Äkkiseltään luulisi, että idea perustaa kirjasto kauppakeskuksen yhteyteen Kirjasto Omenan ja Sellon kirjaston tapaan olisi suhteellisen tuore. Näin ei kuitenkaan ole. Jo antiikin Roomassa kirjastot rakennettiin ihmis- ja tavaravirtojen kohtauspaikoille.
Aivan keskellä Roomaa, Piazza Venezialta Colosseumille johtavan Via dei Fori Imperialin varrella kohoaa keisari Trajanukselle vuonna 113 jKr. pystytetty jättiläismäinen pylväs. Alueella tehdään arkeologisia kaivauksia, mutta matkalaiset voivat tarkastella pylvästä ja sen ympäristöä ohi kulkevalta tieltä. Vaihtoehtoisesti he voivat nousta liikenteen melua pakoon Vittorio Emanuelen muistomerkin terassille katselemaan maisemaa – ihan ilmaiseksi.
Ainoastaan raunioita on jäljellä ja osa rakennusten jäänteistä on maan uumenissa, mutta ajanlaskumme toisella vuosisadalla paikalle rakennettiin keisari Trajanuksen forum, johon liitettiin basilika, julkinen kirjasto ja temppeli. Rooma oli kasvanut oman aikansa suurkaupungiksi, vilkkaaksi kauppapaikaksi sekä kulttuuri- ja viihdekeskukseksi, jossa kauppa koko ajan kasvoi ja tietämys sekä lukutaito lisääntyivät. Keisarit halusivat näkyvyyttä kaikilla kehittyvillä alueilla, minkä vuoksi myös kirjastot ja niiden tarjoamat palvelut muodostuivat osaksi keisarillista propagandaa viisauden ja sivistyksen symboleina.
Julkinen kirjasto monitoimikeskuksen osana
Monumentaalinen Trajanuksen kirjasto muodostui kahdesta identtisestä rakennuksesta, joiden väliin pystytettiin pylväs keisarin voitokkaiden sotaretkien kunniaksi. Kirjasto oli välittömässä yhteydessä basilikaan, valtavaan julkiseen rakennukseen, jossa järjestettiin oikeudenkäyntejä ja muita virallisia toimituksia, kuten julkisten velkojen mitätöintejä ja orjien vapauttamisia. Todennäköisesti rakennuksessa toimi myös valtakunnallinen arkisto. Temppeli täydensi rakennuskokonaisuuden ja lisäsi logistisia etuja kansalaisille. Eivätkä keisarin suurisuuntaiset rakennusprojektit loppuneet vielä tähän, vaan jatkuivat muualla emäkaupungissa samoin kuin ympäri laajaa valtakuntaa. Trajanus rakennutti heti uuden forumin vieressä olevaan rinteeseen monikerroksiset kauppahallit, maailman ensimmäisen kauppakeskuksen. Niiden rauniot ovat hämmästyttävää nähtävää.
Forumkokonaisuus rakennettiin kalleimmista materiaaleista, valkoisesta marmorista, egyptiläisestä graniitista ja muista tuontimateriaaleista, ja koristeltiin niin näyttävästi, että se oli suorastaan häikäisevä. Kirjaston tilat näyttivät enemmän veistosgallerialta kuin kirjallisuuden ja tietoaineiston säilytyspaikalta. Lähtökohtana niiden suunnittelussa olikin luoda kohtaamispaikka (älyllistä) keskustelua ja kirjallisuuden lukutilaisuuksia varten. Nämä kaikille avoimet tilaisuudet, joissa kirjoja luettiin ääneen, olivat suosittuja, koska lukutaidottomuus oli yleistä. Tieto uusista teoksista kiiri nopeasti suusta suuhun.
Kokoelmien ryöstäminen ja aivotuonti synnyttivät kirjaston
Vain rikkaimmat pystyivät hankkimaan kirjoja (papyrusrullia) niiden kalleuden takia, ja yksityiskirjastot olivat statussymboleita omistajilleen. Keisarilliset kirjastot perustettiin ryöstösaaliina tuotujen kokoelmien pohjalta ja niitä täydennettiin lahjoituksin ja ostoin. Kirjastoilla oli myös merkittävä rooli uusien kirjakopioiden tuottajina ja ne toimivat yhteistyössä ja verkottuneina kirjakauppiaiden ja oppineiden kanssa. Kirjastonhoitajat ja kirjoja kopioivat kirjurit olivat pääasiassa kokoelmien mukana tuotuja oppineita ulkomaalaisia, jotka olivat roomalaisten orjia. Nämä työpaikat olivat kuitenkin haluttuja, sillä ammattikuntaa arvostettiin; aivotuonnista ja -kierrosta oli instituutiolle huomattavaa hyötyä.
Kirjaston rakennusten tiedetään säilyneen 400-luvulle asti, mutta sen toiminnot hiipuivat jo aiemmin. Samalla hiipui myös keisarikultti. Yleinen roomalaisen elämänmuodon rappeutuminen ja kulttuuritason taantuminen vaikuttivat myös intellektuaalisen elämän heikkenemiseen. Koska kirjaston yleinen houkuttelevuus ei pysynyt ennallaan, sen kokoelmat siirrettiin keisarilliseen julkiseen kylpylään palvelemaan laajempaa yleisöä. Lukusalissa saattoi pistäytyä kylpemisen, urheilun ja pelien pelaamisen lomassa.
Eija Kajava
Lisälukemista antiikin kirjastoista ja kirjastohistoriasta
Casson, Lionel (2001). Libraries in the Ancient World (ks. saatavuus Selmassa).
Lerner, Fred (1998). The Story of Libraries from the Invention of Writing to the Computer Age .
Wright, Alex (2007). Glut: Mastering Information through the ages (ks. saatavuus Selmassa.
William A. Johnsonin laatima antiikin kirjastohistorian bibliografia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti