Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan järjestämässä Tietoyhteiskunta-akatemiassa pohdittiin viime viikolla tietoyhteiskuntakehityksen tilannetta. Puhujina oli edustava joukko tietoyhteiskunnan näkijöitä ja tekijöitä politiikan ja liike-elämän tahoilta, mutta joukkoon mahtui myös aktiivisia kansalaisjärjestöjen ja -verkostojen edustajia.
Monipolvisessa keskustelussa siirtymä sisältöteollisuudesta sosiaaliseen mediaan nousi erääksi keskeisistä teemoista. Jälkimaininkeihin jäikin kysymys siitä, voisiko politiikasta tulla ratkaisujen etsimistä yhdessä?
Tiedosta tekemiseen
Tietoyhteiskunnan sisällöt ja painopisteet käsitteenä ovat muuttuneet ajan kuluessa. Seminaarissa ei taidettu kertaakaan määritellä, mitä tietoyhteiskunnalla tarkoitetaan. Kirjaston näkökulmasta tietoyhteiskunnassa on pääpaino sanalla tieto, mutta seminaarin monessa puheenvuorossa ei enää puhuttu tiedosta mitään.
Suomessa tietoyhteiskunta on pitkään tarkoittanut tietotekniikkaa ja sen tarjoamista kansalaisille. Kansallinen tietoyhteiskuntapolitiikka ja Arjen tietoyhteiskunta –ohjelma painottavat edelleenkin esimerkiksi infrastruktuurin kehittämistä . Virallisten tietoyhteiskunnan toimijoiden hidasliikkeisemmän koneiston haastajaksi on tullut sosiaalinen media ja sen nopeasti käyttöön otetut uudenlaiset mahdollisuudet ja vilkkaat verkostot.
Sosiaalista mediaa esittelevät puheenvuorot, joita mm. Teppo Turkki, Roope Mokka, Sulka Haro ja Jyri Koskinen tapahtumassa käyttivät, tavoittivat jo askeleita eteenpäin. Tietoyhteiskunta esiintyy niissä pikemminkin pragmaattisena, tekemisen yhteiskuntana.
Verkostot ovat synnyttäneet myös poliittista toimintaa. Esimerkiksi Roope Mokan esittelemä Facebook-yhteisö, USA:sta Suomeen sovellettu Porkkanamafia, kerää yleisöjä yrityksille, jotka lupautuvat tukemaan energiatehokkaita ratkaisuja. Verkkoyhteisö on kyennyt myös jalkautumaan tehokkaasti toiminnaksi verkon ulkopuolella. Yhteisö onkin ihanteellinen malli verkostosta, joka on kehittynyt tukemaan valittua asiaa tai "hyveellistä toimintaa".
Tekemisen politiikka ja tietoyhteiskuntakehityksen suunnitelmat tuntuvat kuitenkin elävän hieman eri ajassa ja ehkä kehittyvätkin erillään toisistaan. Verkkoaktivismi näyttäisi jopa olevan sovelluksissa askeleen tietoyhteiskunnan suunnittelijoita edellä. Ja mitäs tapahtuukaan, kun kansalaiset itse keksivät uudenlaisia ja suunnitelmista poikkeavia poliittisen toiminnan malleja?
Inttämisdemokratiasta wikidemokratiaan
Porkkanamafian suomalainen sisaryhteisö näkeekin itsensä osana uudenlaisen demokratian mallin kehitystä. Roope Mokan mukaan elämme nykyisellään inttämisdemokratiassa, jossa eri näkemyksien paremmuudesta kiistellään oman puolueen eduksi. Hän hahmotteli tulevaisuuden demokratian muuttavan muotoaan wikidemokratiaksi, jossa ei niinkään aseteta erilaisia näkemyksiä vastakkain, vaan etsitään parhaimpia toimintamalleja erilaisia näkemyksiä hyödyntämällä.
Inttämisdemokratiassa kansalaisten roolina on lähinnä antaa äänensä vaaleissa valituille edustajille. Siitä seuraa politiikan yksisuuntaisuus ja poliitikkojen vieraantuminen kansalaisista. Wikidemokratia voisi laajentaa osallistumisen mahdollisuuksia yhdessä toimimiseen ja suunnan etsimiseen (co-creation).
