Konferenssissa tapaamiensa ihmisten kanssa on luontevaa vaihtaa kokemuksia ja vertailla käytäntöjä eri asioista. Tänä päivänä viestitään paitsi kasvokkain myös netissä jo ennen konferenssia, konferenssin aikana ja sen jälkeen. Sosiaalinen media on olennainen osa konferenssikokemusta.
Kansainvälisen kirjastoseurojen liiton (IFLA) vuotuinen konferenssi kokoaa yhteen eri kirjastosektorien edustajia ympäri maailmaa. Konferenssi on hyvä tilaisuus saada tietoa siitä, missä kirjastoalalla mennään. Alan uutisia ja keskustelua on toki helppo seurata esimerkiksi RSS-syötteiden avulla, mutta joukolla konferenssiin osallistumalla asiat nousevat esiin yhteisöllisen kokemuksen ansiosta, siksi että kuulluista esityksistä keskustellaan. Kasvokkain ja/tai netissä.
IFLAn tämänvuotisessa pääkonferenssissa Göteborgissa elokuussa ajantasaista tapahtumatietoa oli helppo seurata verkossa. Seurantaa varten oli luotu verkkosivu The IFLA 2010 Experience. Sivulla mm. tiedotettiin viimehetken muutoksista ja uutisoitiin tapahtumia ja nostettiin esiin konferenssin kohokohtia. Verkkosivun kautta tai suoraan Twitteristä (#ifla2010) saattoi seurata osallistujien twiittauksia tai twiitata itse kommentteja kuulemistaan esityksistä, tilaisuuksista, joihin osallistui, tai tunnelmistaan muuten vain. Jotkut twiittaajat olivat hyvin aktiivisia. Heidän nasevien kommenttiensa lukeminen elävöitti konferenssipäiviä.
Twitter-linkityksen lisäksi yllämainitulle IFLA-konferenssin seurantasivulle oli koottu linkit yli 50 blogiin, joiden kirjoittajat osallistuivat konferenssiin. Näihin kuului mm. Mace Ojala blogeineen "Riippumaton asiantuntija". Blogikirjoituksen luominen vaatii twiittausta pitemmän ajan, joten monet bloggasivat päivän päätteeksi tai vasta konferenssin jälkeen. Twiitit sen sijaan putkahtivat online, suorana joko tietokoneen näytölle tai matkapuhelimeen. Itse seurasin Twitteristä jonkun hidastempoisen luennon aikana tai luentojen välissä mielenkiintoista kommentointia toisissa saleissa samaan aikaan pidetyistä esityksistä.
Facebookissa on ollut keväästä alkaen kansainvälisiä ryhmiä IFLAn tämänvuotisille pää- ja satelliittikonferensseille. Suomalaisilla on lisäksi oma IFLA Team Finland -facebook-ryhmä, jonka keskustelualuetta on käytetty aktiivisesti kommenttien, valokuvien ja linkkien jakeluun. Suomalaisten facebook-ryhmä jatkaa Helsingissä v. 2012 pidettävän IFLA-konferenssin suunnittelualustana verkkosivuston ohella.
Täysipainoiseen konferenssiosallistumiseen tarvitsee kunnon välineet. Konferenssijärjestäjä tarjosi Göteborgin messukeskuksen tiettyihin tiloihin sijoitettuja tietokoneita niille, joilla ei ollut omaa konetta, käytettäviksi esimerkiksi taukojen aikana. Messukeskuksessa oli käytössä salasanalla suojattu langaton verkko. Jos konferenssiin osallistujalla oli mukanaan oma kannettava laite - esimerkiksi minulla oli miniläppäri - oli sillä erittäin kätevää kirjautua verkkoon, tutustua ajantasaiseen tietoon ja viestiä kollegojen kanssa, puhumattakaan muistiinpanojen tekemisen helppoudesta.
Sosiaalinen media toimii konferenssien aktiivisen seurannan ja tiedonsaannin apuvälineenä myös niille, jotka eivät pääse paikan päälle. Konferensseihin osallistujille se tuo kasvokkaisten tapaamisten oheen laajemman osallistujayleisön ulottuvuuden. Göteborgin IFLA-kokemusteni perusteella voin todeta, että konferenssiosallistuminen voi sosiaalisen median ansiosta olla myös hauskaa.
