollamme on paljon annettavaa myös työelämässä oleville lakimiehille. Kirjaston ainutlaatuisista kokoelmista oltiin ilahduttavan hyvin tietoisia, vaikkakin jouduimme muistuttamaan siitä, että suuri osa aineistostamme on lainattavissa ja kirjastokortin saa jokainen halukas. Tietopalvelumme oli sen sijaan harvalle tuttu, vaikka sitä kautta on mahdollista saada maksuttomasti neuvoja oikeudelliseen tiedonhakuun. Kaikille avoimet, maksuttomat tiedonhallintakoulutukset saivat messuilla osakseen runsaasti kiinnostusta ja syksyn koulutusohjelma päätyikin monen osallistujan messuaineistoon. Myös kirjaston ylläpitämä ELKI-linkkitietokanta herätti keskusteluissa paljon kiinnostusta. Yleinen kommentti ELKI:stä olikin, että kyseessä on oiva työkalu oikeusvertailevaan tiedonhakuun!

Messut ovat erinomainen tapa päästä tapaamaan asiakkaita – nykyisiä ja tulevia. Onnistuneen tapahtuman päätteeksi totesimmekin kollegoiden kesken, että kahden vuoden päästä sitten ehdottomasti uudestaan!


Erika Bergström

Linkki:
Lakimiespäivien historiasta tarkemmin 2007 vuoden Lakimiespäivän verkkosivuilla: Lakimiespäivät kautta aikojen.

Kirjastotyön etiikka - mitä se on?

Kirjastoalalla pohditaan eettisiä kysymyksiä samaan tapaan kuin muillakin aloilla, esimerkkinä lääkärit tai juristit. Miten toimii hyvä kirjasto, mitkä arvot kirjastotyöntekijöitä ohjaavat? Tämän päivän kirjastoetiikan haasteet liittyvät mm. tekijänoikeuksiin, tietosuojaan ja sananvapauteen.

 Kirjastoalan etiikkatyöryhmä laati uudet kirjastotyön eettiset periaatteet pitkällisen keskustelun jälkeen v. 2009. Niistä on äskettäin tehty julkaisu, joka on luettavissa verkossa ja painettuna. Eettiset periaatteet on ilmaistu julkaisussa kolmella kielellä (suomi, ruotsi ja englanti).

Etiikkatyöryhmän toimeksiantajina olivat Suomen kirjastoseura, Finlands svenska biblioteksförening ja Suomen tieteellinen kirjastoseura. Etiikkatyöryhmän wiki-sivuilta voi lukea, miten eettiset pohdinnat kulkivat ja työ edistyi. Niiltä näkee myös, miten laajan tausta-aineiston etiikkatyöryhmä työssään otti huomioon. Osa wikissä luettavissa olevista työryhmän jäsenten kommenteista on otettu nyt julkaistujen eettisten periaatteiden kommenttiosuuteen antamaan taustatietoa tiiviiksi muotoilluille periaatteille.

Kirjastotyön eettiset periaatteet on tarkoitettu julkisissa kirjastoissa ja tietopalveluissa työskenteleville ammattilaisille ohjenuoraksi työssä. Kirjastonkäyttäjiä kirjastotyön eettisten periaatteiden tuntemus auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään kirjastojen tehtäviä ja niiden ulottuvuuksia.

"Kirjastotyön eettiset periaatteet (ks. koko julkaisu linkistä)

Kirjastoammattilaisen tehtävät

1. Edistämme osallisuutta tarjoamalla pääsyn tietoon, ideoihin ja kulttuuriseen aineistoon.

2. Takaamme monenlaisen luovan toiminnan dokumentoitujen tulosten saatavuuden ja edistämme niiden syntymistä tarjoamalla käyttäjille mahdollisimman monipuoliset kokoelmat ja niihin liittyvät palvelut.

3. Säilytämme ja annamme käyttöön kansallista kulttuuriaineistoa.

4. Edistämme sekä omaehtoista että tavoitteellista oppimista ja itsensä kehittämistä.

5. Tuemme aktiivista kansalaisuutta sekä kriittistä suhtautumista mediasisältöihin.

6. Edistämme kulttuurista monimuotoisuutta.

Puolueettomuus

7. Kehitämme kokoelmia ja tarjoamme palveluita ammatillisin perustein, emme poliittisten, moraalisten, uskonnollisten tai henkilökohtaisten mieltymystemme perusteella.

8. Ammattitaitomme sekä kirjastojen aineistot ja palvelut ovat kaikkien ulottuvilla katsomatta ikään, uskontoon, sosiaaliseen asemaan, rotuun tai muuhun ulkoiseen tekijään.

9. Toimimme puolueettomasti ja luottamuksellisesti ja takaamme kirjaston käyttäjien yksityisyyden ja nimettömyyden.

Kannanottoja hyvän elämän puolesta

10. Edistämme reilujen pelisääntöjen noudattamista kirjastoissa ja verkossa.

11. Kehitämme kirjastoa julkisena tilana, joka on avoin, epäkaupallinen ja turvallinen fyysinen ja virtuaalinen ympäristö kaikille.

12 Seuraamme, selvitämme ja otamme huomioon käyttäjien näkemyksiä kirjastopalvelujen järjestämisestä.

Työyhteisö

13. Toimimme yhteistyössä muiden kotimaisten ja kansainvälisten kirjastojen ja tietopalvelujen kanssa.

14. Tunnemme henkilökohtaista vastuuta omas¬ta ja työyhteisömme kehityksestä ja ylläpidämme aktiivisesti ammattitaitoamme.

15. Arvostamme ja tuemme muita ammatissa toimivia kollegoja.

16. Täytämme velvollisuutemme sekä kirjastojen käyttäjiä että työnantajaa kohtaan." (Kirjastotyön eettiset periaatteet s. 3)

Eduskunnan kirjaston ammattieettiset ohjeet 

Myös Eduskunnan kirjastossa on pohdittu kirjastoammatillista etiikkaa. Julkaisimme omat ammattieettiset ohjeemme kolmella kielellä syksyllä 2006. Ne ovat rakenteellisesti toisenlaiset ja ehkä pragmaattisemmat kuin kirjastoalan etiikkatyöryhmän laatimat periaatteet mutta sisällöllisesti näissä on myös paljon samaa. Esimerkiksi puolueettomuus, luottamuksellisuus ja verkostoituminen ovat kantavia ajatuksia kummassakin koodistossa.