Esitysten perusteella myös verkkodemokratia eroaa wikidemokratiasta siten, että verkkodemokratiassa on kyse kansalaisten enemmänkin yksisuuntaisesta mahdollisuudesta vaikuttaa hallintoon mm. virkamiesten päätöksiin. Esimerkiksi Ota kantaa.fi –foorumilla kansalaisilla on mahdollisuus ilmaista kantansa tekeillä oleviin hallituksen esityksiin ja periaateohjelmiin. Oulun kaupungin kuntalaisaloite -sivun -tyyppinen palvelu on ehkä verkkodemokratiaa parhaimmillaan tällä hetkellä Suomessa.
Wikidemokratiassa olennaista on kuitenkin kaksisuuntaisuus, jossa asioiden ratkaisuja etsitään ja kehitetään yhdessä – ei siis vain tyydytä antamaan palautetta. Tällöin esimerkiksi puolue voisi yhdessä jäsentensä tai kansalaisten kanssa kirjoittaa puolueohjelmansa. Myös kansanedustajien ja kansalaisten välinen vuorovaikutus voisi wikidemokratiassa tapahtua erilaisten wiki-alustojen avulla.
Käydyssä keskustelussa ihmeteltiin, miten ideologisuuden käy wikidemokratiassa. Myös ihmisten kykyä yhdessä tekemiseen epäiltiin. Silti wikidemokratia nähtiin huomionarvoisena kansalaisten poliittisen aktiivisuuden mahdollisuutena, jossa kansalaisten mahdollisuudet tuoda asioita poliittisen päätöksenteon kohteeksi paranisivat.
Verkkolähetys sai liikettä Jaikuun
Tietoyhteiskunta-akatemiaa oli mahdollista seurata netistä verkkolähetyksenä. Valitettavaa kuitenkin on, ettei verkkolähetystä arkistoitu niin, että se olisi ollut myös jälkikäteen katsottavissa. Suurin osa seminaarin esityksistä on kuitenkin tarjolla tulevaisuusvaliokunnan Tietoyhteiskunta-akatemia –sivulla.
Tapahtuma herätti myös vilkasta keskustelua verkossa. Jaikun Seminaarikannussa Tietoyhteiskunta-Akatemiaa selostettiin ja kommentoitiin aktiivisesti. Moni seminaarissa paikanpäällä olijoista seurasi seminaarikannua ja osallistui kirjoitteluun omalla kannettavallaan.
Olisikin ollut mielenkiintoista, jos seminaarissa olisi voinut seurata samanaikaisesti myös seminaarikannun keskusteluja yhteiseltä näytöltä ja jos seminaarikannussa esille nostettuja asioita olisi voitu kommentoida seminaarissa. Vaikka tällainen vuorovaikutuksellisuus ei vielä toteutunut, jäämme kiinnostuksella odottamaan, virkistyykö keskustelu verkon aktiivisten kansalaisten kanssa tulevaisuusvaliokunnan tulevissa seminaareissa.
- Päivi Erkkilä
Parlamenttikirjasto
maanantai 24. marraskuuta 2008
perjantai 14. marraskuuta 2008
Avoimen koodin ohjelmat kirjastoissa – tulevaisuus on hyötyjen yhdistelyssä
Library 2.0 gang –blogissa on käyty mielenkiintoista keskustelua kirjastoautomaation asiantuntijoiden kesken avoimen lähdekoodin ohjelmien tulevaisuudesta kirjastoissa. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille elokuun blogikirjoituksen yhteyteen liitetyn paneelikeskustelun kuuntelemista. Podcast-lähetys kokoaa hyvin joitakin keskeisiä teemoja avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmien nykyisestä kehitysvaiheesta ja niihin liittyvistä tulevaisuuden odotuksista.
Kiinnostus avoimen lähdekoodin ohjelmiin näyttäisi viime aikoina kasvaneen sovelluksien kehityksen myötä kirjastoissa, jopa monien kaupallisten kirjastojärjestelmien käyttäjien parissa. Viitteitä siihen on myös Marshall Breedingin viime vuonna aiheesta tekemässä kansainvälisessä käyttäjäkyselyssä.
