Joulu on jo ovella. Jouluperinteitä kaipaaville löytyy oivaa aineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilta. Sinne on kerätty tietopaketteja erilaisista juhlapäivistä ja vuotuisjuhlista kuten myös joulusta. Kaikilla meillä on omat jouluperinteemme, toisilla juhlavalmistelut alkavat jo elokuussa kuten eräästä uutislähetyksestä TV:ssä ilmeni. Toiset saattavat viettää erilaista joulua kaukana perinteistä.
Itselläni taitaa toteutua "rusinat pullasta" -menetelmä, oman syntymäkodin jouluperinteistä ja jouluruoista on tullut valikoiduksi omaan kotiin ja joulunviettoon sellaista, mistä todella itse pitää. Perinteistä on hyvä sopivissa määrin pitää kiinni.
SKS:n joulutietopaketissa on monenmoista, sieltä löytyy tietoa jouluperinteestä, jouluolennoista ja jouluvarusteista. Suomen sanat joulu ja juhla ovat nuorempi ja vanhempi laina samasta muinaisskandinaavisesta kannasta. Pakanallista keskitalven juhlaa on siis vietetty näillä main jo ennen kuin joulu sai kristinuskon omaksumisen myötä nykyisen merkityksensä.
Tontut olivat alun perin kansantarinoiden yliluonnollisia olentoja, tietyn rakennuksen tai paikan haltijoita. Kuvakirjojen ja postikorttien myötä tontut kotiutuivat pian Suomenkin jouluun ja liittyivät apulaisina ja ottolapsina valkopartaisen pukin perheeseen.
Monet kansat ovat käyttäneet juhlissaan puita tai niiden oksia koristeina tai onnea tuovina esineinä. Suomalaisen joulukuusen juuret ovat mannereurooppalaiset, runko pakanallinen ja tuuheimmat oksat protestanttisia, näin kiteytetään kuusen tarina SKS:n aineistossa. Joulukuusella on yhteys myös vanhoihin vihreyssymboleihin: siunauksellisiin, uuden satokauden takaaviin taikaoksiin. Pohjoismaihin joulukuusi saapui 1700-luvulla.
Oleellinen osuus jouluperinteestä löytyy Jouluruoat-otsikon alta: joulumakkaraa, räätikkälooraa, putinkia ja kriiskryynipuuroo. Lopuksi päästään leikkimään eli lähtisimmekö paistisille vaiko kenties hiirisille?
Hyvää joulun aikaa kaikille!
Kristiina Hakala
Parlamenttikirjasto
perjantai 19. joulukuuta 2008
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Google or not to Google?
"..when Google sneezes, the rest of
the world catches a cold.."
- Andrew Keen
Googlen valta-asema tiedonhaussa viime vuosien aikana näyttänyt muuttuneen vankkumattomaksi. Hakupalvelu on vakiintunut myös itsestään selväksi osaksi kirjastojen tiedonhaun opetusta. Mutta juuri, kun on alkanut tuntua siltä, että muiden hakupalvelujen osuuden voisi lähes ohittaa, on viime aikoina alkanut tulla esiin uusia syitä miettiä, olisiko sittenkin hyväksi tutustua vaihtoehtoihin?
Googlesta on tulossa informaation herra
Google mielletään ensi sijassa hakupalveluna, mutta sen toiminta ei enää pitkään aikaan ole rajautunut tiedonhakuun. Se on laajentunut kokoelmaksi verkon työvälineitä, joiden piiriin kuuluvat selain, sähköposti, pikaviestit, blogit, kalenterit, toimisto-ohjelmisto, julkaisut, video- ja kuvagalleriat ja yhteisöpalvelut. Yritys ei siis hallitse vain yhtä sektoria verkossa, vaan sen toimiala ulottuu moninaisten sovellusten alueelle.