Kirjastotyön yleiset eettiset periaatteet ovat helposti ja täysin sovellettavissa ja noudatettavissa myös Eduskunnan kirjastossa omien ammattieettisten ohjeidemme rinnalla.

Eduskunnan kirjaston ammattieettiset ohjeet päättyvät mainintaan eettisen keskustelun jatkamisen välttämättömyydestä. Kirjastossa onkin tuoreen strategian ja eduskunnan kansliassa käytävän arvokeskustelun myötä sovittu, että ammattieettiset ohjeet otetaan uudestaan tarkasteluun niin että ne päivitetään tarpeen mukaan vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden haasteita kirjastotyön etiikalle.

  

Sirkka-Liisa Korkeila

Linkkejä:

 Ammattietiikka-termi Wikipediassa

 Kirjallisuutta Selma-kokoelmatietokannasta asiasanalla "ammattietiikka"

TULEVAISUUDEN AUTOMAATTIVIRKAILIJAN AJATUKSIA

Juba Tuomolan musta huumori naurattaa Viivi ja Wagner -sarjakuvassa. Wagner-sika menee kirjastoon, jossa on vain siivooja, joka opastaa automaatille. Wagner painelee nappuloita, ja laitteen luukusta kolahtaa ulos teos. ”Nurmijärven kunnalliskertomus. Enhän minä tätä halunnut!”

Charlie Chaplinin elokuvaklassikko Nykyaika lienee yksi tunnetuimmista teoksista, jossa nauretaan ihmisen koneistamisvimmaa. Alla sykkii pelko ja epäluulo koneita kohtaan. Tšekki Zdeněk Miler loi toisen klassikon, animaatiohahmo Myyrän, jonka tarinoissa tutustutaan mm. täyskoneistetussa kodissa elävään mieheen.

Kotonani kyläilevällä mummollani oli tapana pyytää minua avaamaan hänelle televisio, kun olin lapsi. Oivalsin kysyä miksei hän avaa sitä itse, ihan kuin kotonaankin. Mummo vastasi: ”No sehän voi vaikka räjähtää!”

Kehruu-Jennystä lähtien on automaatio ollut sekä helpotus että potentiaalinen uhka ihmiselle. Asiaa tavallaan kuvaa vitsi tulevaisuuden tehtaasta, jossa on vain kaksi työntekijää, mies ja koira. Mies antaa ruokaa koiralle, ja koira pitää huolen siitä, ettei mies koske mihinkään.

Helsinkiläiset ovat tottuneet kaupungin ja yliopiston kirjastojen lainaus- ja palautusautomaatteihin. Kuulemma Kallion kirjaston remontin jälkeen on joku ollut tyytymätön ”rekankonttiin” eli kirjastoautomaattiin.

Kaverini hämmästeli joskus 80–90-lukujen taitteessa 14 000 asukkaan kotikaupunkinsa kirjastoa, jossa oli kahdeksan työntekijää. ”Mitä nekin kaikki siellä oikein tekee!?” Käyttäjälle kirjastoammattilaisen työtehtävät hyvin usein näkyvät tyyliin ”joku tiskillä vetää viivakoodia”. Siitä ei enää olekaan pitkä matka siihen Nurmijärven kunnalliskertomukseen.

Vastikään asiakkaani kiitteli vuolaasti, että on mukavaa kun Eduskunnan kirjastossa vielä saa oikein ihmispalvelua. Häntä puistatti automaatti, jota oli äskettäin käyttänyt. Asiakas oli huolissaan yleisestä ihmiskontaktien vähenemisestä, etenkin nuorten kohdalla.

Eduskunnan kirjastossa ei ole lainausautomaattia – vielä. Säännöllisin väliajoin jotkut uudet asiakkaat etsivät automaattia tottumuksesta. Automaatin tähyäjää saattaa naurattaa, kun vastaan: ”Valitan, meillä on vain näitä ihmisiä.” Asiakas on kuitenkin tyytyväinen saadessaan henkilökohtaista palvelua. Automaattia hän on etsinyt toimiakseen oikein lainaustilanteessa.

Eduskunnan kirjaston asiakkaat lähestyvät meitä monin tavoin: henkilökohtaisesti, puhelimella, sähköpostilla, Facebookissa ja web-sivujen kautta. Eduskunta-asiakkaat ottavat yhteyttä myös putkipostilla. – Automaattiasiakasta ei nimittäin sentään vielä ole keksitty!

Raija Hietala

Kirjat ja politiikka

Tarja Cronberg aloitti kesäkuussa tehtävänsä Euroopan parlamentin jäsenenä. Hän seurasi europarlamentissa Heidi Hautalaa, joka tuli valituksi kehitysministeriksi Kataisen hallitukseen.

Vihreän langan haastattelussa Cronberg kertoo, kuinka vaikeata oli tehdä päätös palata politiikkaan. Lopullinen päätös syntyi Yhdysvalloissa, kun hän lainasi paikallisesta kirjastosta Jeremy Rifkinin kirjan The European Dream. Luettuaan kirjan Cronberg teki päätöksen ottaa vastaan eurokansanedustajan tehtävä, sillä hän tajusi tahtovansa rakentaa eurooppalaista unelmaa.

Cronbergin kertomus kirjastokäynnistä Yhdysvalloissa on pieni tarina, joka avaa kuitenkin suuren kysymyksen: miten kirjat vaikuttavat poliitikkoihin?

Olen parhaillaan työryhmän kanssa rakentamassa Eduskunnan kirjastoon näyttelyä "Mekin olemme lukeneet joitakin kirjoja – suomalaisen politiikan tärkeimmät kirjat 1917 –."

Näyttelyssä kansanedustajat mm. kertovat, millä tavalla kirjat ovat vaikuttaneet heidän poliittiseen toimintaansa. Kertomuksista paljastuu viisi keskeistä syytä, miksi kirjat ovat tärkeitä kansanedustajille.