Myönteistä suhtautumista vaikuttaisi yllättäen olevan myös monien kaupallisten kirjastojärjestelmien tuottajien piirissä – avoimen lähdekoodin järjestelmien tuottajia ei nähdäkään pelkästään kilpailijoina, vaan yhteistyöstä ennakoidaan löytyvän uudenlaisia hyötyjä molemmille osapuolille.
Avoimuudessa on vetovoimaa
Kirjastojen näkökulmasta avointen lähdekoodin ohjelmien painavimpana etuna on se, että ohjelma on muokattavissa omiin ja eri kirjastojen välillä vaihteleviin tarpeisiin. Räätälöinti on toisaalta myös haaste, sillä se edellyttää ohjelmoinnin osaamista, mikä on tärkeää myös sovelluksen ylläpidossa.
Avoin asenne ja tiivis yhteisöllisyys, joka avoimen lähdekoodin ohjelmien tuotannolle on tyypillistä, voi etuna tuntua myös vetovoimaisemmalta varsinkin, jos kaupalliselta tuottajalta saatu tuki ja ohjelmakehitys koetaan liian hitaana ja raskasliikkeisenä.
Omakaan räätälöinti ja tuen nojaaminen yhteyksiin nopealiikkeisten vapaaehtoisverkostojen kanssa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Miten toimitaan esimerkiksi, jos sovelluksen tuki ja ylläpito jää muutamien osaavien ja innostuneiden henkilöiden varaan ja he siirtyvät muihin tehtäviin? Taustalle tarvittaisiinkin vankka ja ainakin sovelluksen elinkaaren ajan työhön sitoutunut tukiverkosto.
KOHA, Evergreen ja NewGenLib
Kirjastoille avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat tuttuja jo vuosien takaa monenlaisina sovelluksina. Kokonaisia avoimeen lähdekoodiin perustuvia kirjastojärjestelmiä on myös otettu käyttöön etenkin kehitysmaissa.
UNESCO on ollut kirjastoille soveltuvien vapaasti saatavilla olevien ja räätälöitävien ohjelmien kehittäjänä ja tukijana pioneeri – ensimmäisiä sovelluksia kehitettiin jo 1980-luvun puolivälissä. Nykyisellään UNESCO tarjoaa erityisesti kolmea seuraavaa sovellusta kirjastoille: CDS/ISIS (kirjastojen kokoelmatietokantojen tuottamiseen), Greenstone (elektroniseen julkaisemiseen), IDAMS (numeerisen tiedon hallintaan ja data mining-työkaluksi).
Ehkä tunnetuimpia avoimen koodin kirjastojärjestelmiä ovat 2000-luvulla kehitetyt uusiseelantilainen KOHA ja muutama vuosi sitten käyttöön otettu amerikkalainen Evergreen. Jälkimmäinen kehitettiin alkuaan Georgian yleisten kirjastojen kirjastojärjestelmäksi, mutta on sen jälkeen otettu käyttöön 30 kirjastossa USA:ssa ja Kanadassa. Evergreenin käyttäjämäärä kertoo vielä ohjelman käytön olevan verrattain vaatimatonta, sillä parhaiten menestyneiden kaupallisten kirjastojärjestelmien käyttäjämäärä liikkuu tuhansissa.
NewGenLib on puolestaan syntynyt Kesavan Institute of Information and Knowledge Management (KIIKM) ja intialaisen ohjelmistoyrityksen Verus Solutions Pvt. Limited (VSPL) yhteistyönä Hyderabadissa Intiassa. Ohjelmisto on levinnyt käyttöön yli 120 kirjastoon Intiassa. Ohjelmiston tuottajien mielissä liikkuvat kuitenkin myös mahdollisuudet levittää ohjelmaa Aasiaan, Afrikkaan ja Arabimaihin. Intia sijaitsee heidän kannaltaan myös otollisesti - ohjelmistotuen ja kehittämisen kannalta se on varsin keskeisellä paikalla Aasian horisontista käsin.