Sirkka-Liisa Korkeila
Parlamenttikirjasto
perjantai 24. syyskuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Kansanedustajat – arjen sankarit
Kävelin erään kaupungin kadulla tunnetun kansanedustajan kanssa. Vastaan tuli narkomaani, joka oli aivan päästänsä sekaisin. Keskellä katua hän alkoi huutaa: "V…n kansanedustaja, painu H…n täältä pilaamasta meidän elämää." Katu kaikui, ihmiset katsoivat.
En tiedä, ymmärtävätkö ihmiset, kuinka vaativaa kansanedustajan elämä on. Ei ainoastaan itselle, vaan myös perheelle ja läheisille. Ruotsissa tehtiin pari vuotta sitten tutkimus, jossa kansanedustajilta kysyttiin, kuinka moni heistä on kohdannut poliittisista syistä uhkailuja, vahingontekoja tai jopa fyysistä väkivaltaa. Peräti 74 % vuonna 2002 valituista kansanedustajista vastasi kysymykseen myöntävästi. Tilanne Suomessa on todennäköisesti aika samankaltainen.
On niin muodikasta arvostella kansanedustajia. Olisitko sinä kuitenkin valmis siihen, että saisit oman työsi tähden kirjeen, jossa lukisi seuraavaa: "Kiitä Jumalaasi, että silloin klikkasi, kun olit tähtäimessä. Seuraavalla kerralla ei klikkaa." Näin tapahtui Johannes Virolaiselle vuonna 1968.
Läheltä katsottuna kansanedustajat ovat arjen sankareita.
Timo Turja
En tiedä, ymmärtävätkö ihmiset, kuinka vaativaa kansanedustajan elämä on. Ei ainoastaan itselle, vaan myös perheelle ja läheisille. Ruotsissa tehtiin pari vuotta sitten tutkimus, jossa kansanedustajilta kysyttiin, kuinka moni heistä on kohdannut poliittisista syistä uhkailuja, vahingontekoja tai jopa fyysistä väkivaltaa. Peräti 74 % vuonna 2002 valituista kansanedustajista vastasi kysymykseen myöntävästi. Tilanne Suomessa on todennäköisesti aika samankaltainen.
On niin muodikasta arvostella kansanedustajia. Olisitko sinä kuitenkin valmis siihen, että saisit oman työsi tähden kirjeen, jossa lukisi seuraavaa: "Kiitä Jumalaasi, että silloin klikkasi, kun olit tähtäimessä. Seuraavalla kerralla ei klikkaa." Näin tapahtui Johannes Virolaiselle vuonna 1968.
Läheltä katsottuna kansanedustajat ovat arjen sankareita.
Timo Turja
perjantai 10. syyskuuta 2010
Verkkosensuuri leviää nopeasti
Sensuuri mielletään usein menneiden aikojen ja ns. suljettujen maiden ilmiöksi, jossa viestinnän rajoitukset johtuvat demokratian rakenteiden puutteesta. Verkkosensuurin osalta tilanne näyttää kuitenkin ideologisesti monimutkaisemmalta ja laajentumisen nopeuden osalta hälyttävältä.
Vuoden 2009 aikana verkkosensuuri on levinnyt 60 maahan, kun edellisvuonna maiden määrä oli puolet pienempi, totesi Kai Ekholm IFLA-konferenssissa Göteborgissa pitämässään esityksessä. Verkkosensuurista on tulemassa ajankohtainen ja nopeasti leviävä ilmiö.
God, king and sex – sensuurin kestosuosikit
Sensuurin kehitys ja sen uudet muodot verkossa nousi avainteemaksi tämän vuoden IFLA-konferenssissa Göteborgissa vapaata tiedonsaantia edistävälle FAIFE-komitealle. Alexandrian kirjaston kirjastonjohtaja Ismail Serageldin aloitti läpileikkauksella sensuurin historiasta. Sensuurin keskeiset teemat kautta aikojen vaikuttavat pysyviltä: "king, God and sex". Sensuurin koura tarttuu edelleen hanakasti juuri poliittisiin, uskonnollisiin tai seksuaalisiin teemoihin.