Kirjat herättävät poliittisesti. Kansanedustajat usein mainitsevat lukukokemukset perusteluna sille, miksi ovat omaksuneet oman poliittisen näkemyksensä. Esimerkiksi eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma on kertonut lukeneensa 12 –vuotiaana Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla:

"Siinä piirretty tarina torppariyhteiskunnasta ja sen epäkohdista todella kosketti ja muutti ajatteluani. Kaikesta tästä minulle syntyi voimakas ajatus, että työn tekijälle kuuluu myös osuutensa työn tuotoksista. Se ajatus on ohjannut minua siitä lähtien."

Kirjat antavat tietoa. Kansanedustajan työ on tiedon hankintaa ja käsittelemistä. Erityisen tärkeätä kirjojen lukeminen on oppositiopuolueiden kansanedustajille, koska tavallisesti heillä ei ole käytössään yhtä paljon asiantuntijoita kuin hallituspuolueiden edustajilla. Kirjoista luetun tiedon perusteella kansanedustajat voivat arvioida hallituksen politiikkaa ja esittää sille tarvittaessa vaihtoehtonsa. Kuten Veikko Vennamo sanoi lunastuslainsäädännön yhteydessä vuonna 1977:

"Maanpakettilakien todellisuudesta on professori Veikko O. Hyvönen kirjoittanut ansiokkaan kirjan Maapaketti. Tämä professori Hyvösen suunnitelma on parempi kuin hallituksen esitys, jossa taustavoimina ovat olleet sosialismiin pyrkivät lainvalmistelijat. SMP:n mielestä professori Hyvösen ehdotus on myös parempi kuin laki- ja talousvaliokunnan ja suuren valiokunnan mietintö. SMP:n kansanedustajien tekisi siis mieli ehdottaa pykälä pykälältä maapakettilait hyväksyttäviksi professori Hyvösen ehdotuksen mukaisina."

Kirjat kehittävät poliittista taitoa. Tiedon lisäksi kansanedustajat tarvitsevat myös poliittista taitoa edistääkseen äänestäjiensä asioita. Lukemalla kirjoja kansanedustajat oppivat ihmisistä, yhteiskunnasta ja politiikasta. Samalla he kehittävät puhetaitoaan, sillä he löytävät kirjoista erilaisia metaforeja ja kielikuvia, joita voivat käyttää poliittisessa retoriikassa. Vuonna 1917 edustaja Yrjö Sirola väitti, että kirjojen korkea hinta on esteenä suomalaisen politiikan kehittymiselle, koska kansanedustajilla ei ole varaa lukea riittävästi:

"Minä valitan sitä, että meidän maassamme politiikan alalla ammattitaito on huono, koska meillä on liian vähän ammattipolitikoitsijoita. Minulla itselläni, sen tunnustan, olisi vilpitön halu kehittää itseäni sellaiseksi, mutta nykyään esimerkiksi kirjain hinnat ovat niin hirvittävän korkeita, että näitä välttämättömiä ammattikehityksen välineitä ei juuri kannata hankkia. "

Kirjat auttavat yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Kansanedustajat lukevat kirjoja myös löytääkseen niistä uusia ajatuksia ja ideoita yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Kirjat voivat avata uusia näkökulmia eduskunnassa käsiteltäviin asioihin, kuten edustaja Paavo Aarniokoski kertoi vuonna 1940:

"Minulla on aina ollut se käsitys, että Pohjolassa, varsinkin Lapin läänissä, luonto on karua ja viljan viljelys kannattamatonta. mutta luettuani kirjan Kappale Karjalaa ja Perä-Pohjolaa minun täytyy kokonaan asettua toisesta perspektiivistä katselemaan Perä - Pohjolan maita asutuskysymyksen kannalta."

Kirjat puhuttavat. Monet kansanedustajista lukevat kirjoja kehittääkseen puhetaitoaan – tai osallistuakseen ajankohtaiseen kulttuurikeskusteluun. Kansanedustajat ovat eduskunnassa mm. väitelleet, kertooko Aleksis Kiven Seitsemän veljestä suomalaisten taipumuksesta eristäytyä muusta maailmasta, loukkaako Jaroslav Hašekin Kunnon sotamies Švejk sotilaskunniaa, vaarantaako Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saaristo maamme suhteet Neuvostoliittoon ja kuvaako Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema totuudenmukaisesti kehitysmaita.


Tervetuloa lokakuussa tutustumaan näyttelyyn !

Timo Turja

Maksullista ja maksutonta tulostusta

Eduskunnan Tietohallinnon kanssa sovittiin, että kirjaston kesäkiinniolon aikana (18.-31.7) asiakastyöasemien ohjelmistoja  päivitetään ja samalla otetaan käyttöön maksullinen tulostus. Tästä kirjaston hallitus oli tehnyt päätöksen jo maaliskuussa 2011, mutta sen toimeenpanoa lykättiin loppukesälle. Kirjaston hallituksen maaliskuiseen päätökseen sisältyi ehto, jonka mukaan ainakin yhdellä työasemalla tulee säilyttää maksuton tulostus eduskunta-aineiston ja Finlex-sivustolla olevan säädösaineiston osalta.

Käytännössä maksuton tulostus toteutettiin siten, että yksi asiakastyöasema (Neuvontapalvelun takana) viriteltiin web-kioskiksi, josta on pääsy vain Eduskunnan ja Finlex:in sivustoille ja työaseman oheen asennettiin tulostin, jolla tulostus on ilmaista.

Maksullinen tulostus toteutettiin siten, että perinteiset asiakastulostimet poistettiin ja tulostus siirrettiin Yliopistopainon Xerox -kopiokoneille, jotka löytyvät sekä palvelu- että itsepalvelukerroksesta. Käytännössä tulostus tapahtuu siten, että ensin tietokoneelta annetaan normaali tulostuskäsky, jonka jälkeen kopiokoneella suoritetaan varsinainen paperitulostus. Tulosteen saamiseksi ulos kopiokoneesta tarvitaan Yliopistopainon kopiokortti, joita voi esim. ostaa kolikoilla kirjaston taukohuoneesta sekä Yliopistopainon myyntipisteistä.