Hakukonejätin toimiala verkon ulkopuolella on myös laajempi kuin kenties yleisesti ymmärretään. Googlen väitetään haalineen kokoon yhdessä viime vuonna ostamansa Double Clickin kanssa lähes 70 % verkkomainonnan tuloista. Yritys on ottanut askeleita mobiilimaailmaan ja sijoittanut esimerkiksi uusiutuvaan energiaan. Kuluvan vuoden aikana on kuitenkin tullut selväksi, että Google haluaa vaikuttaa myös politiikkaan. Yritys on tukenut taloudellisesti mm. Barack Obamaa ja panostanut useamman henkilön voimin lobbaamiseen Washingtonissa.
Googlen tapa toimia onkin, erityisesti tämän vuoden aikana, alkanut herättää paitsi huomiota, myös huolta ja kritiikkiä. Kyse ei ole niinkään yksittäisistä sovelluksista, vaan yhtälöstä, jonka palveluiden ja tiedonkeruun laajuus muodostavat. Niiden summa ei näytä vain hyvältä. Googlesta on tulossa, jos ei sormusten, niin informaation herra.
Ilmaispalveluja tiedonkeruuta vastaan
Googlen tarinaa ei moni liene seurannut johdonmukaisesti. Mutta kun tapahtumia seurataan kehityshistoriana, siitä alkaa syntyä enemmän kuin osiensa summa. Yrityksen vaikutusalue ja sen palvelujen toimintamallit ovat viime vuosien aikana muuttuneet erittäin paljon.
Googlen ilmaispalvelujen periaatteena on tarjota palveluja käyttäjiä koskevan tiedon keruuta vastaan. Käyttäjien kannalta erityisesti tiedonkeruun laajentumisella on suurta merkitystä ja kerrannaisvaikutuksia. Varsinkin, jos tietoja ja tiedonhallinnan menetelmiä yhdistellään eri palveluista tai ne välittyvät kolmansille osapuolille.
Googlen haaviin eivät jää vain hakusanat, vaan tiedonkeruussa voidaan käyttää hyväksi myös sähköpostipalvelujen tietoja, paikkatietoa ja valokuvia. Kerätyn tiedon tarkkuus lisääntyy, jos käyttäjä kirjautuu Googlen palveluihin. Tietoja käytetään etenkin mainonnan kohdentamiseen, sillä valtaosa yrityksen tuloista tulee mainosten myynnistä.
Huolta ei vähennä sekään, että viime syksynä Googlen Picasa-kuvapalveluun on liitetty kasvojen tunnistusta hyödyntävä sovellus. Sen avulla tallentamalla omiin kokoelmiinsa halutun henkilön kuvan, Picasan kätköistä löytyvät kaikki muutkin kuvat, joissa hän esiintyy. Käytäntö muuttaa kokonaan Picasa-palvelun luonteen ja sen kontekstin. Suurempi kysymys on kuitenkin, kuinka tiedon ja palvelujen alan ja vaikutusvallan massiivinen laajentuminen on muuttamassa Googlen luonteen?
Vaihtoehtoja kaivataan
Yhteenlaskettuna tai vaikkapa vain varmuuden vuoksi hakupalveluille kaivattaisiin vaihtoehtoja. Tämä on eräs syy, miksi suomalaisten kirjastojen, arkistojen ja museoiden suunnitelmissa oleva Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) yhteinen tiedonhaun käyttöliittymä on alkanut kuulostaa yhä kiinnostavammalta hankkeelta, vaikka sen ala tiedonhaussa onkin huomattavasti Googlea vaatimattomampi.
Tiedonkeruusta ja sen mahdollisista seurauksista huolestuneelle eräs hakukoneiden vaihtoehto on puolestaan metahakukone Ixquick. Ixquickin toiminnan lähtökohtana on vuodesta 2006 ollut, että käyttäjällä on oikeus yksityisyyteen. Siksi Ixquick ei kerää tietoja käyttäjistään: se poistaa tietosuojatiedot 48 tunnin aikana eikä se tallenna käyttäjätunnisteiden evästeitä.
Eurooppalainen Privacy Seal –merkki myönnettiin ensimmäistä kertaa heinäkuussa 2008 ja sen sai Ixquick. Privacy Seal –merkki on tae siitä, että palvelu täyttää Euroopan unionin lakien säädösten ja suositusten vaatimukset tietoturvasta ja yksityisyydestä.