Toinen sensuurille aikojen kulussa yhtäläisenä säilynyt piirre on sensuurin ja tekijänoikeuksien välinen tiivis suhde. Tekijänoikeutta ei alkuaan käytetty niinkään suojaamaan luovan työn tekijöiden oikeuksia teoksiinsa, vaan yksinkertaisemmin rajoittamaan oikeutta viestintään. Nykyinen tilanne on monimutkaisempi, mutta edelleen tekijänoikeuksiin liittyvät säätelytoimet alkavat lähentyä sensuurin muotoja.
Verkkosensuuri rakentuu montaa kautta
ACTA-sopimus, joka säätelee piraattituotteisiin puuttumista, mutta sen piiriin kuuluvat myös tekijänoikeudet, oli useamman puheenvuoron aiheena. Tekijänoikeuksien säätelyn myötä sopimusluonnoksen rivien väliin on kätkeytynyt ehdotuksia, jotka käytännöllisesti katsoen merkitsisivät laajamittaisten valvontakäytäntöjen luomista verkkoon tekijänoikeuksien varjolla.
Sopimus on hyvä esimerkki siitä, miten kansainvälisiä verkkosensuurin käytäntöjä voi rakentua tavoilla, joihin poliittinen päätöksenteko ulottuu heikosti. Kuitenkin tämän sopimuksen käytännöt voivat johtaa toimiin, joiden vaikutukset ovat yleisiä ja koskettavat kaikkia. Verkkosensuurin eteenpäin viejinä eivät välttämättä olekaan vain poliittiset tahot, vaan yhtä hyvin se näyttäisi etenevän kaupallisten toimijoiden kautta.
Hakukoneet ja sosiaalinen media tiedonkerääjinä
Toinen avaintekijä verkkosensuurin levittäjänä on teknologia. Sisältöjen suodattaminen ja pääsyn esto tai yhteyksien katkaisu ovat jo tunnettuja vapaata tiedonsaantia sääteleviä valvonta- tai rangaistustoimenpiteitä, joita on käytetty ikävimmissä muodoissaan ns. suljetuissa maissa.
Uudenlaista sensuurin potentiaalia on kuitenkin syntymässä laajentuvan tiedonkeruun sekä tarkentuvan käyttäjien tunnistuksen ja paikantamisen myötä. Niiden osalta voidaan puhua välillisestä sensuurista, jonka aiheuttaa laajentuva valvonta ja tiedonkeruun mahdolliset jälkivaikutukset – tietoisuus mahdollisista seurauksista vähentää halukkuutta puhua ja käsitellä hankalia aiheita.
Kirjastoja tämä koskettaa monin tavoin. Käyttäjien suosimat hakukoneet ja sosiaalisen median palvelut, kuten Google, Facebook ja Amazon, kokoavat ja yhdistelevät valtavia määriä käyttäjästä koottua tietoa. Näihin tietovirtoihin käyttäjät eivät juuri pysty puuttumaan, eikä heillä tyypillisesti ole edes oikeuksia omiin tietoihinsa.
Kysymys on myös periaatteellinen. Kirjastojen perinteisiin arvoihin on kuulunut tiedonhakujen ja lainojen yksityisyyden suoja. Tieto kiinnostuksen kohteista tai luetuista julkaisuista on luottamuksellista. Verkossa nämä periaatteet ovat jo tulleet murretuksi - ja käyttäjän tunnistaminen ja paikantaminen sekä hänen toimensa ja kiinnostusprofiilinsa selvittäminen on tulossa koko ajan helpommaksi. Yksityisyydensuojan ja tietosuojan periaatteet eivät enää päde verkossa.
FAIFE vaikuttaa ja seuraa sensuurin kehitystä
FAIFE-komitea toimii kirjastoalalla kansainvälisen keskustelun herättäjänä ja ajankohtaisten vapaaseen tiedonsaantiin ja sensuuriin liittyvien teemojen esille nostajana. Stuart Hamilton muistutti, että IFLA:lla on erinomainen tilaisuus vaikuttaa, koska sillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun WIPO:ssa, jossa tekijänoikeuksista sovitaan kansainvälisellä tasolla. FAIFE on myös tehnyt oman kannanottonsa ACTA-sopimukseen.
