Oikeudellisten aineistojen löytäminen ja "verkkoseminaari"

Eduskunnan kirjaston asiakkaita varten on painettujen aineistojen lisäksi runsain määrin elektronisia aineistoja. Vapaasti käytettäviä, luotettavia elektronisia aineistoja muun muassa oikeuden alalta on koottu Elki-linkkitietokantaan. Elkin aineistoja voi jokainen meistä käyttää missä vaan. Sen lisäksi on elektronisia aineistoja, joita saa käyttöönsä tulemalla paikan päälle kirjastoon.

Suurta osaa elektronisten aineistojen tietokannoista voivat asiakkaat käyttää itse. Tietopalvelussa opastamme mielellämme niiden käytössä. Tietopalvelussa tehdään lisäksi tiedonhakuja joihinkin tietokantoihin, joita vain me kirjaston tietoasiantuntijat voimme käyttää. Ainakin itse olen tehnyt tätäkin yhdessä asiakkaan kanssa: istutaan vierekkäin koneen äärellä ja katsotaan miten ja mitä löytyy.

Kirjaston tietopalvelussa valtaosa tiedonhauista on maksutonta. Ainoastaan tietopalvelun käytössä olevien tietokantojen osalta tiedonhaku tai tulostukset tietokannoista maksavat. Tämä tietenkin kerrotaan aina asiakkaalle etukäteen.

Yhteistyö asiakkaiden kanssa on antoisaa. Syksyllä alkavat taas avoimet koulutukset kirjastossa. Opettamalla niissä (kotimaiset säädöslähteet -osuus) opin aina paljon. Tärkeää on myös istua itse oppilaana silloin tällöin. Toissa päivänä osallistuin niin sanottuun webinariin. Saksalaisen Juris-tietokannan käyttämiseen sai koulutusta verkon kautta. Juris on yksi ainoastaan kirjaston tietopalvelussa käytettävistä tietokannoista.

Aloitus oli iltapäivällä klo 14 Saksan aikaa ja klo 15 Suomen aikaa. Olihan se vähän jännittävää etukäteen. Meitä osallistujia oli pyydetty ilmoittautumaan seminaariin varttia vaille. Hiukan ennen klo 15 oli 7 osallistujaa ilmoittautuneina ja seminaarin vetäjä kertoi chatissa vielä kahta osallistujaa odotettavan. Melkein täsmällisesti "pünktlich" päästiin aloittamaan. Olin näköjään ainoa ulkomailta mukana oleva.

Kokemus oli mukava ja myönteinen. Kuvasta pystyi hyvin seuraamaan esimerkkejä, joita opettaja näytti ja kertoi samalla. Chatia käytti yksi osallistujista kysyäkseen, mistä saa kokokuvan - se näppäin kun oli hävinnyt - jonka jälkeen opettaja laittoi näppäimen taas näkyville. (Sain minäkin taas napautettua suuremman kuvan). Harmikseni jouduin lähtemään kesken pois. Lähtiessäni olin ollut mukana reilun tunnin. Olisi ollut kiva nähdä, millaista keskustelua syntyi ja miten toiminta jatkui. Koulutuksen jälkeen bussipysäkille juostessani mietin, että pitäisiköhän meidänkin kirjaston järjestää joskus tulevaisuudessa tuommoisia verkkoseminaareja vaikka Finlexin käytöstä. Ja jos järjestäisi, niin olisikohan kiinnostusta… ?

(Tästä tämä syksy taas alkaa!)

Mirja Pakarinen

Suojella vai palvella?

Käsiini etsiytyi Candida Höferin kookas valokuvateos kirjastoista eri puolilla maailmaa. Höferin valokuvat keskittyvät kirjastojen sisätiloihin, erityisesti lukusaleihin. Näissä kuvissa kirjastot vaikuttavat puolisakraaleilta tiloilta, vakavan mietiskelyn ja hiljentymisen kammioilta. Ihmisiä – asiakkaita tai virkailijoita – ei kuvissa näy.

Höferin teoksen alussa on englanninkielinen käännös Umberto Econ esseestä De Bibliotheca, joka perustuu vuonna 1981 pidettyyn juhlaesitelmään. Eco ei tyydy pelkkään hymistelyyn, vaan pohtii ilkikurisesti mm. sitä, millainen on huonoin mahdollinen kirjasto. Kirjastojen kannalta olennaisin kysymys on Econ mukaan se, onko perimmäinen tarkoitus suojella ja varjella aineistoa vai palvella asiakkaita ja saada aineistolle maksimaalinen määrä lukijoita.


Vaikka Eco ei suoraan vastaa kysymykseen, hänen esimerkkikirjastonsa Toronton ja Yalen yliopistosta ovat selvästi asiakassuuntautuneita. Esimerkiksi Yalessa asiakas saa läpikäydä aineistoa kahvia siemaillen, mikä ei suojeluun ja kontrolliin keskittyvissä kirjastoissa olisi lainkaan mahdollista. Varastokirjastomaisuuden sijaan palvelukirjastoissa asiakkaat pääsevät myös kaikkein pyhimpään eli kokoelmatiloihin. Erilaisia kieltotauluja ja monimutkaisia sääntöjä on mahdollisimman vähän.

Palvelusuuntautunutkin kirjasto haluaa toki myös suojella aineistoa. Kirjasto kuitenkin ottaa tietoisesti sen riskin, että kirjoja toisinaan turmellaan, varastetaan ja siirretään hyllyssä väärään paikkaan. Vandalismi ja sen sietäminen sekä vandalismin aiheuttamien vahinkojen minimoiminen on olennainen osa suurten palvelukirjastojen toimintaa.

Palvelu- tai suojelusuuntautuneisuus on jaottelu, jolla voidaan hahmottaa monenlaisten kirjastojen perimmäistä toimintafilosofiaa. Olen itse näin toisaalla tehnyt raportoidessani eurooppalaisten parlamenttikirjastojen kokouksesta.

Kimmo Tuominen