Avointa ohjelmakoodia on varaa rakastaa
Yllättävää kyllä, kaikki näyttävät rakastavan avointa lähdekoodia tällä hetkellä. Library gangin paneelikeskustelu osoittaa, että suhtautuminen avoimen lähdekoodin ohjelmiin myös kaupallisten tuottajien piirissä vaikuttaisi olevan myönteistä ja kiinnostunutta. Avointen ohjelmien markkinaosuus on vielä niin vaatimaton, ettei niitä koeta realistisina kilpailijoina.
Lisäksi näyttäisi olevan odotuksia siihen, että win-win –filosofia olisi osuva toimintamalli tilanteessa. Kaupallisten ja avointen ohjelmien eri osien yhdistelmistä odotetaan löytyvän uudenlaisia markkinaetuja, jos oma ohjelmisto ei kokonaisuudessaan näytä käyvän kaupaksi. Tilanne synnyttää ehkä uudenlaisia bisnesmalleja.
Avoimet ohjelmat ovat kuitenkin tuomassa aidon kilpailun ja vähintäänkin ravistelemassa markkinoita. Library gangin keskustelussa todetaankin, että melkein viikoittain julkistetaan open source –ohjelmistojen käyttäjäkirjastoja. Ja jos tämä kehitys jatkuu, se ei voi olla vaikuttamatta alan yritysten toimintaan.
Vaikka avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat saaneet enemmän huomiota kuin niillä on todellisia käyttäjiä, niiden vaikutusalueen odotetaan nopeasti kasvavan. Ohjelmien osuus tarjolla olevista tietojärjestelmistä on vielä nykyisellään muutamia prosentteja, mutta Library gangin keskustelussa esitetetään, että ohjelmien osuus saattaisi nousta jopa 10-20 % myynnistä seuraavien 2-3 vuoden aikana. Se ravistelisi jo markkinoiden rakenteita.
Win-win – osia yhdistelemällä jokaiselle jotakin
Erot kaupallisten järjestelmien ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen välillä ovat itse asiassa viime vuosina jo muutoinkin kaventuneet. Myös kaupalliset ohjelmat ovat alkaneet kehittyä "open source" –filosofian tapaan. Avoimet standardit, avoimet rajapinnat ja avoimet arkkitehtuurit ovat olleet markkinointisanastossa jo vuosia.
Sovelluksiin on avointen rakenteiden takia entistä helpommin liitettävissä haluttuja lisäohjelmistoja tai räätälöityä toiminnallisuutta. Vaikka varsinaista ohjelmakoodia ei päästäisikään muokkaamaan, sovellukset ovat tulleet yhteensopivammiksi keskenään.
Tulevaisuuden haasteet näyttäisivät olevan kaupallisten ja avointen ohjelmien yhdistelmissä – siihen eivät riitä vain avoimet toimintamallit, vaan se voi edellyttää myös ohjelmien laajempien osien korvattavuutta haluttaessa muilla malleilla.
Kirjastojärjestelmissä kehitys näkyy jo esimerkiksi tiedonhaun käyttöliittyminä, jotka on voitu rakentaa avoimen lähdekoodin ohjelmina kaupallisten sovellusten päälle. Näistä hyvä esimerkki on VuFind.
Asian tuo lähemmäksi suomalaisia kirjastoja amerikkalainen Villanovan yliopiston kirjasto, jossa Voyager-kirjastojärjestelmän päälle on rakennettu uudenlainen käyttöliittymä. Voyager-järjestelmähän on käytössä suomalaisilla korkeakoulukirjastoilla ja muutamalla muullakin kirjastolla, kuten Eduskunnan kirjastolla.
Kuten Talin Bingham Library gangin paneelikeskustelun lopuksi toteaa, haaste on yhdistelyssä. Miten saadaan ohjelmien yhdistelmät sopeutumaan kirjastojen kaikkiin tarpeisiin ja kaikille erilaisille kirjastoille? Se kuulostaa verkkoajan toimintamallilta, jossa palvelusta voidaan muotoilla sopivia malleja erilaisille käyttäjäkunnille.