FAIFE on myös järjestänyt eri puolella maailmaa erityisesti verkkotiedonsaantia edistävää koulutusta. Julkisen tiedon saatavuus ja hallinnon läpinäkyvyys on ollut eräs keskeisiä teemoja, joita on haluttu edistää ja tukea. Terveystiedon ja oikeudellisen tiedon saatavuus ovat myös olleet keskeisiä teemoja. Tarkoituksena on myös tavoittaa mukaan keskusteluun komiteaa laajempi joukko kiinnostuneita tahoja etenkin sosiaalisen median kautta.
Eräs tärkeimmistä välineistä seurata vapaan tiedonsaannin tilaa eri puolilla maailmaa on ollut kansainvälinen kysely, IFLA World Report, joka tällä hetkellä sisältää yli 120 maan ilmoittamat tiedot. Viimeisin World Report julkistettiin Göteborgin konferenssissa. Sensuurista ja vapaan tiedonsaannin tilasta eri maissa kiinnostuneille tulokset ovat käytettävissä osoitteessa: http://www.ifla-world-report.org/
FAIFE-komiteassa on ollut vankka suomalaisedustus. Edellisellä kaudella ryhmässä on ollut mukana Tampereen kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto. Nykyisellään komiteaa vetää Kansalliskirjaston Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm ja olen toisena suomalaisedustajana ryhmässä mukana.
Linkkejä:
- FAIFE:n verkkosivu - http://www.ifla.org/FAIFE
- Facebook - http://www.facebook.com/home.php?#!/faife?ref=ts
- YouTube - http://www.youtube.com/user/faife2009
- Päivikki Karhula
Vuoden 2009 aikana verkkosensuuri on levinnyt 60 maahan, kun edellisvuonna maiden määrä oli puolet pienempi, totesi Kai Ekholm IFLA-konferenssissa Göteborgissa pitämässään esityksessä. Verkkosensuurista on tulemassa ajankohtainen ja nopeasti leviävä ilmiö.
God, king and sex – sensuurin kestosuosikit
Sensuurin kehitys ja sen uudet muodot verkossa nousi avainteemaksi tämän vuoden IFLA-konferenssissa Göteborgissa vapaata tiedonsaantia edistävälle FAIFE-komitealle. Alexandrian kirjaston kirjastonjohtaja Ismail Serageldin aloitti läpileikkauksella sensuurin historiasta. Sensuurin keskeiset teemat kautta aikojen vaikuttavat pysyviltä: "king, God and sex". Sensuurin koura tarttuu edelleen hanakasti juuri poliittisiin, uskonnollisiin tai seksuaalisiin teemoihin.
Toinen sensuurille aikojen kulussa yhtäläisenä säilynyt piirre on sensuurin ja tekijänoikeuksien välinen tiivis suhde. Tekijänoikeutta ei alkuaan käytetty niinkään suojaamaan luovan työn tekijöiden oikeuksia teoksiinsa, vaan yksinkertaisemmin rajoittamaan oikeutta viestintään. Nykyinen tilanne on monimutkaisempi, mutta edelleen tekijänoikeuksiin liittyvät säätelytoimet alkavat lähentyä sensuurin muotoja.
Verkkosensuuri rakentuu montaa kautta
ACTA-sopimus, joka säätelee piraattituotteisiin puuttumista, mutta sen piiriin kuuluvat myös tekijänoikeudet, oli useamman puheenvuoron aiheena. Tekijänoikeuksien säätelyn myötä sopimusluonnoksen rivien väliin on kätkeytynyt ehdotuksia, jotka käytännöllisesti katsoen merkitsisivät laajamittaisten valvontakäytäntöjen luomista verkkoon tekijänoikeuksien varjolla.
Sopimus on hyvä esimerkki siitä, miten kansainvälisiä verkkosensuurin käytäntöjä voi rakentua tavoilla, joihin poliittinen päätöksenteko ulottuu heikosti. Kuitenkin tämän sopimuksen käytännöt voivat johtaa toimiin, joiden vaikutukset ovat yleisiä ja koskettavat kaikkia. Verkkosensuurin eteenpäin viejinä eivät välttämättä olekaan vain poliittiset tahot, vaan yhtä hyvin se näyttäisi etenevän kaupallisten toimijoiden kautta.