Aluksi tulostus oli jaettu eri asiakastietokoneiden mukaan niin, että Windows- ja Linux-koneilla oli omat kopiokonetulostimet. Nykyisin Linux-päätteiden tulostus on  poistettu käytöstä ja myös itsepalvelukerroksen kopiokone toimii palvelukerroksen kopiokoneen (oletustulostin) tapaan Windows-koneiden tulostimena . Mikäli palvelukerroksen kopiokoneella on ruuhkaa tai se on rikki, tulostuksen voi siirtää itsepalvelukerroksen kopikokoneelle tai päinvastoin.

Yleisön reaktiot tulostuksen muuttumisesta maksulliseksi ovat vaihdelleet ihmetyksestä ja harmistumisesta neutraaleihin kommentteihin. Joka tapauksessa on selvää, että kopiokoneella tulostaminen on hieman monimutkaisempi prosessi kuin perinteinen tulostaminen. Ensin pitää antaa tietokoneelta tulostuskäsky ja sen jälkeen tulee käydä kopiokortin kanssa vapauttamassa/tulostamassa työ kopiokoneen työjonolta (jota operoidaan, toisin kuin perinteistä kopiointia, kosketusnäytöllä). Mikäli työjonossa on useita töitä, oman työn tunnistaminen voi olla haasteellista, silloin kun tulostetaan internetsivustolta, sillä työjono kertoo vain palvelimen osoitteen. Työjonon Tietoja -välilehdeltä näkee kuitenkin joitakin lisätietoja tulostettavasta tiedostosta - esim milloin lähetetty tulostettavaksi. Suosittelemme, että tietokoneelta tulostettavaksi annettu tiedosto kannattaa käydä tulostamassa samantien - silloin se näkyy työjonossa viimeisenä. Työjonossa tiedostot säilyvät 2 tuntia, jonka jälkeen järjestelmä poistaa ne automaattisesti. Asiakkaan on myös mahdollista poistaa kopiokoneella tulostettavaksi lähettämänsä työ.

Kopiokoneiden yläpuolelle on kiinnitetty tulostusohjeet (suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi). Käyttäjien kannalta kaikkein vaikeinta tuntuu olevan löytää kopiokoneelta tulostuksen työjonovalikko. Tähän päästään painamalla  töiden tila -painiketta. (kts kuva)

Nyt syyskuun alussa, kun  maksullinen tulostus on ollut käytössä kuukauden päivät, voidaan todeta, että kulunut aika on ollut kaikkien toimijoiden osalta uuteen tilanteeseen sopeutumista sekä uusien menetelmien käytön harjoittelua. Ilmeisesti asiakkaat ovat kuitenkin jotenkin saaneet maksulliset tulosteensa. Toivotaan ja pyritään siihen, jatkossa homma sujuu entistä paremmin. Itse toivoisin erityisesti Yliopistopainolta, että kopiokoneen rikkoutuessa ei jouduttaisi odottamaan korjausta useita päiviä ja että kopiokoneet saataisiin korttien sijaan toimimaan mahdollisimman pian esim kännykälllä tai pankkikortilla.

Todettakoon, että Eduskunta- ja Finlexaineistojen  työaseman, jossa tulostus on edelleen maksutonta, käyttö on ollut todella vähäistä, joten muistutan näin lopuksi myös sen olemassaolosta!


Heikki Rajala

PS Eduskunnan kirjasto siirtyi syyskuun alusta taas normaaliin päiväjärjestykseen eli kesäajoista talviaukioloaikoihin. Mikä tarkoittaa, että arkisin kirjasto on taas avoinna klo 9-20 (paitsi maanantaisin ja perjantaisin klo 9-18, lauantaisin klo 9-15). Tervetuloa kirjastoon, myös virka-ajan ulkopuolella, niin vanhat kuin uudetkin asiakkaat!



Kesähelteillä

Heinäkuu on suomalaisten lomakuukausi, jolloin monilla työpaikoilla ja palvelupisteissä eletään hiljaiseloa, näin myös Eduskunnan kirjastossa. Perinteisesti kirjasto suljetaan heinäkuussa ulkopuolisilta asiakkailta kahdeksi viikoksi. Eduskuntaa ja valtioneuvostoa palvellaan kuitenkin myös tänä aikana. Paikalla on minimimäärä henkilökuntaa toimittamassa kirjoja, artikkeleita ja arkistosta asiakirjoja kansanedustajille sekä eduskunnan ja valtioneuvoston virkamiehille. Ministeriöistä tulleisiin tiedonhakupyyntöihin vastataan, niissä voidaan pyytää selvittämään vaikkapa muiden maiden lainsäädäntöä jonkin asian suhteen.

Näiden akuuttien toimeksiantojen lisäksi on töitä, joita on hoidettavana, olipa kirjasto avoinna tai ei: uutta aineistoa voi hankkia, luetteloida ja asiasanoittaa. Kokoelmia voi evaluoida ja tietokantoja päivittää. Kaikenlaisia rästitöitä jää itse kullekin kiireisemmiltä ajoilta. Kesällä on paremmin aikaa myös tulevien projektien valmisteluun. Kaksi vuotta sitten kirjoitin työkaverin kanssa tekstejä lakikirjanäyttelyä varten.
Tänä kesänä tiedän parin työhuoneen takana toisen kollegan paneutuvan kirjoittamiseen erästä tulevaa näyttelyä varten.

Hiljaista kuitenkin on asiakastilojen ja melkein kaikkien työhuoneiden ollessa tyhjinä. Laitoshuoltajat käyttävät tätä hyväkseen: he suursiivoavat, esimerkiksi palvelu- että työtilojen lattiat vahataan ja kiillotetaan. Se kuulemma paitsi vaikuttaa ulkonäköön myös helpottaa syksyllä ja talvella puhtaanapitoa. Nostan hattua noille ahertajille. Kuten myös asiakkaat tietävät, ilmastointi ei toimi rakennuksessa. Nytkin kirjoittaessani on tukalan kosteaa ja kuumaa, vettä juomalla ja pitämällä pyörivän tuulettimen kierrättämässä ilmaa selviän työkoneen ääressä. Kirjaston ensi vuonna alkavassa remontissa on tarkoitus saada ilmastointi kuntoon. Tähän vuonna 1978 käyttöön otettuun rakennukseen oli alun perin valittu kustannussyistä ilmastointiratkaisu, joka ei sitten ole toiminut milloinkaan.