- Päivikki Karhula
Kiinnostus avoimen lähdekoodin ohjelmiin näyttäisi viime aikoina kasvaneen sovelluksien kehityksen myötä kirjastoissa, jopa monien kaupallisten kirjastojärjestelmien käyttäjien parissa. Viitteitä siihen on myös Marshall Breedingin viime vuonna aiheesta tekemässä kansainvälisessä käyttäjäkyselyssä.
Myönteistä suhtautumista vaikuttaisi yllättäen olevan myös monien kaupallisten kirjastojärjestelmien tuottajien piirissä – avoimen lähdekoodin järjestelmien tuottajia ei nähdäkään pelkästään kilpailijoina, vaan yhteistyöstä ennakoidaan löytyvän uudenlaisia hyötyjä molemmille osapuolille.
Avoimuudessa on vetovoimaa
Kirjastojen näkökulmasta avointen lähdekoodin ohjelmien painavimpana etuna on se, että ohjelma on muokattavissa omiin ja eri kirjastojen välillä vaihteleviin tarpeisiin. Räätälöinti on toisaalta myös haaste, sillä se edellyttää ohjelmoinnin osaamista, mikä on tärkeää myös sovelluksen ylläpidossa.
Avoin asenne ja tiivis yhteisöllisyys, joka avoimen lähdekoodin ohjelmien tuotannolle on tyypillistä, voi etuna tuntua myös vetovoimaisemmalta varsinkin, jos kaupalliselta tuottajalta saatu tuki ja ohjelmakehitys koetaan liian hitaana ja raskasliikkeisenä.
Omakaan räätälöinti ja tuen nojaaminen yhteyksiin nopealiikkeisten vapaaehtoisverkostojen kanssa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Miten toimitaan esimerkiksi, jos sovelluksen tuki ja ylläpito jää muutamien osaavien ja innostuneiden henkilöiden varaan ja he siirtyvät muihin tehtäviin? Taustalle tarvittaisiinkin vankka ja ainakin sovelluksen elinkaaren ajan työhön sitoutunut tukiverkosto.
KOHA, Evergreen ja NewGenLib
Kirjastoille avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat tuttuja jo vuosien takaa monenlaisina sovelluksina. Kokonaisia avoimeen lähdekoodiin perustuvia kirjastojärjestelmiä on myös otettu käyttöön etenkin kehitysmaissa.
UNESCO on ollut kirjastoille soveltuvien vapaasti saatavilla olevien ja räätälöitävien ohjelmien kehittäjänä ja tukijana pioneeri – ensimmäisiä sovelluksia kehitettiin jo 1980-luvun puolivälissä. Nykyisellään UNESCO tarjoaa erityisesti kolmea seuraavaa sovellusta kirjastoille: CDS/ISIS (kirjastojen kokoelmatietokantojen tuottamiseen), Greenstone (elektroniseen julkaisemiseen), IDAMS (numeerisen tiedon hallintaan ja data mining-työkaluksi).
Ehkä tunnetuimpia avoimen koodin kirjastojärjestelmiä ovat 2000-luvulla kehitetyt uusiseelantilainen KOHA ja muutama vuosi sitten käyttöön otettu amerikkalainen Evergreen. Jälkimmäinen kehitettiin alkuaan Georgian yleisten kirjastojen kirjastojärjestelmäksi, mutta on sen jälkeen otettu käyttöön 30 kirjastossa USA:ssa ja Kanadassa. Evergreenin käyttäjämäärä kertoo vielä ohjelman käytön olevan verrattain vaatimatonta, sillä parhaiten menestyneiden kaupallisten kirjastojärjestelmien käyttäjämäärä liikkuu tuhansissa.
NewGenLib on puolestaan syntynyt Kesavan Institute of Information and Knowledge Management (KIIKM) ja intialaisen ohjelmistoyrityksen Verus Solutions Pvt. Limited (VSPL) yhteistyönä Hyderabadissa Intiassa. Ohjelmisto on levinnyt käyttöön yli 120 kirjastoon Intiassa. Ohjelmiston tuottajien mielissä liikkuvat kuitenkin myös mahdollisuudet levittää ohjelmaa Aasiaan, Afrikkaan ja Arabimaihin. Intia sijaitsee heidän kannaltaan myös otollisesti - ohjelmistotuen ja kehittämisen kannalta se on varsin keskeisellä paikalla Aasian horisontista käsin.