Hakukoneet ja sosiaalinen media tiedonkerääjinä
Toinen avaintekijä verkkosensuurin levittäjänä on teknologia. Sisältöjen suodattaminen ja pääsyn esto tai yhteyksien katkaisu ovat jo tunnettuja vapaata tiedonsaantia sääteleviä valvonta- tai rangaistustoimenpiteitä, joita on käytetty ikävimmissä muodoissaan ns. suljetuissa maissa.
Uudenlaista sensuurin potentiaalia on kuitenkin syntymässä laajentuvan tiedonkeruun sekä tarkentuvan käyttäjien tunnistuksen ja paikantamisen myötä. Niiden osalta voidaan puhua välillisestä sensuurista, jonka aiheuttaa laajentuva valvonta ja tiedonkeruun mahdolliset jälkivaikutukset – tietoisuus mahdollisista seurauksista vähentää halukkuutta puhua ja käsitellä hankalia aiheita.
Kirjastoja tämä koskettaa monin tavoin. Käyttäjien suosimat hakukoneet ja sosiaalisen median palvelut, kuten Google, Facebook ja Amazon, kokoavat ja yhdistelevät valtavia määriä käyttäjästä koottua tietoa. Näihin tietovirtoihin käyttäjät eivät juuri pysty puuttumaan, eikä heillä tyypillisesti ole edes oikeuksia omiin tietoihinsa.
Kysymys on myös periaatteellinen. Kirjastojen perinteisiin arvoihin on kuulunut tiedonhakujen ja lainojen yksityisyyden suoja. Tieto kiinnostuksen kohteista tai luetuista julkaisuista on luottamuksellista. Verkossa nämä periaatteet ovat jo tulleet murretuksi - ja käyttäjän tunnistaminen ja paikantaminen sekä hänen toimensa ja kiinnostusprofiilinsa selvittäminen on tulossa koko ajan helpommaksi. Yksityisyydensuojan ja tietosuojan periaatteet eivät enää päde verkossa.
FAIFE vaikuttaa ja seuraa sensuurin kehitystä
FAIFE-komitea toimii kirjastoalalla kansainvälisen keskustelun herättäjänä ja ajankohtaisten vapaaseen tiedonsaantiin ja sensuuriin liittyvien teemojen esille nostajana. Stuart Hamilton muistutti, että IFLA:lla on erinomainen tilaisuus vaikuttaa, koska sillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun WIPO:ssa, jossa tekijänoikeuksista sovitaan kansainvälisellä tasolla. FAIFE on myös tehnyt oman kannanottonsa ACTA-sopimukseen.
FAIFE on myös järjestänyt eri puolella maailmaa erityisesti verkkotiedonsaantia edistävää koulutusta. Julkisen tiedon saatavuus ja hallinnon läpinäkyvyys on ollut eräs keskeisiä teemoja, joita on haluttu edistää ja tukea. Terveystiedon ja oikeudellisen tiedon saatavuus ovat myös olleet keskeisiä teemoja. Tarkoituksena on myös tavoittaa mukaan keskusteluun komiteaa laajempi joukko kiinnostuneita tahoja etenkin sosiaalisen median kautta.
Eräs tärkeimmistä välineistä seurata vapaan tiedonsaannin tilaa eri puolilla maailmaa on ollut kansainvälinen kysely, IFLA World Report, joka tällä hetkellä sisältää yli 120 maan ilmoittamat tiedot. Viimeisin World Report julkistettiin Göteborgin konferenssissa. Sensuurista ja vapaan tiedonsaannin tilasta eri maissa kiinnostuneille tulokset ovat käytettävissä osoitteessa: http://www.ifla-world-report.org/
FAIFE-komiteassa on ollut vankka suomalaisedustus. Edellisellä kaudella ryhmässä on ollut mukana Tampereen kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto. Nykyisellään komiteaa vetää Kansalliskirjaston Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm ja olen toisena suomalaisedustajana ryhmässä mukana.