Hakemallakaan en ole löytänyt toista hakukonetta, joka Ixquickin tavoin haastaisi Googlen nimenomaan käyttäjien tietoturvan ja yksityisyyden suojan alueilla. Pärjääkö Ixquick sitten hakukoneena Googlelle, sen jokainen voi arvioida itse.
- Päivikki Karhula, Päivi Erkkilä
the world catches a cold.."
- Andrew Keen
Googlen valta-asema tiedonhaussa viime vuosien aikana näyttänyt muuttuneen vankkumattomaksi. Hakupalvelu on vakiintunut myös itsestään selväksi osaksi kirjastojen tiedonhaun opetusta. Mutta juuri, kun on alkanut tuntua siltä, että muiden hakupalvelujen osuuden voisi lähes ohittaa, on viime aikoina alkanut tulla esiin uusia syitä miettiä, olisiko sittenkin hyväksi tutustua vaihtoehtoihin?
Googlesta on tulossa informaation herra
Google mielletään ensi sijassa hakupalveluna, mutta sen toiminta ei enää pitkään aikaan ole rajautunut tiedonhakuun. Se on laajentunut kokoelmaksi verkon työvälineitä, joiden piiriin kuuluvat selain, sähköposti, pikaviestit, blogit, kalenterit, toimisto-ohjelmisto, julkaisut, video- ja kuvagalleriat ja yhteisöpalvelut. Yritys ei siis hallitse vain yhtä sektoria verkossa, vaan sen toimiala ulottuu moninaisten sovellusten alueelle.
Hakukonejätin toimiala verkon ulkopuolella on myös laajempi kuin kenties yleisesti ymmärretään. Googlen väitetään haalineen kokoon yhdessä viime vuonna ostamansa Double Clickin kanssa lähes 70 % verkkomainonnan tuloista. Yritys on ottanut askeleita mobiilimaailmaan ja sijoittanut esimerkiksi uusiutuvaan energiaan. Kuluvan vuoden aikana on kuitenkin tullut selväksi, että Google haluaa vaikuttaa myös politiikkaan. Yritys on tukenut taloudellisesti mm. Barack Obamaa ja panostanut useamman henkilön voimin lobbaamiseen Washingtonissa.
Googlen tapa toimia onkin, erityisesti tämän vuoden aikana, alkanut herättää paitsi huomiota, myös huolta ja kritiikkiä. Kyse ei ole niinkään yksittäisistä sovelluksista, vaan yhtälöstä, jonka palveluiden ja tiedonkeruun laajuus muodostavat. Niiden summa ei näytä vain hyvältä. Googlesta on tulossa, jos ei sormusten, niin informaation herra.
Ilmaispalveluja tiedonkeruuta vastaan
Googlen tarinaa ei moni liene seurannut johdonmukaisesti. Mutta kun tapahtumia seurataan kehityshistoriana, siitä alkaa syntyä enemmän kuin osiensa summa. Yrityksen vaikutusalue ja sen palvelujen toimintamallit ovat viime vuosien aikana muuttuneet erittäin paljon.
Googlen ilmaispalvelujen periaatteena on tarjota palveluja käyttäjiä koskevan tiedon keruuta vastaan. Käyttäjien kannalta erityisesti tiedonkeruun laajentumisella on suurta merkitystä ja kerrannaisvaikutuksia. Varsinkin, jos tietoja ja tiedonhallinnan menetelmiä yhdistellään eri palveluista tai ne välittyvät kolmansille osapuolille.
Googlen haaviin eivät jää vain hakusanat, vaan tiedonkeruussa voidaan käyttää hyväksi myös sähköpostipalvelujen tietoja, paikkatietoa ja valokuvia. Kerätyn tiedon tarkkuus lisääntyy, jos käyttäjä kirjautuu Googlen palveluihin. Tietoja käytetään etenkin mainonnan kohdentamiseen, sillä valtaosa yrityksen tuloista tulee mainosten myynnistä.