On oma fiiliksensä olla töissä kirjaston ollessa suljettuna. Harvojen paikalla olevien välillä syntyy helposti tietynlaista yhteenkuuluvuutta. Käsitelty on muun muassa toimittajalegenda Erkki Toivasen elämänuraa kuolinuutisen saavuttua. Kuten Eila-Maija Mirolybov totesi illan YLE:n uutislähetyksessä, Toivanen jätti jälkeensä paljon säilyvää. Meidänkin kokoelmissa on hänen kirjojaan.

Oman mausteensa kesällä paikalla olemiseen tuo myös se, että politiikassa tapahtuessa huomaa sen kirjastossa työskenteleväkin. Tämä voi liittyä johonkin työtehtävään. Tai sitten se voi olla törmäämistä suuren valiokunnan kokoussalin ulkopuolella parveileviin median edustajiin mennessään syömään pikkuparlamentin ravintolaan. Pääministeri oli valiokunnassa kuultavana ja hakemassa valiokunnan tukea valtioneuvoston kannalle Kreikan lisälainoituksesta ennen lähtöään euroalueen päämiehien huippukokoukseen Brysseliin 21.7.  Asia kiinnostaa minua ja samana päivänä oli tullut tieto Erkki Toivasen poismenosta. Illalla kotona surffailin netissä ja löysin hänen puheenvuoronsa "Euron ensimmäinen kriisi", jonka hän oli kirjoittanut 20.5.2010 Syvällisen tietämyksensä ja ammattitaitonsa ansiosta hän onnistui jakamaan tietoa, joka auttaa ymmärtämään tänä päivänä tapahtuvaa.

Näihin mietteisiin lopetan. Tämä blogi tullaan julkaisemaan vasta sitten, kun kollegat, jotka hoitavat blogien päivityksen sivustolle, ovat paikalla – sillä kuten todettua, keskikesällä kirjastossa on paikalla minimimiehitys. Kirjaston avautuessa toivotan teidät asiakkaat ja työkaverit itse kunkin loman loputtua lämpimästi tervetulleiksi! On mukavaa kun olette taas paikalla.


Mirja Pakarinen 22.7.2011

Jälkikirjoitus maanantaina 25.7.2011

Yllä olevan kirjoitin perjantaina iltapäivällä. Tänään sanattomana.

http://www.vnk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=334703

Yhteistyö on voimaa!

Kirjastojen välinen maailmanlaajuinen ja kansallinen yhteistyö on ollut kirjastojen toiminnan vahvuus kautta aikojen. Se on palvellut kirjastojen asiakkaiden hyötyä. Kansanedustajakin saa tarvitsemansa teoksen lainaksi esimerkiksi British Librarysta muutamassa päivässä ja sähköisen artikkelikopion lähes mistä tahansa maailmassa ilmestyvästä lehdestä jopa samana päivänä.

Kotimaiset tieteelliset kirjastot tallentavat aineistotietonsa yhteiseen Linda-kokoelmatietokantaan ja asiasanoittavat myös kotimaisia lehtiartikkeleita Arto-tietokantaan. Molemmat tietokannat ovat opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen turvin maksutta kaikkien käytettävissä.

Aineiston luettelointi ja kuvailu vaatii osaavia asiantuntijaresursseja, jotka maksavat. Ainakin ennen kirjastoissa ajateltiin, että hyvä periaate on, että me teemme osamme ja muut vastaavasti osansa, ja kaikki hyötyvät.

Linda tietokannasta on tekeillä kustannus-hyötyanalyysi, jonka alustavien tulosten perusteella voidaan jo nyt sanoa että luettelointitietueen kopiointi sen avulla on huomattavasti nopeampaa (siis halvempaa) kuin manuaalinen luettelointi. Hyvä näin, sillä tämä on yksi näiden tietokantojen olemassaolon tarkoitus asiakkaiden tiedonhaun helpottamisen lisäksi. Tämä siis säästää aikaa ja rahaa kirjastoissa.

Valtionhallinnon ja erityisesti yliopistojen aseman muutokset ovat viime aikoina antaneet "yhteistyölle" omituisia piirteitä. Osa kirjastoista ei enää halua osallistua työpanoksellaan tietokantojen tuottamiseen, mutta kylläkin muiden tuottamien tietojen hyödyntämiseen maksuttomasti. Pelkään pahoin, että yliopistojen rahoitusmallin tiukennettua tämä kehitys laajenee koskemaan yhä useampia, ennen yhteisesti tehtyjä asioita.

Onko oikein että muut kirjastot panostavat resurssejaan kaikkien kirjastojen ja kaikkien asiakkaiden hyödyksi ja osa nauttii maksutta muiden tekemästä työstä?

Mielestäni tämä yhteisten kansallisten resurssien kannalta huono kehitys tulisi pysäyttää ennen kuin se lopulta tuhoaa koko kirjastoverkon. Ketkäpä muut kuin kirjastojen johdossa olevat ihmiset, voisivat tähän tehokkaimmin vaikuttaa?

Toivon, että aiemmin mainitsemastani kustannus-hyötyanalyysista tulisi sellainen, jota me johtajat voisimme käyttää tukena kun kerromme näistä asioista omissa organisaatioissamme ja perustelemme yhteistyön hyötyjä.


Sari Pajula

PS Linkki: Kotimainen oikeudellinen kirjallisuus (1982-) Selma -kokoelmatietokannassa.

Eurooppalaisen digitaalisen kulttuurin kohtauspaikka

Europeana on portaali, jossa Eurooppa esittelee digitoitua kulttuuriperintöään. Kuuden valtiomiehen kirje Euroopan unionin komissiolle vuonna 2005 käynnisti hankkeen, jonka ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 2008. Käynnistämisvaiheessa Europeana sisälsi viisi miljoonaa nimekettä. Tällä hetkellä voimme lukea, katsella, kuunnella ja kokea jo 15 miljoonaa teosta.