Linkkejä:
- FAIFE:n verkkosivu - http://www.ifla.org/FAIFE
- Facebook - http://www.facebook.com/home.php?#!/faife?ref=ts
- YouTube - http://www.youtube.com/user/faife2009
- Päivikki Karhula
perjantai 3. syyskuuta 2010
Punainen lanka katkeaa
Lähes aina sanomalehteä lukiessani törmään huonoon kielenkäyttöön. En tarkoita ruokottomuuksia, vaan sitä, että joudun lukemaan lauseita uudelleen. Niiden viesti ei mene heti – jos ollenkaan – perille. Tekstin kielioppi- ja muut virheet turhauttavat. Mitä kirjoittaja halusi sanoa? Lehtien oikolukijat lienee jo museoitu.
Ehkä alussa oli lause, ja sitten tuli toinen lause, joka kertoi saman asian eri sanoin. Lopuksi kirjoittaja heitti sanat ilmaan ja jätti pois ne jotka kierivät pöydän alle. Lopuista hän kokosi uuden lauseen, joka näyttää yhdeltä, mutta tuntuu kahdelta. – Arvailun varaan jää oliko oikeasti kyseessä ajatusvirhe, vai tuliko pelkästään kiire.
Osallistuin elokuussa työpaikalla lyhyille ruotsin ja englannin kielikursseille, joiden aiheena oli sähköpostikirjeenvaihto. Molemmilta kursseilta jäi mieleen *selkeys* ja *kohteliaisuus*. Kiteytettynä niillä ilmaistaan sitä, että viestin vastaanottajaa kunnioitetaan.
Lehdistä löytyy vääriä sijamuotoja tai ilmaisuja sekä jo mainittua kahden eri lauseen kätevää mutta epäselvää yhdistämismenetelmää. Tuntuu kuin minua pidettäisiin tyhmänä. Ihan kuin minulle voisi kirjoittaa miten tahansa. Ja kun yritän päästä selvyyteen mistä oikein on kysymys, alan ajatella, että kirjoittaja lintsasi äidinkielen tunneilta.
Kieli muuttuu, muuttaa muotoaan ja kehittyy, niinhän sitä usein sanotaan. Eikä pilkunviilaajista pidetä. Tekstiä tuotetaan kaikkialla, kaiken aikaa ja ihan jokaiselle. Välillä tuntuu siltä, ettei tekstin vastaanottamisella ole enää merkitystä, kunhan "sisältöä" vain on tuotettu. On oma vika, jos ei ymmärrä, eikä suinkaan viestin kirjoittajalla ollut osuutta asiaan.
Puhutusta kielestä ei kannata edes puhua. Nuarempi suamalainen kun ei enää kiinnitä mitään huamiota, jos sanotaan "Viä fiastaan hianon miakkamiähen tiä." Näin ainakin voi päätellä, kun seuraa lapsille dubattuja animaatioita tai nuorten puhetta kaupungilla.
Painettu sana oli toki ennen vakavampaa ja virallisempaa. Sanomalehti ainakin ennen oli suurelta osin luotettavuuden ja uskottavuuden synonyymi. Mihin siis ollaan matkalla, jos jo valtakunnallisesti merkittävissä lehdissäkin lauseet ovat päin honkia? Erilaisia näkökulma-palstoja ja kolumnejakaan en päästä kuin koiraa veräjästä.
Mitä pitäisi ajatella seuraavistakin lauseista: "Mies bongasi istumapaikan vaunun perältä muuan ikämiehen vierestä." "Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen haastoi viime viikolla Soinin joukot eduskuntaryhmän kesäkokouksessa." Jollei varmasti tiedä kenen puoluekokous oli milloinkin, ei voi aukottomasti edes seuraavana tulevasta virkkeestä päätellä haastoiko Arhinmäki Soinin joukot vai haastoivatko Soinin joukot Arhinmäen. Näitä voisi kerätä talteen ja ihmetellä sitten kilpaa.
Tiedän kyllä kokemuksesta, ettei äidinkielenään suomea käyttävä aina selviä täysin pistein suorituksestaan. Kielikorva pysyy kuitenkin paremmin auki, jos sitä harjoittaa lukemalla monipuolisia ja laadukkaita tekstejä. Mitä laajemmalle kielen runtelu leviää, sitä varmemmin jossakin vaiheessa punainen lanka katkeaa.