Huolta ei vähennä sekään, että viime syksynä Googlen Picasa-kuvapalveluun on liitetty kasvojen tunnistusta hyödyntävä sovellus. Sen avulla tallentamalla omiin kokoelmiinsa halutun henkilön kuvan, Picasan kätköistä löytyvät kaikki muutkin kuvat, joissa hän esiintyy. Käytäntö muuttaa kokonaan Picasa-palvelun luonteen ja sen kontekstin. Suurempi kysymys on kuitenkin, kuinka tiedon ja palvelujen alan ja vaikutusvallan massiivinen laajentuminen on muuttamassa Googlen luonteen?
Vaihtoehtoja kaivataan
Yhteenlaskettuna tai vaikkapa vain varmuuden vuoksi hakupalveluille kaivattaisiin vaihtoehtoja. Tämä on eräs syy, miksi suomalaisten kirjastojen, arkistojen ja museoiden suunnitelmissa oleva Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) yhteinen tiedonhaun käyttöliittymä on alkanut kuulostaa yhä kiinnostavammalta hankkeelta, vaikka sen ala tiedonhaussa onkin huomattavasti Googlea vaatimattomampi.
Tiedonkeruusta ja sen mahdollisista seurauksista huolestuneelle eräs hakukoneiden vaihtoehto on puolestaan metahakukone Ixquick. Ixquickin toiminnan lähtökohtana on vuodesta 2006 ollut, että käyttäjällä on oikeus yksityisyyteen. Siksi Ixquick ei kerää tietoja käyttäjistään: se poistaa tietosuojatiedot 48 tunnin aikana eikä se tallenna käyttäjätunnisteiden evästeitä.
Eurooppalainen Privacy Seal –merkki myönnettiin ensimmäistä kertaa heinäkuussa 2008 ja sen sai Ixquick. Privacy Seal –merkki on tae siitä, että palvelu täyttää Euroopan unionin lakien säädösten ja suositusten vaatimukset tietoturvasta ja yksityisyydestä.
Hakemallakaan en ole löytänyt toista hakukonetta, joka Ixquickin tavoin haastaisi Googlen nimenomaan käyttäjien tietoturvan ja yksityisyyden suojan alueilla. Pärjääkö Ixquick sitten hakukoneena Googlelle, sen jokainen voi arvioida itse.
- Päivikki Karhula, Päivi Erkkilä
maanantai 1. joulukuuta 2008
Eduskuntakäsitteet tutuksi monikielisen sanaston avulla
Eduskuntasanasto avattiin eduskunnan verkkosivuilla julkiseen käyttöön viime viikolla. Sanasto tarjoaa lähes kuusi sataa eduskuntaan, eduskuntatyöhön ja sen toimintaympäristöön liittyvää käsitettä määriteltyinä ja selitettyinä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lisäksi termeille annetaan vastineet pohjoissaamen, saksan, espanjan, viron, ranskan ja venäjän kielellä.
Käännöksissä ja viestinnässä tarvitaan oikeita termejä
Terminologinen sanasto antaa suosituksia termien käytöstä kullakin sanaston kielellä. Sen tavoitteena on tehdä tunnetuksi ja vakiinnuttaa eduskuntaa koskevia käsitteitä ja termejä.
Sanaston varmoja käyttäjiä ovat kielenkääntäjät, joilla on pitkään ollut tarve saada käyttöönsä eduskuntaterminologiaa eri kielillä. Myös tiedottajat, opettajat, opiskelijat ja tietopalvelualan ammattilaiset hyötyvät nyt valmistuneesta sanastosta. Sanaston määritelmistä ja selitteistä löytyy yleiskielistä tietoa eduskunnan toiminnasta kenelle tahansa tällaista tietoa janoavalle.
Sanaston perusaineistona ovat olleet mm. eduskuntaa koskevat säädökset ja ohjeet sekä eduskunnan omat julkaisut ja verkkosivustot. Mukaan on otettu myös vain eduskunnan sisäisessä käytössä olevia käsitteitä, kuten esim. puhemiehen nuotit, joilla tarkoitetaan puhemiehelle täysistunnon johtamista varten laadittuja istuntokohtaisia ohjeita.