Europeanan aineisto on tekijänoikeuksista vapaata: maalauksia, valokuvia, äänitteitä, elokuvia ja kirjoja eurooppalaisista kirjastoista, arkistoista, museoista ja gallerioista. Aineistoa tuottaa jo 1500 organisaatiota. Suomesta kokoelmiaan esittelevät mm. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingin kaupunginkirjasto ja Kansalliskirjasto. Europeana-kokoelmien suuria tarjoajia ovat British Library, Rijksmuseum ja Louvre

Euroopan komissio rahoittaa portaalin infrastruktuurin. Kunkin maan digitointipolitiikka ja resurssit määrittelevät portaalin aineistotyypit ja määrät.


Millaisena Suomi näyttäytyy Euroopan digitaalisella kohtauspaikalla?

Suomen osuus Europeanassa on vielä pieni, noin 2 % kokonaismäärästä. Portaalin mahtimaita ovat Ranska ja Saksa – molempien osuudet nousevat 18 %:iin. Ruotsi ja Espanja pääsevät yhdeksällä prosentilla seuraaville sijoille.

Suomea koskevaa materiaalia on kuitenkin enemmän kuin Suomi on sitä itse Europeanaan vienyt. Teosten sisältöön kohdistuvalla haulla (Finland) voi saada esim. Arabian astioiden kuvia ranskalaisten digitoimana. Tuottajalla tarkentaen nähdään suomalaisten toimijoitten digitoimia dokumentteja.

Eniten Europeanassa on kuvia (65%), tekstidokumentteja on kolmannes. Suomen osuudessa suurin osa on digitoitua tekstimateriaalia, mm. Historiallisen sanomalehtikirjaston lehtiä, merkkihenkilöiden kirjeitä, vanhoja suomalaisia ja Suomesta kertovia matkailuaiheisia kirjoja. Ellei tekijänoikeudenhaltijoiden kanssa ole sovittu, Europeanaan viedään vain vanhempaa materiaalia.


Huhtikuun suosituimmat

Europeanan useimmin ladattu teos kuluvan vuoden huhtikuussa oli Johannes Vermeerin maalaus Tyttö ja helmikorvakoru. Toiseksi suosituin kohde oli mahdollisesti koruna käytetty kivikautinen riipus. Kolmanneksi eniten oli avattu Isaac Newton kirja Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet.

Kymmenen katsotuimman teoksen joukossa on neljä maalausta, kaksi esineistä otettua valokuvaa. Muut katsotuimmat olivat kartta, juliste ja lehtikuva. Vain yksi oli kirja.


Tulevaisuudesta

Euroopan kulttuuriperinnön digitointi on jättimäinen tehtävä, joka vaatisi 100 miljardin euron panostuksen. Näin todetaan Europeanan tulevaisuutta pohtineen ”viisaiden komitean” - Comité des Sages - raportissa. Vuotta 2016 esitetään merkkipaaluksi, jolloin EU-maiden arvokkaimmat kulttuuriteokset olisi digitoitu Europeanaan.

Komitea suosittaa, että julkisissa kokoelmissa oleva aineisto tulisi digitoida ensisijaisesti julkisin varoin. Tällä taataan se, ettei aineiston käytölle tule tarpeettomia rajoituksia. Kulttuurilaitokset ovat tehneet ja komitean suosituksesta niiden kannattaakin tehdä digitointisopimuksia yritysten kanssa. Näissä tapauksissa aineisto tulisi antaa avoimeen käyttöön viimeistään seitsemän vuoden kuluttua.

Komitean mielestä Europeanaa tulisi käyttää myös digitoidun aineiston arkistona, dokumentin ainoana säilytyspaikkana.

Europeana tarjoaa linkkejä myös ulkopuolisille yhteisösivustoille, jotka sisältävät Euroopan tiede- ja kulttuuriperintöön liittyviä aineistoja, keskusteluryhmiä ja sosiaalisen median palveluja. Tätä palvelua komitea haluaa laajentaa.


Kaisa Paavilainen

Ollaan yhdessä - pienet ja suuret!

Eurooppa-päivänä 9.5 2011 Eduskunnan kirjastossa julistettiin Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston ja Suomen Lasten Parlamentin järjestämän alakoululaisten kuvataidekilpailun voittajat ja samalla avattiin kilpailuun osallistuneista töistä koottu näyttely.

Ystävyyttä maapallon ympäri -teeman pohjalta laadittuun kilpailuun osallistui yli tuhat työtä, joista osa on arviointilautakunnan työn tuloksena valikoitunut näyttelyksi. Valittu teema näkyy töiden aihevalinnoissa – usein niissä esiintyy yhdessä sekä erilaisia ihmisiä että eläimiä.

Taide-elämys on subjektiivinen juttu. Omasta mielestäni näyttelyn työt ovat hyviä erityisesti koskettavuudessaan. Raikkaiden värien lisäksi niistä välittyy hyvin nuorten taiteilijoiden halu tehdä maailmastamme parempi paikka elää yhdessä ja sovussa kaikkien kanssa.

Tervetuloa tutustumaan töihin, joissa yhdessäolo ja ystävyys vallitsee, hyvä on mahdollista ja toivo elää!

Heikki Rajala

Built-in Orderly Organized Knowledge

Vappulounaan jälkeisessä ironiassa inspiroituu lukemista edistävän projektin sivustolta löytyvästä videosta, joka esittelee uutta sormitietokonetta muistuttavaa teknologista innovaatiota – tuote ei tarvitse johtoja, ei virtalähdettä, on ympäristöystävällinen, ei tarvitse päivityksiä ja on aina käytettävissä. Vitsi ei ole uusi - idea tähän espanjalaiseen toteutukseen on haettu R. J. Heathornin 1960-luvun alussa Punchissa ilmestyneestä pakinasta, jota lienee vuosien varrella lainattu ja varioitu usein. Heathorn paljasti aikoinaan tämän loistavan "Built-in Orderly Organized Knowledge" –nimisen kojeen, josta yleisimmin käytettiin alkukirjaimista rakentuvaa lyhennettä BOOK. Myös brasilialaista humoristia Millôr Fernandesia ja tieteiskirjailija Isaac Asimovia on esitetty vitsin kehittäjänä.