Avointa ohjelmakoodia on varaa rakastaa
Yllättävää kyllä, kaikki näyttävät rakastavan avointa lähdekoodia tällä hetkellä. Library gangin paneelikeskustelu osoittaa, että suhtautuminen avoimen lähdekoodin ohjelmiin myös kaupallisten tuottajien piirissä vaikuttaisi olevan myönteistä ja kiinnostunutta. Avointen ohjelmien markkinaosuus on vielä niin vaatimaton, ettei niitä koeta realistisina kilpailijoina.
Lisäksi näyttäisi olevan odotuksia siihen, että win-win –filosofia olisi osuva toimintamalli tilanteessa. Kaupallisten ja avointen ohjelmien eri osien yhdistelmistä odotetaan löytyvän uudenlaisia markkinaetuja, jos oma ohjelmisto ei kokonaisuudessaan näytä käyvän kaupaksi. Tilanne synnyttää ehkä uudenlaisia bisnesmalleja.
Avoimet ohjelmat ovat kuitenkin tuomassa aidon kilpailun ja vähintäänkin ravistelemassa markkinoita. Library gangin keskustelussa todetaankin, että melkein viikoittain julkistetaan open source –ohjelmistojen käyttäjäkirjastoja. Ja jos tämä kehitys jatkuu, se ei voi olla vaikuttamatta alan yritysten toimintaan.
Vaikka avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat saaneet enemmän huomiota kuin niillä on todellisia käyttäjiä, niiden vaikutusalueen odotetaan nopeasti kasvavan. Ohjelmien osuus tarjolla olevista tietojärjestelmistä on vielä nykyisellään muutamia prosentteja, mutta Library gangin keskustelussa esitetetään, että ohjelmien osuus saattaisi nousta jopa 10-20 % myynnistä seuraavien 2-3 vuoden aikana. Se ravistelisi jo markkinoiden rakenteita.
Win-win – osia yhdistelemällä jokaiselle jotakin
Erot kaupallisten järjestelmien ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen välillä ovat itse asiassa viime vuosina jo muutoinkin kaventuneet. Myös kaupalliset ohjelmat ovat alkaneet kehittyä "open source" –filosofian tapaan. Avoimet standardit, avoimet rajapinnat ja avoimet arkkitehtuurit ovat olleet markkinointisanastossa jo vuosia.
Sovelluksiin on avointen rakenteiden takia entistä helpommin liitettävissä haluttuja lisäohjelmistoja tai räätälöityä toiminnallisuutta. Vaikka varsinaista ohjelmakoodia ei päästäisikään muokkaamaan, sovellukset ovat tulleet yhteensopivammiksi keskenään.
Tulevaisuuden haasteet näyttäisivät olevan kaupallisten ja avointen ohjelmien yhdistelmissä – siihen eivät riitä vain avoimet toimintamallit, vaan se voi edellyttää myös ohjelmien laajempien osien korvattavuutta haluttaessa muilla malleilla.
Kirjastojärjestelmissä kehitys näkyy jo esimerkiksi tiedonhaun käyttöliittyminä, jotka on voitu rakentaa avoimen lähdekoodin ohjelmina kaupallisten sovellusten päälle. Näistä hyvä esimerkki on VuFind.
Asian tuo lähemmäksi suomalaisia kirjastoja amerikkalainen Villanovan yliopiston kirjasto, jossa Voyager-kirjastojärjestelmän päälle on rakennettu uudenlainen käyttöliittymä. Voyager-järjestelmähän on käytössä suomalaisilla korkeakoulukirjastoilla ja muutamalla muullakin kirjastolla, kuten Eduskunnan kirjastolla.
Kuten Talin Bingham Library gangin paneelikeskustelun lopuksi toteaa, haaste on yhdistelyssä. Miten saadaan ohjelmien yhdistelmät sopeutumaan kirjastojen kaikkiin tarpeisiin ja kaikille erilaisille kirjastoille? Se kuulostaa verkkoajan toimintamallilta, jossa palvelusta voidaan muotoilla sopivia malleja erilaisille käyttäjäkunnille.
- Päivikki Karhula
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)