Raija Hietala
Makupalat – Kielenhuolto. Kielioppi
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=671b6a86-a407-45a2-9a7b-eb5fef4a3a18
Kirjoittajan ABC-kortti
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/
Ehkä alussa oli lause, ja sitten tuli toinen lause, joka kertoi saman asian eri sanoin. Lopuksi kirjoittaja heitti sanat ilmaan ja jätti pois ne jotka kierivät pöydän alle. Lopuista hän kokosi uuden lauseen, joka näyttää yhdeltä, mutta tuntuu kahdelta. – Arvailun varaan jää oliko oikeasti kyseessä ajatusvirhe, vai tuliko pelkästään kiire.
Osallistuin elokuussa työpaikalla lyhyille ruotsin ja englannin kielikursseille, joiden aiheena oli sähköpostikirjeenvaihto. Molemmilta kursseilta jäi mieleen *selkeys* ja *kohteliaisuus*. Kiteytettynä niillä ilmaistaan sitä, että viestin vastaanottajaa kunnioitetaan.
Lehdistä löytyy vääriä sijamuotoja tai ilmaisuja sekä jo mainittua kahden eri lauseen kätevää mutta epäselvää yhdistämismenetelmää. Tuntuu kuin minua pidettäisiin tyhmänä. Ihan kuin minulle voisi kirjoittaa miten tahansa. Ja kun yritän päästä selvyyteen mistä oikein on kysymys, alan ajatella, että kirjoittaja lintsasi äidinkielen tunneilta.
Kieli muuttuu, muuttaa muotoaan ja kehittyy, niinhän sitä usein sanotaan. Eikä pilkunviilaajista pidetä. Tekstiä tuotetaan kaikkialla, kaiken aikaa ja ihan jokaiselle. Välillä tuntuu siltä, ettei tekstin vastaanottamisella ole enää merkitystä, kunhan "sisältöä" vain on tuotettu. On oma vika, jos ei ymmärrä, eikä suinkaan viestin kirjoittajalla ollut osuutta asiaan.
Puhutusta kielestä ei kannata edes puhua. Nuarempi suamalainen kun ei enää kiinnitä mitään huamiota, jos sanotaan "Viä fiastaan hianon miakkamiähen tiä." Näin ainakin voi päätellä, kun seuraa lapsille dubattuja animaatioita tai nuorten puhetta kaupungilla.
Painettu sana oli toki ennen vakavampaa ja virallisempaa. Sanomalehti ainakin ennen oli suurelta osin luotettavuuden ja uskottavuuden synonyymi. Mihin siis ollaan matkalla, jos jo valtakunnallisesti merkittävissä lehdissäkin lauseet ovat päin honkia? Erilaisia näkökulma-palstoja ja kolumnejakaan en päästä kuin koiraa veräjästä.
Mitä pitäisi ajatella seuraavistakin lauseista: "Mies bongasi istumapaikan vaunun perältä muuan ikämiehen vierestä." "Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen haastoi viime viikolla Soinin joukot eduskuntaryhmän kesäkokouksessa." Jollei varmasti tiedä kenen puoluekokous oli milloinkin, ei voi aukottomasti edes seuraavana tulevasta virkkeestä päätellä haastoiko Arhinmäki Soinin joukot vai haastoivatko Soinin joukot Arhinmäen. Näitä voisi kerätä talteen ja ihmetellä sitten kilpaa.
Tiedän kyllä kokemuksesta, ettei äidinkielenään suomea käyttävä aina selviä täysin pistein suorituksestaan. Kielikorva pysyy kuitenkin paremmin auki, jos sitä harjoittaa lukemalla monipuolisia ja laadukkaita tekstejä. Mitä laajemmalle kielen runtelu leviää, sitä varmemmin jossakin vaiheessa punainen lanka katkeaa.
Raija Hietala
Makupalat – Kielenhuolto. Kielioppi
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=671b6a86-a407-45a2-9a7b-eb5fef4a3a18
Kirjoittajan ABC-kortti
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)