Tätä kirjoittaessani Eduskunnan kirjasto on aloittanut etävarastossaan olevien aineistojen muuton. Noin kolme kilometriä Yhdistyneiden kansakuntien asiakirja-aineistoja, eri maiden (mm. ranskalaisia ja vanhempia saksalaisia) valtiopäiväasiakirjoja ja säädöslähteitä sekä kirjaston julkaisuvarastoaineistoja siirretään hyvissä ajoin ennen vuonna 2012 alkavaa remonttia väliaikaisiin suojiin. Täytyy todeta, että muutaman BOOK-kilometrin, saatikka useamman, siirtämisessä on puuhastelemista, … mutta kyllä se sujuu!

R. J. Heathornin alkuperäisteksti löytyy netistä, ja BOOK-formaatissa se on julkaistu ainakin Philip Hillsin toimittamassa teoksessa The future of the printed word. London: Frances Pinter, 1980, jonka saatavuuden Eduskunnan kirjastosta voit tarkistaa täältä.

Did you know the BOOK –video Youtubessa

Kiitos vihjeestä Lonely Librarianille


Kaarlo Mäkelä

Hauskaa Vappua & Klara Vappen

Toivottaa: Blogitoimitus



"Lisää kuvia blogiin niin jutut elävöityisivät."

Parlamenttikirjato-blogin ensimmäinen juttu oli "Blogien määrä ja laatu" ja se julkaistiin 24.7.2007. Siitä lähtien blogin ulkoasu on pysynyt lähes samana. Nelisen vuotta on (virtuaali)maailmassa pitkä aika vaalia muuttumattomuutta. Tarvittiin Eduskunnan kirjaston käyttäjäkysely 2010 ennen kuin ulkoasun uudistaminen tuli ajankohtaiseksi. Hyvä lisä oli Bloggerin antamat uudet mahdollisuudet blogin ulkoasun muokkaamiseksi.

Käyttäjäkyselyn verkkopalveluihin liittyvässä kysymysosiossa pyydettiin sanallista palautetta tai kehittämisideoita sekä pyydettiin kertomaan, mitä verkkopalveluja pitää hyödyllisinä. Parlamenttikirjasto-blogi sai mm. tällaiset kommentit:
"Kiva kun olette mukana sosiaalisessa mediassa! Blogi on kiva juttu."
"Lisää kuvia blogiin niin jutut elävöityisivät."

Blogin uusi ulkoasu otettiin pääosin käyttöön huhtikuun alussa. Blogiin kaivattua elävöittämistä on toteutettu sijoittamalla blogin vasempaan laitaan kuvia kirjaston tiloista ja palvelutilanteista. Kuvat toimivat linkkeinä kirjaston www-sivuille. Ensimmäinen kuva johdattaa kirjaston tehtäviin ja tavoitteisiin ja klikkaamalla kirjastokortin kuvaa pääsee täyttämään kirjastokorttihakemusta. Kuvia ja linkkejä on tarkoitus vaihdella ajan mittaan ja tehdä näin tutuksi kirjaston palveluja ja tiloja blogin lukijoille. Jatkossa myös  blogitekstien kuvitusta pyritään lisäämään.

Vanhaan blogin ulkoasuun verrattuna Parlamenttikirjasto on nyt selkeämmin Eduskunnan kirjaston blogi. Blogin yliökuva on sama kuin kirjaston julkisten verkkosivujen etusivulla. Blogin värit sininen, punainen ja valkoinen ovat myös tuttuja kirjaston www-sivuilta.

Parlamenttikirjasto -blogin ei ole tarkoitus säilyä nykyisessä kuosissaan seuraavaa vaalikautta.Vaihtelu virkistää ja ajoittaiset muutokset ovat tarpeellisia. Toivomme lukijoiltamme  edelleen kommentteja blogiteksteihin ja kaikenlaista muutakin blogiin liittyvää palautetta!


Päivi Erkkilä & Heikki Rajala

PS.
Muistakaa käydä sunnuntaina äänestämässä!

Tietoa tarjotaan eduskuntavaaleista ja kansanedustajaehdokkaista

Näin eduskuntavaalien alla ei voi väittää, ettei tietoa vaaleista olisi tarjolla. Tiedon läpikäyminen ja tutkiminen tullakseen hyvin perehtyneeksi vaatii kuitenkin hieman aikaa. Juuri nyt kansalaisella on h-hetki ja suuri mahdollisuus vaikuttaa ja siten oman ehdokkaan valintaan kannattaa keskittyä huolella.

Oikeusministeriön Vaalit.fi verkkosivuilla on tuhti paketti päivän aiheesta. Eduskuntavaaleja taustoitetaan kertomalla mm. eduskunnan tehtävistä, vaalilainsäädännöstä, vaalirahoituksesta, vaalipiireistä, ehdokasasettelusta, vaalien toimittamisesta ja vaalien tuloksesta laskennasta ja itse tuloksista. Niin äänestäjää kuin ehdokastakin opastetaan monin tavoin ja mm. ehdokaslistat ja tiedot ennakkoäänestyksestä löytyvät heti etusivulta. Puolueisiin ja niiden historiaan voi uppoutua, jos haluaa päästä entistä syvemmälle.

Vaalimaatti 2011 – Eduskuntavaalit 2011 sisältää rekisteröityjen puolueiden vaaliohjelmia sekä voimassaolevia puolueohjelmia. Vaalimaatin tietokannasta löytyy puolueiden ohjelmia kokonaisuudessaan.

Vaalikoneista ei tule puutetta. Niistä löytyy listaus mm. Vaalit.fi –palvelusta. Tulosten eroavaisuuksista eri vaalikoneiden kesken kuulee päivittäin nyt kun äänestäjät tietysti etsivät itselleen sopivaa ehdokasta.

Koska itselläni on vielä ehdokas "hukassa", kokeilin kolmea vaalikonetta: YLEn, Helsingin Sanomien ja Terve Vaalikone 2011:ta. Menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, tulokset erosivat kyllä huomattavasti jopa puoluetasolla. Huomasin myös, että pitää olla todella aktiivinen kansalainen, jotta pystyy muodostamaan mielipiteen kuhunkin kysymykseen eikä vastaamiseen mene kohtuuttomasti aikaa.