Mobiilisanakirja palvelee liikkuvia käyttäjiä
Terminologisen sanaston tuottaminen on monen tahon yhteistyötä. Tässä tapauksessa sisällön tuotti projektityöryhmä, jonka jäsenet ovat eduskunnan eri toimistojen ja yksikköjen omia asiantuntijoita. Terminologinen asiantuntemus saatiin valtioneuvoston kanslian kielipalvelusta, joka on tuottanut myös muita julkisen hallinnon sanastoja.
Sanastotyö on parhaimmillaan ollut sekä eduskuntatyön että terminologisen sanastotyön oppimisprosessi kaikille tähän työhön osallistuneille. Sanaston ruotsinkielisen osion tekivät eduskunnan omat ruotsin kielen kääntäjät ja muille kielille sanasto saatiin termityöhön perehtyneiden free lance - kääntäjien avulla. Sanaston verkkoversion teknisestä puolesta vastaa Kielikone Oy.
Sanastoa ylläpidetään ja päivitetään jatkuvasti niin, että uudet käsitteet saadaan verkkoversioon ajantasaisesti. Jotta sanasto saadaan mahdollisimman laajaan käyttöön, se on liitetty myös osaksi valtioneuvoston termipankki Valteria. Eduskunnan ja valtioneuvoston piirissä se on MOT-sanakirjapalvelujen kautta myös mobiilikäytössä.
Eduskuntasanaston löytyy osoitteesta: www.eduskunta.fi/eduskuntasanasto
- Marja Oksa-Pallasvuo
Käännöksissä ja viestinnässä tarvitaan oikeita termejä
Terminologinen sanasto antaa suosituksia termien käytöstä kullakin sanaston kielellä. Sen tavoitteena on tehdä tunnetuksi ja vakiinnuttaa eduskuntaa koskevia käsitteitä ja termejä.
Sanaston varmoja käyttäjiä ovat kielenkääntäjät, joilla on pitkään ollut tarve saada käyttöönsä eduskuntaterminologiaa eri kielillä. Myös tiedottajat, opettajat, opiskelijat ja tietopalvelualan ammattilaiset hyötyvät nyt valmistuneesta sanastosta. Sanaston määritelmistä ja selitteistä löytyy yleiskielistä tietoa eduskunnan toiminnasta kenelle tahansa tällaista tietoa janoavalle.
Sanaston perusaineistona ovat olleet mm. eduskuntaa koskevat säädökset ja ohjeet sekä eduskunnan omat julkaisut ja verkkosivustot. Mukaan on otettu myös vain eduskunnan sisäisessä käytössä olevia käsitteitä, kuten esim. puhemiehen nuotit, joilla tarkoitetaan puhemiehelle täysistunnon johtamista varten laadittuja istuntokohtaisia ohjeita.
Mobiilisanakirja palvelee liikkuvia käyttäjiä
Terminologisen sanaston tuottaminen on monen tahon yhteistyötä. Tässä tapauksessa sisällön tuotti projektityöryhmä, jonka jäsenet ovat eduskunnan eri toimistojen ja yksikköjen omia asiantuntijoita. Terminologinen asiantuntemus saatiin valtioneuvoston kanslian kielipalvelusta, joka on tuottanut myös muita julkisen hallinnon sanastoja.
Sanastotyö on parhaimmillaan ollut sekä eduskuntatyön että terminologisen sanastotyön oppimisprosessi kaikille tähän työhön osallistuneille. Sanaston ruotsinkielisen osion tekivät eduskunnan omat ruotsin kielen kääntäjät ja muille kielille sanasto saatiin termityöhön perehtyneiden free lance - kääntäjien avulla. Sanaston verkkoversion teknisestä puolesta vastaa Kielikone Oy.
Sanastoa ylläpidetään ja päivitetään jatkuvasti niin, että uudet käsitteet saadaan verkkoversioon ajantasaisesti. Jotta sanasto saadaan mahdollisimman laajaan käyttöön, se on liitetty myös osaksi valtioneuvoston termipankki Valteria. Eduskunnan ja valtioneuvoston piirissä se on MOT-sanakirjapalvelujen kautta myös mobiilikäytössä.
Eduskuntasanaston löytyy osoitteesta: www.eduskunta.fi/eduskuntasanasto
- Marja Oksa-Pallasvuo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)