Kansanedustajaehdokasta valitessa voi hyödyntää myös eduskunnan verkkosivuja  niiden ehdokkaiden osalta, jotka pyrkivät eduskuntaan uudelleen. Kunkin kansanedustajan valtiopäivätoimet (aloitteet ja kysymykset), täysistunnossa pidetyt puheenvuorot tai äänestyskäyttäytyminen kertovat kansanedustajan aktiivisuudesta, mielipiteistä ja siitä mitä hän on saanut edustajana toimiessaan aikaan. Jos oma ehdokas pääsee eduskuntaan, aktiivisella kansalaisella ja äänestäjällä on tällä tavoin mahdollisuus koska tahansa seurata "oman" kansanedustajansa työtä ja aikaansaannoksia.

Eduskuntaan uudelleen pyrkivien kansanedustajien ja uusien ehdokkaiden omat verkkosivut ja blogit toimivat myös hyvänä valinnan helpottajana - tai vaikeuttajana. Tietoa on kyllä tarjolla, mutta kuinka hyvin siihen ehtii ja malttaa kukin äänestäjä paneutua. Väistyvän eduskunnan kansanedustajien blogisivut on listattu eduskunnan verkkosivuille.


Kristiina Hakala


PS.

Viime lauantaina jaetussa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli mielenkiintoinen juttu Googlen hakutilastojen vertailtavuudesta vaaligallupeihin. Kannattaa lukea.

Inspiraatiota, ideoita ja oppimista benchmarkingin avulla

Minulla on tällä viikolla ollut mahdollisuus tutustua kahden eri kirjaston palveluihin. Tiistaina Eduskunnan kirjaston ryhmä vieraili Aleksanteri-instituutissa, jossa tutustuimme instituutin toimintaan ja sen kirjastoon. Vierailua emännöi aikaisempi kollegamme Jenni Mikkonen, joka nykyisin toimii Aleksanteri-instituutin kirjaston informaatikkona. Eilen puolestaan kollegamme Heli Yamaguchi esitteli meille Aalto-yliopiston palvelujen tuotteistamista.


Wiki-sovelluksia ja palvelujen tuotteistamista

Aleksanteri-instituutin esittelytilaisuuteen osallistuivat myös Irma Reijonen ja Marjo Kuusela Kansalliskirjaston Slaavilaisesta kirjastosta, Slavicasta. He esittelivät meille Slavican aineistoa ja toimintaa ja kertoivat meneillään olevasta wiki-projektista. Slavica-wikiin kerätään tutkijoille, opiskelijoille ja Slavican henkilökunnalle tärkeitä ja kiinnostavia vinkkejä ja linkkejä sekä Venäjän ja Itä-Euroopan että slavistiikan tutkimuksen alalta. Slavica-wiki on nyt myös meidän yliopiston ulkopuolisten saatavilla verkossa. Mielestäni Slavican toteuttama wiki on erinomainen tapa koota ja jäsentää tietoa tiettyyn aihepiiriin liittyen ja jakaa kirjaston tietämystä oman aihepiirinsä aineistoista.

Wikiä on käytetty työkaluna myös Peace Palacen kirjaston kansainvälisen oikeuden tiedonlähdeoppaissa (research guides) joihin tutustuin viime syksynä osallistuessani oikeudellisten kirjastojen kansainvälisen järjestön IALL:n vuosikonferenssiin Haagissa. Ideana näissä tiedonlähdeoppaissa on, että kansainvälisen oikeuden käsitteistä tehdään aihe-esittelyjä, joihin lisätään kirjallisuusviitteitä ja linkkejä aihetta käsitteleville verkkosivuille. Kirjallisuuden osalta tiedonlähdeoppaissa on hyödynnetty pitkälti Peace Palacen kirjaston omaa kokoelmaa..

Kollegamme Heli Yamaguchi, jonka vakituinen työpaikka on Aalto-yliopiston kirjaston Töölön kampuskirjastossa, kertoi puolestaan kauppakorkeakoulun kirjaston palvelujen tuotteistamisesta. Menestyksekkäin palvelutuote on gradustartti, jonka kautta opiskelijoille tarjotaan henkilökohtaista tiedonhallintakoulutusta graduntekovaiheessa. Gradustartti on määritelty, standardoitu ja asiakaslähtöinen kirjaston palvelutuote, jota tämän johdosta on helppo markkinoida asiakkaille. Gradustartin onnistuneisuudesta kertonee se, että noin puolet graduvaiheessa olevista opiskelijoista osallistuu gradustarttiin, vaikkei palvelu ole pakollinen osa opintoja. Myös Helin esitys oli mielenkiintoinen ja herätti keskustelua: Mitkä meidän palveluistamme voisi tuotteistaa ja miten se kannattaisi tehdä?

Sekä wiki, että palvelujen tuotteistaminen ovat omassa kirjastossamme ajankohtaisia asioita. Eduskunta-aiheisen wikin perustaminen on kirjattu Eduskunnan kirjaston tuoreeseen strategiaan yhtenä eduskuntatiedon saatavuuden parantamiseen tähtäävänä toimenpiteenä. Myös uusien, pidemmälle jalostettujen palvelutuotteiden luominen on mainittu tavoitteena vuosille 2011-2015 ulottuvassa strategiassa.


Tiedon jakamista ja oppimista kollegoilta

Benchmarking tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen ja omien toimintamallien kyseenalaistaminen. Se on jatkuva ja systemaattinen organisaation tuottavuuden, laadun, työprosessien ja työtapojen tehokkuuden vertaaminen valioluokkaa edustavien muiden organisaatioiden vastaaviin.

Määritelmällisesti esityksissä ei ollut kyse varsinaisesta benchmarking-toiminnasta. Inspiroitumisesta, oppimisesta ja ideoiden vaihdosta kylläkin! Onneksi kirjastomaailmassa ideoita ollaan niin valmiita jakamaan keskenään, sillä ideat oman organisaation kehittämiseen tulevat hyvin usein ”talon ulkopuolelta”. Omassa organisaatiossa näitä ideoita voidaan sitten soveltaa ja jalostaa oman organisaation tarpeisiin sopiviksi. Kiitokset vielä Jennille, Irmalle, Marjolle ja Helille inspiroivista ja motivoivista esityksistä!

Erika Bergström